Tyttäreni oli 15-vuotias, kun hän alkoi seurustelemaan 24-vuotiaan ,paikkakuntalaisen miehen kanssa. Aluksi, tottakai , epäilimme tätä suhdetta,onhan välissä 9 vuotta, ja molemmat elävät täysin eri elämää. Kun tyttö muutti 9 luokan jälkeen muualle opiskelemaan,niin paria viikkoa tästä myöhemmin mies muutti perässä tytön kanssa samaan 18 neliön yksiöön. Nyt vuoden vaihteessa he muutti vat yhdessä takaisin kotipaikkakunnalle,yhteiseen asuntoon.
Kun olimme muutama päivä sitte käymässä heidän luonaan,huomasin vessaan mennessäni raskaus testin. ja kahta viivaahan se näytti.
Tyttäreni ei siis ole vielä kertonut meille raskaudesta.
Tottakai olen onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta,en minä sillä.
Ja vaikka tiedänkin että tyttöni on erittäin kypsä verrattuna,muihin saman ikäisiin ja tiedän senkin että hänen miehensä ei ole sellainen joka lähtee luikkimaan karkuun, vaan kantaa vastuunsa loppuun saakka.
Minua kuitenkin hirvittää se että pärjääkö hän?
En sinänsä epäile ja uskon ja tiedän että hän varmasti ottaa ja etsii kaiken tiedon mitä saa irti. Mutta käytännössä vauvan hoitaminen on kuitenkin jossain määrin raskasta. Minua pelottaa vain että jaksaako hän.Toki mekin tarjoamme apua, ja hänen miehensä vanhemmat tarjoavat apua, ei se siitä ole.
Jos yhtään tyttöäni tunnen,niin hän ei apua vastaan muilta halua..
17-vuotias tyttäreni raskaana 26-vuotiaalle miehelle.
47
2500
Vastaukset
- hyi olkoon!
Huh huh mikä kotikasvatus ja vanhemmat tällä pikku lutkalla on!
vapaan kasvatuksen tulos! lisää sossupummeja jes!- just juu...
ja sinunlaisia urpojahan ne teinit kasvattaa, eikö? työnnäppäs tuo provo mielipiteesi sinne minne ei aurinko paista. et taida edes tietää mitä vapaa kasvatus on :D :D
- hyii!
"Tyttäreni oli 15-vuotias, kun hän alkoi seurustelemaan 24-vuotiaan ,paikkakuntalaisen miehen kanssa. Aluksi, tottakai , epäilimme tätä suhdetta,onhan välissä 9 vuotta, ja molemmat elävät täysin eri elämää. Kun tyttö muutti 9 luokan jälkeen muualle opiskelemaan,niin paria viikkoa tästä myöhemmin mies muutti perässä tytön kanssa samaan 18 neliön yksiöön. Nyt vuoden vaihteessa he muutti vat yhdessä takaisin kotipaikkakunnalle,yhteiseen asuntoon.
Kun olimme muutama päivä sitte käymässä heidän luonaan,huomasin vessaan mennessäni raskaus testin. ja kahta viivaahan se näytti.
Tyttäreni ei siis ole vielä kertonut meille raskaudesta.
Tottakai olen onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta,en minä sillä.
Ja vaikka tiedänkin että tyttöni on erittäin kypsä verrattuna,muihin saman ikäisiin ja tiedän senkin että hänen miehensä ei ole sellainen joka lähtee luikkimaan karkuun, vaan kantaa vastuunsa loppuun saakka.
Minua kuitenkin hirvittää se että pärjääkö hän?
En sinänsä epäile ja uskon ja tiedän että hän varmasti ottaa ja etsii kaiken tiedon mitä saa irti. Mutta käytännössä vauvan hoitaminen on kuitenkin jossain määrin raskasta. Minua pelottaa vain että jaksaako hän.Toki mekin tarjoamme apua, ja hänen miehensä vanhemmat tarjoavat apua, ei se siitä ole.
Jos yhtään tyttöäni tunnen,niin hän ei apua vastaan muilta halua.."
- No ensinnäkin, KUKA täysjärkinen vanhempi, antaa 15-vuotiaan lapsensa seurustella jonkun sellasen kolmeakymppiä lähentelevän äijän kanssa, joka ei näköjään saa oman ikäisiltään kun pitää helppoja pikkuteinejä lähteä vikittelemään? Ja kuinka moni antaa tämän vielä muuttaa lapsensa asuntoon.. Tuskin se teini itse maksoi niitä vuokria vaan varmasti tuli teiltä osa rahasta ja tullee luultavasti vieläkin, olisin kieltänyt sellasen parisuhteen heti, ei ole tervettä tuo.
Varmaan tosi hyvä pitää se lapsi nyt, kun on ammatti saamatta jne..- huoh.....
Siis aivan vanhempien valintahan se on kenen kanssa lapsi seurustelee.. Jos ei saa avoimesti seurustella, niin sitten seurustellaan salaa, faktahan tuo on.
Ajatella kun on työssäkäyvä mies ja tuet, (äitiysraha, jonka jälkeen vanhempainraha ja sitten kotihoidontuki asumistuki) joilla pärjää. tai me ainakin pärjättiin vauva aika. Ja miten tuohon vauva aikaan liittyy onko ennestään ammatti? Ainoastaan äitiysraha on suurempi ja itsellänikin se oli mini ja riitti hyvin :D - niminmghv
Täällä keskustelun aloittaja.
Kyllä,se meidän teini maksoi itse vuokransa,olisimme rahaa vuokraan ja muihin menoihin antaneet,mutta tyttö ei niitä huolinut. Nykyään tyttö maksaa puolet menoista ja mies puolet.
- Miesope
JOS nyt pilkkua viilataan, 15-vuotias tyttö ei lain mukaan saa seksiä harrastaa 24-vuotiaan kanssa. Periaatetasolla kysymys on lapseen sekaantumisesta.
Käytännössä viranomaiset eivät asiaan puutu, mikäli pariskunta on "henkisesti samalla tasolla" - mitä ikinä se tarkoittaneekin.
24-vuotiaan olettaisi kyllä olevan jo hieman "eri tasolla" ja eri elämänvaiheessa. Tuossa vaiheessa se 9 vuotta on suuri ikäero. Ainahan näitä tapauksia on ollut, mutta en itse pitäisi teini-ikäistä tyttöäni jahtaavaa aikuista miestä minään toivevävynä.
"Siis aivan vanhempien valintahan se on kenen kanssa lapsi seurustelee.. Jos ei saa avoimesti seurustella, niin sitten seurustellaan salaa, faktahan tuo on."
15-vuotias on alaikäinen. Siitä proserssista, jonka aikana lapselleen pettymyksiäkin tuottaa, käytetään nimeä KASVATUS.- naisope..
