Moikka!
Olen 15-vuotias, parin kuukauden päästä 16v täyttävä tyttö.
Minulla kävi semmoinen juttu, että tulin vahingossa raskaaksi, koska poikaystävälläni ja minulla hajosi kondomi.
Poikaystäväni oli aika paniikissa koska ei ole valmis vielä isäksi, minä kuitenkin pidän aborttia murhana enkä ikinä voisi tehdä sitä, ja jos minusta syntyisi lapsi, en sitä poiskaan antaisi. Sitten minäkin olin aika paniikissa koska poikaystäväni sanoi että teen abortin. Väitin kivenkovaa aina vastaan että en tee!! Vaikka pelkäsin että poikaystävälleni lapsen saaminen olisi liian raskas juttu ja hän kokisi asian niin että on pakko päästä pois, ja jättäisi minut. Pelkäsin sitä ihan kamalasti mutta kun poikaystäväni oli miettinyt asiaa jonkin aikaa niin hän tuli pyytämään anteeksi ja sanoi että ei minun tarvitsisi aborttia tehdä, että kyllä me kaikesta selvitään yhdessä.
Tiedän että poikaystäväni on se oikea, jonka kanssa haluan olla aina ja jonka kanssa haluan lapsia!
Mutta takaisin siihen lapseen, minä sitten sisäistin asian, että saan vauvan, olin valmis ottamaan vastuun, ja kaikki sukulaisenikin olivat tukenani ja valmiita auttamaan kun tarvii. Raskaus oli vielä niin alussa ettei sitä nähnyt eikä potkuja tuntenut, mutta tiesin että minun sisälläni on joku. Tunsin päässäni sen. Ja rakastuin siihen.
Siitä tuli jo siinä vaiheessa elämäni tarkoitus.
Sitten...yhtenä päivänä tuli aivan kamalasti verta, ja menin lääkäriin, selitin tilanteen ja minua tutkittiin. Olin saanut keskenmenon...Varhaisen keskenmenon mutta se tuntui kamalalta, en tiennyt enää miten voin olla ilman sitä, ja nyt olin ilman sitä.
Aluksi se ei tuntunut niin kauhealta mutta nyt ajan myötä se on alkanut tuntumaan vielä kauheammalta. Nyt minua ahdistaa ja masentaa ja tuntuu kun elämäniloni olisi mennyt. Se ei johdu pelkästä vauvasta, tässä taustalla on kaikkea muutakin mutta silti tuo keskenmeno on se suurin juttu, mikä ahdistaa ja masentaa.
Onko kellään kokemuksia tämäntapaisista jutuista ja tietääkö joku miten tulisin taas iloiseksi ja pystyisin nauttimaan elämästä?
Haluaisin myös kysyä, kun alkoi vaivaamaan, että kun olen siis 15, ja poikaystäväni 17, niin seksin harrastaminenhan on laitonta. Mutta jos raskauteni olisi jatkunut ja poikaystäväni olisi pysynyt rinnallani ja vauva olisi syntynyt ja arki olisi alkanut sujua hyvin, niin olisiko siitä tullut mitään oikeusjuttua tai mitään?
Olen 15-vuotias, parin kuukauden päästä 16v täyttävä tyttö.
Minulla kävi semmoinen juttu, että tulin vahingossa raskaaksi, koska poikaystävälläni ja minulla hajosi kondomi.
Poikaystäväni oli aika paniikissa koska ei ole valmis vielä isäksi, minä kuitenkin pidän aborttia murhana enkä ikinä voisi tehdä sitä, ja jos minusta syntyisi lapsi, en sitä poiskaan antaisi. Sitten minäkin olin aika paniikissa koska poikaystäväni sanoi että teen abortin. Väitin kivenkovaa aina vastaan että en tee!! Vaikka pelkäsin että poikaystävälleni lapsen saaminen olisi liian raskas juttu ja hän kokisi asian niin että on pakko päästä pois, ja jättäisi minut. Pelkäsin sitä ihan kamalasti mutta kun poikaystäväni oli miettinyt asiaa jonkin aikaa niin hän tuli pyytämään anteeksi ja sanoi että ei minun tarvitsisi aborttia tehdä, että kyllä me kaikesta selvitään yhdessä.
Tiedän että poikaystäväni on se oikea, jonka kanssa haluan olla aina ja jonka kanssa haluan lapsia!
Mutta takaisin siihen lapseen, minä sitten sisäistin asian, että saan vauvan, olin valmis ottamaan vastuun, ja kaikki sukulaisenikin olivat tukenani ja valmiita auttamaan kun tarvii. Raskaus oli vielä niin alussa ettei sitä nähnyt eikä potkuja tuntenut, mutta tiesin että minun sisälläni on joku. Tunsin päässäni sen. Ja rakastuin siihen.
Siitä tuli jo siinä vaiheessa elämäni tarkoitus.
Sitten...yhtenä päivänä tuli aivan kamalasti verta, ja menin lääkäriin, selitin tilanteen ja minua tutkittiin. Olin saanut keskenmenon...Varhaisen keskenmenon mutta se tuntui kamalalta, en tiennyt enää miten voin olla ilman sitä, ja nyt olin ilman sitä.
Aluksi se ei tuntunut niin kauhealta mutta nyt ajan myötä se on alkanut tuntumaan vielä kauheammalta. Nyt minua ahdistaa ja masentaa ja tuntuu kun elämäniloni olisi mennyt. Se ei johdu pelkästä vauvasta, tässä taustalla on kaikkea muutakin mutta silti tuo keskenmeno on se suurin juttu, mikä ahdistaa ja masentaa.
Onko kellään kokemuksia tämäntapaisista jutuista ja tietääkö joku miten tulisin taas iloiseksi ja pystyisin nauttimaan elämästä?
Haluaisin myös kysyä, kun alkoi vaivaamaan, että kun olen siis 15, ja poikaystäväni 17, niin seksin harrastaminenhan on laitonta. Mutta jos raskauteni olisi jatkunut ja poikaystäväni olisi pysynyt rinnallani ja vauva olisi syntynyt ja arki olisi alkanut sujua hyvin, niin olisiko siitä tullut mitään oikeusjuttua tai mitään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Abortti! Maailmassa liikaa muutenkin ihmisiä...
No se on sinun mielipiteesi! Abortti on mun mielestä murha!
Ja eipä tarvinnu sitäkää sitte harkita enempää ku tuli se keskenmeno...:(
Abortti ei ole murha! Henkinen murha on se, jos penikat sikiää tai muut vastuuttomat. Vastuullisuutta siihen sikiämiseen. Moraalia!
Joku viisas väestötutkijahan on painottanut moraalia lisääntymiseen, mutta se ei taida olla nykypäivänä muotia?
Ja oliko se keskenmeno edes?
Se abortti mikään murha ole. Pelkästään hyvä asia tollasille pennuille. Jotka tekee pentuja. Hyi
Ei vahingoille mitään voi, meillä oli ehkäsy!
Jatkossa voi...vetäkää vaan perseeseen ja kahden kumin kans, jotta vältytään ettei idiootit jatja geenejään!