"'Siis aivan vanhempien valintahan se on kenen kanssa lapsi seurustelee.. Jos ei saa avoimesti seurustella, niin sitten seurustellaan salaa, faktahan tuo on.'
15-vuotias on alaikäinen. Siitä proserssista, jonka aikana lapselleen pettymyksiäkin tuottaa, käytetään nimeä KASVATUS."
Ei liittynyt mitenkään toisiinsa :D Ei työssäkäyvät vanhemmat voi vahtia lapsiaan 24/7, eikä noilla teineille oikein mitään nilkkapantaa taida saada, jolla valvoa missä on ja kenen kanssa :P - voipa sitä oottaakin
No vanha ketju, mutta pikku huomautus.. Seurusteluun ei välttämättä kuulu se, että harrastetaan seksiä heti.
- Miesope
naisope.. Heh heh.
"Ei työssäkäyvät vanhemmat voi vahtia lapsiaan 24/7, eikä noilla teineille oikein mitään nilkkapantaa taida saada, jolla valvoa missä on ja kenen kanssa :P"
Totta.
Vanhempien kuuluu siitä huolimatta olla jossain määrin kärryillä siitä, missä heidän ALAIKÄISET lapsensa ovat ja kenen kanssa he aikaansa viettävät. Teinin näkökulma luonnollisesti on toinen, mutta niin se vain todellisuudessa on.
Selvää on sekin, että nykyvanhemmista osa ei todellakaan ehdi kiinnittää huomiota edes alle 10-vuotiaiden lastensa tekemisiin, joten teinit ovat sitten jo jopa jossain määrin heitteillä.
Tässäkin keskustelussa jotkut kirjoittajat ovat avoimesti kertoneet siitä, miten vaikeaa aikaa heidän "nuoruutensa" - mitä sekin tarkoittanee? - oli. Sitten he saivat lapsen ja ah - kaikki ongelmat on nyt poispyyhitty.
Teinivanhemmuuskin jossain määrin periytyy. Sama koskee monia muitakin nykypäivän ongelmia. Ongelmaisilla vanhemmilla on ongelmaisia lapsia. Ja sama periytyy sukupolvelta toiselle.- naisope...
Ah mitä yleistystä.. En jaksa edes vastata moisiin latteuksiin, koska jokainen tietää toduuden itse :) Et voi kenenkään muun puolesta sanoa yhtään mitään. EN jaksa alkaa riidellä kaltaisesi riitahaukan kanssa.
- Miesope
naisope... kirjoitti:
Ah mitä yleistystä.. En jaksa edes vastata moisiin latteuksiin, koska jokainen tietää toduuden itse :) Et voi kenenkään muun puolesta sanoa yhtään mitään. EN jaksa alkaa riidellä kaltaisesi riitahaukan kanssa.
Et TIETENKÄÄN vastaa, koska olet vain trollaileva teini. Opettajia olet nähnyt koulussa.
Yleistystä? Valitettavasti ei. Nämä asiat ovat valitettavasti todellisuutta Nyky-Suomessa.
Ilmeisesti olet sitä mieltä, että lapsista ja jopa teineistäkin huolehtiminen ei kuulu vanhemmille? - naisope...
Miesope kirjoitti:
Et TIETENKÄÄN vastaa, koska olet vain trollaileva teini. Opettajia olet nähnyt koulussa.
Yleistystä? Valitettavasti ei. Nämä asiat ovat valitettavasti todellisuutta Nyky-Suomessa.
Ilmeisesti olet sitä mieltä, että lapsista ja jopa teineistäkin huolehtiminen ei kuulu vanhemmille?Paha vain, että JÄLLEEN meni metsään :D Olen kyllä ihan aikuinen erityspedagogiikkaa opiskeleva nainen :P Ertiyyislastentarhanopettajaksi siis valmistumassa. Joten millon lopetat tyhmät yleistyksesi, kun jo minä voin nyt todistaa, että JÄLLEEN meni metsään yleistyksesi ja arviosi.
Näytätkö kohsan, jossa olen sanonut, että vanhempien ei kuulu huolehtia lapsistaan? En muista sellaista kirjoittaneeni. Sanoin jotain ihan muuta. Ylhäältä voit tarkistaa, jos et muista :D - Miesope
naisope... kirjoitti:
Paha vain, että JÄLLEEN meni metsään :D Olen kyllä ihan aikuinen erityspedagogiikkaa opiskeleva nainen :P Ertiyyislastentarhanopettajaksi siis valmistumassa. Joten millon lopetat tyhmät yleistyksesi, kun jo minä voin nyt todistaa, että JÄLLEEN meni metsään yleistyksesi ja arviosi.
Näytätkö kohsan, jossa olen sanonut, että vanhempien ei kuulu huolehtia lapsistaan? En muista sellaista kirjoittaneeni. Sanoin jotain ihan muuta. Ylhäältä voit tarkistaa, jos et muista :DHmm...
Yleensä opettajaopiskelijat osaavat kirjoittaa paremmin, mutta sattuuhan sitä. Toki kirjoitusvirheitä sattuu, mutta tekstissäsi näkyvät kaikki tämän päivän teinien maneerit D- ja P-kirjaimineen. Vain ne pakolliset XD:t ja LOL:lit puuttuvat.
Tosin, jokainen voi täällä sanoa ihan mitä tahansa ja kenelläkään ei ole sitä mahdollisuutta tarkistaa.
JOS olisit todellisuudessa PEREHTYNYT aiheeseen edes jotenkin, ymmärtäisit tosiasiat ja käsittäisit sen, mistä puhun. Itse asiaanhan sinulla ei ole mitään sanomista ollut. Olet keskittynyt allekirjoittaneen mitätöintiin ja vähättelyyn. Koeta löytää muutakin sanottavaa kuin vain se, miten minä koko ajan "yleistän".
"Vanhempien kuuluu siitä huolimatta olla jossain määrin kärryillä siitä, missä heidän ALAIKÄISET lapsensa ovat ja kenen kanssa he aikaansa viettävät. Teinin näkökulma luonnollisesti on toinen, mutta niin se vain todellisuudessa on.
Selvää on sekin, että nykyvanhemmista osa ei todellakaan ehdi kiinnittää huomiota edes alle 10-vuotiaiden lastensa tekemisiin, joten teinit ovat sitten jo jopa jossain määrin heitteillä.
Tässäkin keskustelussa jotkut kirjoittajat ovat avoimesti kertoneet siitä, miten vaikeaa aikaa heidän "nuoruutensa" - mitä sekin tarkoittanee? - oli. Sitten he saivat lapsen ja ah - kaikki ongelmat on nyt poispyyhitty."
Missä kohtaa esim. noita yläpuolisia lainauksia minä tarkkaan ottaen YLEISTÄN? Missä menee vikaan?
Olen toiminut opettajana jo yli 15 vuotta. Sinä aikana olen kohtuullisen tarkasti tutustunut siihen todellisuuteen, jossa nykypäivän lapset elävät. Olen myös JATKUVASTI keskustellut vanhempien samaa työtä tekevien ihmisten kanssa siitä, miten lapset jatkuvasti muuttuvat yhä ongelmaisemmiksi ja samoin selvää on myös se, että suuri rikkinäisten perheiden määrä NÄKYY kouluissa ja muuallakin.
Täällä teinitytöt kehuskelevat sillä, miten yksinkin HIENOSTI pärjäävät ja miten LOISTAVIA äitejä he ovat (lapsen ollessa vielä alle vuoden ikäisiä tai vasta vatsassa!). Hyväksyäkö tuo väite pitäisi? Kehua ja kannustaa, vaikka oma elämänkokemus muuta osoittaa?
Kuinka laaja työkokemus sinulla opetustyöstä on? Onko sinulla laaja otanta teinivanhempia tutkittuna esim. siinä vaiheessa, kun heidän lapsensa ovat kouluikäisiä?
Oletko laajaltikin tutustunut tämän päivän lapsiperheiden todellisuuteen? Oletko tehnyt yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa? Oletko istunut oppilashuoltoryhmissä ja yhteisissä palavereissa, joissa monialaisesti ongelmatapauksia koetetaan käsitellä ja auttaa?
Noh, voin lohduttaa sinua: JOS olet todellakin alan opiskelija, TULET kyllä riittämiin todellisuuteen tutustumaan. Jo alle kouluikäiset oireilevat nykyään ajoittain pahastikin ja erityiskasvatuspuolen ammattilaisilta vaaditaan paljon tänä päivänä.
Nimimerkkisi on hakoteillä, jos olet vasta opiskeluvaiheessa. - oot säälittävä
Miesope kirjoitti:
Hmm...
Yleensä opettajaopiskelijat osaavat kirjoittaa paremmin, mutta sattuuhan sitä. Toki kirjoitusvirheitä sattuu, mutta tekstissäsi näkyvät kaikki tämän päivän teinien maneerit D- ja P-kirjaimineen. Vain ne pakolliset XD:t ja LOL:lit puuttuvat.
Tosin, jokainen voi täällä sanoa ihan mitä tahansa ja kenelläkään ei ole sitä mahdollisuutta tarkistaa.
JOS olisit todellisuudessa PEREHTYNYT aiheeseen edes jotenkin, ymmärtäisit tosiasiat ja käsittäisit sen, mistä puhun. Itse asiaanhan sinulla ei ole mitään sanomista ollut. Olet keskittynyt allekirjoittaneen mitätöintiin ja vähättelyyn. Koeta löytää muutakin sanottavaa kuin vain se, miten minä koko ajan "yleistän".
"Vanhempien kuuluu siitä huolimatta olla jossain määrin kärryillä siitä, missä heidän ALAIKÄISET lapsensa ovat ja kenen kanssa he aikaansa viettävät. Teinin näkökulma luonnollisesti on toinen, mutta niin se vain todellisuudessa on.
Selvää on sekin, että nykyvanhemmista osa ei todellakaan ehdi kiinnittää huomiota edes alle 10-vuotiaiden lastensa tekemisiin, joten teinit ovat sitten jo jopa jossain määrin heitteillä.
Tässäkin keskustelussa jotkut kirjoittajat ovat avoimesti kertoneet siitä, miten vaikeaa aikaa heidän "nuoruutensa" - mitä sekin tarkoittanee? - oli. Sitten he saivat lapsen ja ah - kaikki ongelmat on nyt poispyyhitty."
Missä kohtaa esim. noita yläpuolisia lainauksia minä tarkkaan ottaen YLEISTÄN? Missä menee vikaan?
Olen toiminut opettajana jo yli 15 vuotta. Sinä aikana olen kohtuullisen tarkasti tutustunut siihen todellisuuteen, jossa nykypäivän lapset elävät. Olen myös JATKUVASTI keskustellut vanhempien samaa työtä tekevien ihmisten kanssa siitä, miten lapset jatkuvasti muuttuvat yhä ongelmaisemmiksi ja samoin selvää on myös se, että suuri rikkinäisten perheiden määrä NÄKYY kouluissa ja muuallakin.
Täällä teinitytöt kehuskelevat sillä, miten yksinkin HIENOSTI pärjäävät ja miten LOISTAVIA äitejä he ovat (lapsen ollessa vielä alle vuoden ikäisiä tai vasta vatsassa!). Hyväksyäkö tuo väite pitäisi? Kehua ja kannustaa, vaikka oma elämänkokemus muuta osoittaa?
Kuinka laaja työkokemus sinulla opetustyöstä on? Onko sinulla laaja otanta teinivanhempia tutkittuna esim. siinä vaiheessa, kun heidän lapsensa ovat kouluikäisiä?
Oletko laajaltikin tutustunut tämän päivän lapsiperheiden todellisuuteen? Oletko tehnyt yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa? Oletko istunut oppilashuoltoryhmissä ja yhteisissä palavereissa, joissa monialaisesti ongelmatapauksia koetetaan käsitellä ja auttaa?
Noh, voin lohduttaa sinua: JOS olet todellakin alan opiskelija, TULET kyllä riittämiin todellisuuteen tutustumaan. Jo alle kouluikäiset oireilevat nykyään ajoittain pahastikin ja erityiskasvatuspuolen ammattilaisilta vaaditaan paljon tänä päivänä.
Nimimerkkisi on hakoteillä, jos olet vasta opiskeluvaiheessa.Kukahan vain saa käyttää mitä vain nimierkkiä netissä. Kyllähän sinunkin kirjoituksista paistaa vain yksinäinen erittäin kärsivä ihminen. Liekö kaappihomo tai vastaava itseseensä tyytymätön muuten vain. Et selvästi edes TUNNE nykynuorisoa, esität kaiken vain oman ARVAILUJESI perustella. Olet todella säälittävä, harmi vain ettet tajua sitä itse.
Harvalla OIKEALLA opettajalla on oiekasti viitseliäisyyttä roikkua nuorten palstalla haukkumassa nuoria, joiden kanssa työskentelee. Joten anteeksi, mutta romuttuipa sinunkin imagosi, vaihda siis nimimerkkisi!
Vastaa rauhassa mitä haluat, minä en aio enää palata lukemaan epävarmuuttasi. - Miesope
oot säälittävä kirjoitti:
Kukahan vain saa käyttää mitä vain nimierkkiä netissä. Kyllähän sinunkin kirjoituksista paistaa vain yksinäinen erittäin kärsivä ihminen. Liekö kaappihomo tai vastaava itseseensä tyytymätön muuten vain. Et selvästi edes TUNNE nykynuorisoa, esität kaiken vain oman ARVAILUJESI perustella. Olet todella säälittävä, harmi vain ettet tajua sitä itse.
Harvalla OIKEALLA opettajalla on oiekasti viitseliäisyyttä roikkua nuorten palstalla haukkumassa nuoria, joiden kanssa työskentelee. Joten anteeksi, mutta romuttuipa sinunkin imagosi, vaihda siis nimimerkkisi!
Vastaa rauhassa mitä haluat, minä en aio enää palata lukemaan epävarmuuttasi."...yksinäinen erittäin kärsivä ihminen. Liekö kaappihomo tai vastaava itseseensä tyytymätön muuten vain."
Tuo olikin jo uutta. Ja ah - niin teiniä!
Minun näkökulmastani katsottuna on täysin sama, uskotko vaiko et minun olevan opettaja.
Se, että kirjoitan täällä havaitsemastani todellisuudesta, ei ole kiusaamista eikä haukkumista. Koeta ymmärtää käsitteiden ero.
Kirjoitan edelleenkin, mikäli minulla on asiaa. Kyvyttömyytesi keskustella asialinjalla kertoo sinusta. - naisope..
Miesope kirjoitti:
Hmm...
Yleensä opettajaopiskelijat osaavat kirjoittaa paremmin, mutta sattuuhan sitä. Toki kirjoitusvirheitä sattuu, mutta tekstissäsi näkyvät kaikki tämän päivän teinien maneerit D- ja P-kirjaimineen. Vain ne pakolliset XD:t ja LOL:lit puuttuvat.
Tosin, jokainen voi täällä sanoa ihan mitä tahansa ja kenelläkään ei ole sitä mahdollisuutta tarkistaa.
JOS olisit todellisuudessa PEREHTYNYT aiheeseen edes jotenkin, ymmärtäisit tosiasiat ja käsittäisit sen, mistä puhun. Itse asiaanhan sinulla ei ole mitään sanomista ollut. Olet keskittynyt allekirjoittaneen mitätöintiin ja vähättelyyn. Koeta löytää muutakin sanottavaa kuin vain se, miten minä koko ajan "yleistän".
"Vanhempien kuuluu siitä huolimatta olla jossain määrin kärryillä siitä, missä heidän ALAIKÄISET lapsensa ovat ja kenen kanssa he aikaansa viettävät. Teinin näkökulma luonnollisesti on toinen, mutta niin se vain todellisuudessa on.
Selvää on sekin, että nykyvanhemmista osa ei todellakaan ehdi kiinnittää huomiota edes alle 10-vuotiaiden lastensa tekemisiin, joten teinit ovat sitten jo jopa jossain määrin heitteillä.
Tässäkin keskustelussa jotkut kirjoittajat ovat avoimesti kertoneet siitä, miten vaikeaa aikaa heidän "nuoruutensa" - mitä sekin tarkoittanee? - oli. Sitten he saivat lapsen ja ah - kaikki ongelmat on nyt poispyyhitty."
Missä kohtaa esim. noita yläpuolisia lainauksia minä tarkkaan ottaen YLEISTÄN? Missä menee vikaan?
Olen toiminut opettajana jo yli 15 vuotta. Sinä aikana olen kohtuullisen tarkasti tutustunut siihen todellisuuteen, jossa nykypäivän lapset elävät. Olen myös JATKUVASTI keskustellut vanhempien samaa työtä tekevien ihmisten kanssa siitä, miten lapset jatkuvasti muuttuvat yhä ongelmaisemmiksi ja samoin selvää on myös se, että suuri rikkinäisten perheiden määrä NÄKYY kouluissa ja muuallakin.
Täällä teinitytöt kehuskelevat sillä, miten yksinkin HIENOSTI pärjäävät ja miten LOISTAVIA äitejä he ovat (lapsen ollessa vielä alle vuoden ikäisiä tai vasta vatsassa!). Hyväksyäkö tuo väite pitäisi? Kehua ja kannustaa, vaikka oma elämänkokemus muuta osoittaa?
Kuinka laaja työkokemus sinulla opetustyöstä on? Onko sinulla laaja otanta teinivanhempia tutkittuna esim. siinä vaiheessa, kun heidän lapsensa ovat kouluikäisiä?
Oletko laajaltikin tutustunut tämän päivän lapsiperheiden todellisuuteen? Oletko tehnyt yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa? Oletko istunut oppilashuoltoryhmissä ja yhteisissä palavereissa, joissa monialaisesti ongelmatapauksia koetetaan käsitellä ja auttaa?
Noh, voin lohduttaa sinua: JOS olet todellakin alan opiskelija, TULET kyllä riittämiin todellisuuteen tutustumaan. Jo alle kouluikäiset oireilevat nykyään ajoittain pahastikin ja erityiskasvatuspuolen ammattilaisilta vaaditaan paljon tänä päivänä.
Nimimerkkisi on hakoteillä, jos olet vasta opiskeluvaiheessa.Kuten jo yllä sanoin, en jaksa aiheesta keskustella. Ja se on hyvä, että voit vain KIRJOITUKSEN perusteella tuntea toisen niin hyvin :P Otatko huomioon, että ehkä en kirjoita nettiin niin muodollisesti kuin tentteihin? Äidinkieleni oli kirjoituksissa M, joten enköhän osaa kirjoittaakin ;)
Saathan sinä latistaa noita teinivanhempia minkä haluat, minä en sitä tee, sillä he jos ketkä tarvitsevat tukea. Kyllä sinun opettajana pitäisi tietää, että nuoret tarvitsevat tukea kun vahinko on jo tapahtunut, eikä haukkuja, jolloin eivät ehkä jaksakkaan yhtähyvin kun jos on tukijoukkoja ympärillä. - Miesope
naisope.. kirjoitti:
Kuten jo yllä sanoin, en jaksa aiheesta keskustella. Ja se on hyvä, että voit vain KIRJOITUKSEN perusteella tuntea toisen niin hyvin :P Otatko huomioon, että ehkä en kirjoita nettiin niin muodollisesti kuin tentteihin? Äidinkieleni oli kirjoituksissa M, joten enköhän osaa kirjoittaakin ;)
Saathan sinä latistaa noita teinivanhempia minkä haluat, minä en sitä tee, sillä he jos ketkä tarvitsevat tukea. Kyllä sinun opettajana pitäisi tietää, että nuoret tarvitsevat tukea kun vahinko on jo tapahtunut, eikä haukkuja, jolloin eivät ehkä jaksakkaan yhtähyvin kun jos on tukijoukkoja ympärillä.Sanoin jo sanottavani ylempänä. Jos et kerran halua keskustella, älä keskustele.
- 233333
Miesope kirjoitti:
Hmm...
Yleensä opettajaopiskelijat osaavat kirjoittaa paremmin, mutta sattuuhan sitä. Toki kirjoitusvirheitä sattuu, mutta tekstissäsi näkyvät kaikki tämän päivän teinien maneerit D- ja P-kirjaimineen. Vain ne pakolliset XD:t ja LOL:lit puuttuvat.
Tosin, jokainen voi täällä sanoa ihan mitä tahansa ja kenelläkään ei ole sitä mahdollisuutta tarkistaa.
JOS olisit todellisuudessa PEREHTYNYT aiheeseen edes jotenkin, ymmärtäisit tosiasiat ja käsittäisit sen, mistä puhun. Itse asiaanhan sinulla ei ole mitään sanomista ollut. Olet keskittynyt allekirjoittaneen mitätöintiin ja vähättelyyn. Koeta löytää muutakin sanottavaa kuin vain se, miten minä koko ajan "yleistän".
"Vanhempien kuuluu siitä huolimatta olla jossain määrin kärryillä siitä, missä heidän ALAIKÄISET lapsensa ovat ja kenen kanssa he aikaansa viettävät. Teinin näkökulma luonnollisesti on toinen, mutta niin se vain todellisuudessa on.
Selvää on sekin, että nykyvanhemmista osa ei todellakaan ehdi kiinnittää huomiota edes alle 10-vuotiaiden lastensa tekemisiin, joten teinit ovat sitten jo jopa jossain määrin heitteillä.
Tässäkin keskustelussa jotkut kirjoittajat ovat avoimesti kertoneet siitä, miten vaikeaa aikaa heidän "nuoruutensa" - mitä sekin tarkoittanee? - oli. Sitten he saivat lapsen ja ah - kaikki ongelmat on nyt poispyyhitty."
Missä kohtaa esim. noita yläpuolisia lainauksia minä tarkkaan ottaen YLEISTÄN? Missä menee vikaan?
Olen toiminut opettajana jo yli 15 vuotta. Sinä aikana olen kohtuullisen tarkasti tutustunut siihen todellisuuteen, jossa nykypäivän lapset elävät. Olen myös JATKUVASTI keskustellut vanhempien samaa työtä tekevien ihmisten kanssa siitä, miten lapset jatkuvasti muuttuvat yhä ongelmaisemmiksi ja samoin selvää on myös se, että suuri rikkinäisten perheiden määrä NÄKYY kouluissa ja muuallakin.
Täällä teinitytöt kehuskelevat sillä, miten yksinkin HIENOSTI pärjäävät ja miten LOISTAVIA äitejä he ovat (lapsen ollessa vielä alle vuoden ikäisiä tai vasta vatsassa!). Hyväksyäkö tuo väite pitäisi? Kehua ja kannustaa, vaikka oma elämänkokemus muuta osoittaa?
Kuinka laaja työkokemus sinulla opetustyöstä on? Onko sinulla laaja otanta teinivanhempia tutkittuna esim. siinä vaiheessa, kun heidän lapsensa ovat kouluikäisiä?
Oletko laajaltikin tutustunut tämän päivän lapsiperheiden todellisuuteen? Oletko tehnyt yhteistyötä sosiaalipuolen ihmisten kanssa? Oletko istunut oppilashuoltoryhmissä ja yhteisissä palavereissa, joissa monialaisesti ongelmatapauksia koetetaan käsitellä ja auttaa?
Noh, voin lohduttaa sinua: JOS olet todellakin alan opiskelija, TULET kyllä riittämiin todellisuuteen tutustumaan. Jo alle kouluikäiset oireilevat nykyään ajoittain pahastikin ja erityiskasvatuspuolen ammattilaisilta vaaditaan paljon tänä päivänä.
Nimimerkkisi on hakoteillä, jos olet vasta opiskeluvaiheessa.nyt mua kyllä oikeasti hävettää sun puolesta.... Ei hemmetti, ''opettaja'' joka väittelee joka toisessa teiniäiti ketjus jonkun naispuolisen kans.. Nyt on pakko laittaa sun teinien nykypäivän maneerit kehiin XDD :DDDDD Kukaan tapaamani opettaja ei ole noin tyhmä...
- .................
Onnea tulevalle isovanhemmalle, mikäli nuoret nyt meinaavat vauvan pitää :) Varmasti ihan kaiken ikäisten vanhemmilla on huoli, kun lapsi alkaa odottaa. Kun olet tukena ja mukana, muttet liikaa, niin tytön on helpompi kertoa ja pyytää apua. Itse olen 22-vuotias ja mieheni 30-vuotias, yhdessä oltu vuosia ja meillä on kolme lasta. Äidiltä saisi neuvoja pyytäessä, kuten myös anopilta. Hyvin on kuitenkin pärjätty ihan maalaisjärjellä, vaikka esikoinen erityislapsi ja kaikki pienillä ikäeroilla. Neuvoja tulee siis pelkästään arkisissa ihmettelyissä esim.ruuista: mitäs tänään ko tuntuu et kaikki on jo tehty ja tahtois jotain uutta :) Varmasti myös sun tyttö pärjää, kun on fiksu nuori ja osaa pyytää apua tarvittaessaan - niinhän sinäkin oot aikanaan pärjännyt!
- Dr. Sunrise
Onnea tulevalle mummulle!
Osallistu raskauteen ja vanhemmiksi valmistautumiseen sopivan välimatkan päästä. Kerro tyttärellesi ja hänen miehelleen kuinka ihanaa on saada lapsenlapsia. Tarjoudu auttamaan jo raskauden aikana, älä tuputa apua, vaan auttele asioiden hoidossa ns. huomaamatta.
Äiti tarvitsee tukea odotusaikana myös kokeneemmalta naiselta, jos teillä on hyvät välit kerro millaista oli odottaa omaa tytärtäsi ja mitkä asiat sinua jännittivät. Näin keskustelu yhteys avautuu ja tyttäresi voi kokea äidiksi tulemisen positiivisena asiana, vaikka varmasti on asioita, joita jännittää. Ota huomioon myös tuleva isä. Isän ottaminen mukaan odottamiseen on tärkeää, kysele myös miehen tuntemuksista ja jaksamisesta. Älä kuitenkaan järjestä mitään kuulustelua, vaan ujuta kysymykset ja kertomukset normaaliin keskusteluun.
Auta tulevia vanhempia vauvan tavaroiden, sängyn ja rattaiden hankinnassa. En tarkoita, että sinun tulisi niitä maksaa, vaan kerro esim. tarjouksista jne. käy tyttäresi kanssa vaikka katselemassa vauvalle vaatteita.
Vauvan synnyttyä anna uudelle perheelle aikaa kotiutua. Kyläile ensimmäisen kerran 2. tai 3. kotiin tulo päivänä, tietysti sairaalassa voit käydä, mutta muista pitää vierailuaika tarpeeksi lyhyenä, että uusi äiti saa levätä.
Kotiin päästyään uusi perhe on varmasti uupunut ensimmäiset pari viikkoa. Voit tarjoutua esim. käymään kaupassa heidän puolestaan tai viedä esim. makaroonilaatikkoa tai muuta ruokaa, jota voi helposti lämmittää.
Tutustu rauhassa lapseen ja tarjoudu ensin hoitamaan vauvaa äidin läsnä ollessa, vaikka antamalla hänelle aikaa levätä. Uusi äiti ja uusi isä tarvitsevat jossain vaiheessa yhteistä aikaa. Tarjoudu lapsenvahdiksi.
Tärkeintä on että muistat ettei täydellistä äitiä ole, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä vanhemmuus, joka takaa lapselle kodin, jossa hänen psyykkinen-, fyysinen-, ja kognitiivinenkasvu on turvattu ja varhainen vuorovaikutus luo lapselle turvaa ja hyväksynnän tunteen.
Kysy aika-ajoin miten pariskunta jaksaa. Anna heille mahdollisuus selvittää oman arjen vastoinkäymisiä. Itsekin sanoit tyttäresi olevan kypsä ikäisekseen, joten luota häneen ja hänen kykyynsä pyytää apua.
Tyttäresi ja hänen miehensä voivat tehdä erilaisia kasvatuksellisia päätöksiä kuin sinä olet tehnyt ja se on heidän oikeutensa. Älä tuomitse, vaikka asiasta olisitkin eri mieltä.
Auta uusia vanhempia kasvamaan vanhemmuuteen ja tulevaan vastuuseen tukemalla ja ymmärtämällä, että sinulle samat asiat olivat joskus uusia.
Iloitse siitä, että sinulla on ihana tytär ja hänellä ihana puoliso. Heillä on hyvä tukiverkosto ja ilmeisesti vakaa parisuhde, kun ovat yhdessä jo pitkään olleet.
Ennen kaikkea nauti, että sinusta tulee isoäiti ja olet itse vielä nuori isoäiti ja jaksat auttaa nuorta perhettä ja jaksat touhuta uuden ihanan lapsenlapsen kanssa.
Uskon että kaikki selviää hyvin. Tyttäresi saa paljon tukea rakkailtaan. Onnellista odotusta isoäidille. - painuhelvettiinlehmä
Miksi aina tuollaiset huoraava t ämmät saavat lapsia, jonka omista lapsista tulee samanlaisia yhteiskunnan elättejä jakamassa itseään jokaiselle vastaantulijalle!
Alhaista sakkia koko teijän poppoo!
Otan osaa!- aikamoistasontaa
alhaista sakkia?! ja sinä tulet tänne palstoille huorittelemaan? häpee varjoos!
- YKLUYO6U
Taitaa edellinen sekä parit muut kirjoittajat olla jotenkin katkeria :D HEH...
- Hyyuyh
"Taitaa edellinen sekä parit muut kirjoittajat olla jotenkin katkeria :D HEH..." Katkeria mistä? Siitä, että aikuinen mies, joka ei näköjään oman ikäiseltä pimpparaa saa, lähentelee elämänkokemusta omaamatonta LASTA? 17-vuotias kun ON lapsi, ja täysin eri elämäntilanteessa kuin joku lähes kolmekymppinen, ei oo kyllä miehellä kaikki muumit laaksossa jos hakeutuu tuon ikäisten seuraan.
- aloittajalle
Kolmen lapsen äitinä tiedän mitä on kasvattaa teinejä.
Tuollainen on selkeästi vanhempien kasvatuksen tai kasvattamattomuuden tulos.
Kyllä meidän tulee ottaa vastuu lapsistamme, ja pitää heistä huolen, ei ole oikein sanoa että kun ollaan työssä niin ei tiedetä mitä he tekevät. Minä olen aina tiennyt mitä he tekevät on turhaa selitellä asioita, tulos on sitä ettei heistä välitetä todellisuudessa, vaan seurustelu annetaan tapahtua, lapsi on vielä alaikäinen seksiin ja sen jos kenenkään pitäisi tajuta jos on vähääkään vastuullinen vanhempi.
Ei meidän tarvitse elää sitä samaa jos itse on elänyt että on ongelmainen lapsi ja se olisi kuin hyväksyttyä jos sitä itse joskus on ollut. Pitäisi jo ymmärtää mitä se tarkoittaa, vapaus kaikkeen ei ole hyväksi kenellekään.
Joka yrittää selittää 15-vuotiaan seurustelua normaaliksi tuon ikäisen miehen kanssa ja yhteen muuttamisen sallimisesta on todella jotain pielessä akuisella.
Missä on todella vastuu lapsista, miksi pitää antaa sallia muuttaa yhteen.
Ja sitten ihmetellään että ollaan raskaana ja mitäs nyt, haenko abortin vaiko en, näitä sitten saa lukea tältä samalta suomi24 aborttipaltalta kun ei uskalleta kertoa vanhemmilleen ja tehdään abortti.
Minusta tämä sukupolvi on hukannut moraalin jossa ei pystytä kasvattamaan normaaliin aikuisuuteen.
Ei ne lapset mene siitä rikki jos heille sanoo ei.
Ja jos äitinä olet sallinut yhteenmuuton, olet sallinut myös rikokseen astumisen. Kuten tuossa joku jo sanoi että kaveri saisi alaikäiseen sekaantumisesta rangaistuksen, kai ymmärrät aloittaja että tuo ei ole oikein.
- sonja17
Itse olin myös 15 vuotias kun seurustelin 23 vuotiaan miehen kanssa. Ulkopuolisten silmissä se oli tietysti kamalaa mutta seurustelimme kuitenkin molemmat tosissamme ja rakastimme toisiamme. Hienoa että äitinä otat suhteen kuitenkin noin, itse seurustelin "salaa" sillä tiesin miten siihen suhtauduttaisiin kotona, ja ihan hyvästä perheestä silti olen ja hyvin minua on kasvatettu vaikka vanhemman miehen kanssa olen seurustellut, tiesin vain että vanhemmat aikoo estää seurustelun jos siitä kertoo heille. Ei se tee vanhemmista tai kasvatuksesta yhtään huonompaa jos hyväksyvät lapsensa seurustelun, vaikka kyseessä olisikin suhde vanhempaan mieheen, tai vaikka samaan sukupuoleen. Ja itsekin olen tällä hetkellä 4kk raskaana 21 vuotiaalle kihlatulleni, mies käy töissä ja itse vielä opiskelen. Täytän elokuussa 18 ja asumme kolmiossa ja lapsellekkin ja lapsen tarpeille on jo nyt rahaa sopivasti säästössä. Tottakai tarvitsen isovanhemmilta (äidiltäni ja isältäni) jonkinlaista apua mutta se on ihan luonnollista kaikille nuorille ja miksei muillekkin äideille. nuoretkin äidit pärjäävät yhtä hyvin kuin muutkin, jos vain itse haluavat! tsemppiä sinulle ja tyttärellesi! :)
- sonja17
ja siitä vielä, että kaikki äidit joilla on 15 vuotias tytär: nykyään on harvinaista että tuon ikäinen seurustelisi ikäisensä kanssa, pojat ovat silloin niin epäkypsiä ja tytöt kehittyneitä, on siis ihan luonnollista että 15 vuotias kiinnostuu itseään vanhemmasta miehestä. eikö kuitenkin nuoren näkökulma ole tässä asiassa uskottavin?
- Miesope
Voi voi, "Sonja"...
Taidat olla aikaasi jäljessä. Nykypäivän teinitytöt näyttävät seurustelevan itseään NUOREMPIENKIN poikien kanssa. Aika on muuttunut.
15-vuotias ja 23-vuotias ovat erilaisissa elämänvaiheissa ja erilaisella elämänkokemuksella varustettuja. Jos näin ei ole, jotakin opn pahasti pielessä.
"...eikö kuitenkin nuoren näkökulma ole tässä asiassa uskottavin?"
Heh heh. Menee jo vitsipuolelle. - fjhasnm,d.a
Miesope kirjoitti:
Voi voi, "Sonja"...
Taidat olla aikaasi jäljessä. Nykypäivän teinitytöt näyttävät seurustelevan itseään NUOREMPIENKIN poikien kanssa. Aika on muuttunut.
15-vuotias ja 23-vuotias ovat erilaisissa elämänvaiheissa ja erilaisella elämänkokemuksella varustettuja. Jos näin ei ole, jotakin opn pahasti pielessä.
"...eikö kuitenkin nuoren näkökulma ole tässä asiassa uskottavin?"
Heh heh. Menee jo vitsipuolelle.Ai että mua hävettää sun puolesta
- Miesope
fjhasnm,d.a kirjoitti:
Ai että mua hävettää sun puolesta
Minun? Älä välitä - häpeän itsekin ajoittain itseäni.
Tosin olisin odottanut SINUN kaltaiseltasi pätevän oloiselta keskustelijalta ihan asiallista tekstiä. - sonja17
Miesope kirjoitti:
Voi voi, "Sonja"...
Taidat olla aikaasi jäljessä. Nykypäivän teinitytöt näyttävät seurustelevan itseään NUOREMPIENKIN poikien kanssa. Aika on muuttunut.
15-vuotias ja 23-vuotias ovat erilaisissa elämänvaiheissa ja erilaisella elämänkokemuksella varustettuja. Jos näin ei ole, jotakin opn pahasti pielessä.
"...eikö kuitenkin nuoren näkökulma ole tässä asiassa uskottavin?"
Heh heh. Menee jo vitsipuolelle.Kerroin omasta kokemuksestani ja mielipiteestäni, mielestäni se ei ole väärin.
- Oikea opettaja
Miesope kirjoitti:
Minun? Älä välitä - häpeän itsekin ajoittain itseäni.
Tosin olisin odottanut SINUN kaltaiseltasi pätevän oloiselta keskustelijalta ihan asiallista tekstiä.Olen vuosia hävennyt olemassaolosi puolesta. Nin paljon pahaa kuin olet onnistunut pelkällä palstalla aikaansaamaan... Ja kuvotus ajatuella, miten mätä ja mädättävä olet sen lisäksi IRL:
Tässä tilanteessa äiti on selvästi valinnut välit tyttäreensä...
Muistan kun itse olin 16-vuotias, seurustelin itseäni kymmenen vuotta vanhemman kanssa. Suhde kesti pari vuotta ja asuimme yhdessä. Itsestä se ei tuntunut kummalle, eikä kukaan ainakaan tullut sanomaan, että heitä haittaisi. Saattoihan se haitata, mutta eivät vaan sanoneet.
Enkä vielä 10 vuotta myöhemminkään ole ajatellut, että miten se nyt silleen, MUTTA olen miettinyt kyllä, että entä jos joku ikäiseni mies seurustelisi 10 vuotta nuoremman kanssa, väistämättä tulee mieleen, että mitä h*lvettiä. Pakko siis myöntää, kaksinaismoralismia.
Mutta takaisin asiaan. Ei vanhemmat oikeasti voi vahtia lapsiaan 24/7. Ja teini-iässä sitä keksii ja kokeilee kaikenlaista, josta sitten joko oppii tai sitten ei. Siihen aikaan osataan myös salailu. Monella omat vanhemmat välittää, mutta jos kaverin vanhempia ei kiinnosta, voi mennä mönkään. Voin sanoa esimerkkiä sen, että omat vanhempani ajattelivat, että tottakai kaverini vanhemmat ovat vastuullisia, molemmat hyvissä asemissa ja julkisesti kaikki ok. Todellisuudessa olimme viikonloput kahdestaan kaverini luona, vanhemmat missä lie omilla menoillaan. Mutta joka tapauksessa kukaan ei vahtinut. Ja sujuvasti valkoisia valheita kerrottiin vanhemmille.
Kai se "kokeilu" oli minullakin mietoa. Olen aina ollut arka, ja olimme parhaan ystäväni kanssa molemmat järkeviä. Kun ensimmäisen kerran kokeilimme alkoholiakin, olimme kahdestaan ja aloitimme tosiaan yhdellä siideripullolla. Ei kylillä kaljakassin kanssa.
Vaikka sisarukseni ja minä olemme saaneet samanlaisen kasvatuksen, on silti jokainen meistä erilainen. Yhden elämä on paljon holtittomampaa, kuin meidän muiden, eikä mikään tunnu auttavan. Ja ikää pitäisi tälläkin jo olla, järki vaan vielä uupuu.
Joten turha aina syyttää kasvatusta. Joskus tekee kaikkensa, mielummin minäkin antaisin lasteni elää pumpulissa turvassa siihen asti että ovat kaksvitosia, mutta pakko niille on opettaa elämän olevan joskus vaikeaa. Ainoa toiveeni on, että lapsistani kasvaa itsenäisiä, toisia kunnioittavia, vahvoja ihmisiä. Ja kaikkeni teen, että onnistuisin tässä.
Joo, tuli hieman asiaa ja asian vierestä.- Miesope
16-vuotiaat eivät yleensä ottaen taida juuri pohtia toimiensa järkevyyttä. Omat valinnat tuntuvat aina oikeilta ja se siitä. Käsitys omista kyvyistä ja niiden riittävyydestä on kaikkea muuta kuin realistinen. Muistan ainakin itseni tuossa iässä: kuvitelma siitä, että elämästä jotakin ymmärtää oli suuri.
Työssäni näen sen, miten onnettomat joidenkin ihmisten kasvatustaidot ja -halut ovat. Alakouluikäisetkin tekevät käytännössä mitä sattuu ja heidän toimiinsa ei jakseta kiinnittää huomiota. Aikuinen ei ole reaalisesti läsnä; hän on olemassa, mutta ei oikeasti kasvata eikä asettele rajoja.
Pohjimmiltaan kasvatuksessa on kysymys paljosta muustakin kuin vain siitä, että teinille rajat määritellään. Kasvatustyö alkaa jo ihan heti alusta alkaen. Vauvalla on turvallinen olo. Tarpeet tyydytetään. Uhmaikäisen kiukkuilut kestetään ja kaikkea ei siedetä eikä kaikkiin oikkuihin suostuta. Kouluikäisen toimia seuraillaan ja ongelmatilanteissa autetaan ja pidetään kiinni rajoista ja sopimuksista.
Teini-ikäiselle rajoja ei enää helposti aseteta. Jos niitä tuossa vaiheessa koetetaan yhtäkkiä löytää, ollaan PAHASTI myöhässä. Tehtävä on lähes mahdoton tai ainakin hyvin vaikea.
Totta on se, että teiniä ei suuri osa ihmisistä pysty valvomaan 24/7. Tuon faktan taakse ei saa kuitenkaan piiloutuakaan. Kenenkään lapsi ei esim. saisi olla joka viikonloppu teillä tietymättömillä, olipa ikää sitten vaikkapa VALTAVA 16 vuotta tai ei. Kännykät on keksitty. Kyllä ihmisestä huomaa, onko hän alkoholin vaikutuksen alainen vaiko ei. Tupakan haistaa - ainakin jos ei itse polta.
Jos joku on juopotellut edellisenä päivänä, sen näkee. Ainakin silloin, mikäli määrä on ollut merkittävä. Krapula on realiteetti. Eri asia luonnollisesti on se, jos teinin vanhemmilla itselläänkin menojalka koko ajan vipattaa. Omalta jälkitaudilta ei varmasti muiden murheita huomaa. Ainakin itse muistan omat nuoruuteni menot ja en epäile hetkeäkään sitä, etten tunnistaisi merkkejä omassa jälkikasvussani. Toki silmät voi aina tietoisesti ummistaa tai sitten jotkut vain ovat TÄYSIN piittaamattomia - työssä havaittu ilmiö. Ei tässä maassa turhan takia ole lapsia ja nuoria suuurin määrin huostaanotettuina.
Lapsista ja nuorista huolehtiminen EI ole pumpulissa kasvattamista. Kaikkea ei tarvitse ennenaikaisesti kokea ja kokeilla. Esim. 10 vuoden ikäero siinä tapauksessa, että toinen on teini-ikäinen on valtava. Ihmisten PITÄÄ olla tuossa vaiheessa elämää eri vaiheissa. Jos näin ei ole, jossakin on SUURIA ongelmia. Vanhempien voi toki olla "ikuiseen rakkauteen" vaikea puuttua, mutta toisaalta on turhaa väittää, että vanhempien pitäisi kaikki vain hyväksyä, kun mitään "ei voi". Jokaisen vanhemman olettaisi toivovan kuitenkin lapsilleen parempaa kuin omalle kohdalleen. Kukaan ei ole myöskään sanonut, että kasvatus on aina helppoa.
Selvää on se, että jokainen on oma yksilönsä. Tämänkin kyllä huomaa kasvattajana selvästi - tekipä sitä omassa perheessä tai työkseen. Se on kuitenkin itsepetosta, mikäli alkaa väittää vakavissaan, että lasten pitää saada päättää itse asioistaan, jotta heidän kykynsä vastuullisuuteen kehittyy. Väite on puppua. Teini tarvitsee vielä säännöt ja rajat ja niistä luopuminen on vain piittaamattomuutta, ei mitään muuta. Ei kasvatuksella kaikkea voi tehdä, mutta paljon voi. Ja pitää voida.- Massailmiö
Tossa tulikin jo paljon asiaa.... Ongelma on kyllä jo vanhemmuuden vastuun kantamisessa jos lapsi saa mennä tollasissa kuvioissa... 17 vuotiasta ei estellä kyll enää paljoo jos tolla tiellä ollaan jo... Meidän kunnassa nuorin toissa vuonna sijoitettu lapsi oli puoli vuotias, ei kuulemma ollukaan kivaa... Mikään ei estä ryhtymästä uudelleen ... Ja kunnassa olikin 200 sijotettua.... Kouluista ei ole usein tietookaan.. Ne vaan makaa laakereillaan ja luuhaa illat kadulla. Tyypillisesti 90 luvun nuorten jälkeläisiä.
- (Nais)Rehtori
Miesopettaja on tämän palstan myötä tehnyt minuun vaikutuksen.
En varmaankaan enää koskaan tule oikeasti luottamaan yhdenkään miespuolisen opettajan ammatti- ja ihmissuhdetaitoihin vaan jossain mielenpohjalla aina epäilen, että kyseessä on pinnan alla miesopen kaltainen fasistinen torvelo, joka ei todellakaan sovi kasvatustehtäviin.
- sadsadsadfss
ei se ikä aina kato pahaa. jotkut vanhemmat ovat vain nuoremman oloisia. minulla ja miehelläni on 7vuoden ikäero, mies on siis vanhempi. olin alaikäinen kun tutustuimme, äitini sanoi vain kun ikäerosta kerroin että se ikä on vaan numero. ja samaa mieltä olen. yhdessä ollaan oltu 10vuotta, ja meillä on 6vuotias tytär. ei se ikäero tunnu meillä mitenkään. jos rakastavat toisiaan niin antaa mennä.
Tottakai teini tarvitsee rajat, mutta kuten varmaan itsekin muistat, siinä mahtipontisessa "minä tiedän kaiken"- iässä ei paljon vanhempien rajat liikuttaneet. Istuttiin arestissa kuukausi jos toinenkin ja vanhemmat eivät "ymmärtäneet" ja "kyllä kaikki muut sai".
Kuulunee jollain lailla ikään.
Totta sekin, että jos ei aiemmin ole rajoja ollut, niin tuossa iässä niitä on turha enää laittaa. Enkä kannata tätäkään. Rajat kuitenkin tarkoittaa lasten hyvinvointia, turvallisuudesta huolehtimista ja parhaan ajattelua, mutta ei sitä teininä ymmärtänyt, piti kasvaa aikuiseksi ensin. Silloin ajatteli vain, että vanhemmat uhallaan tekevät elämän mahdottomaksi.
Nykyaikana olen huomannut monien vanhempien yrittävän enemmän olevan "kavereita" lapsilleen, kuin vanhempia. Siitä varmaan johtuu tämä osien nuorten ja lasten höllä kasvatus. Ja edelleen turhan moni vanhempi kuvittelee "ei meidän lapset."Miyä sitten? Minäkin seurustelen ja ikäeroa juuri nuo samaiset 9 vuotta. Tyttöystävni on sentään jo 20v. Meillä EI OLE KIIRE tehdä lapsia.
- HEHEHEHHEHEdf
Toivottavasti likka ei teekkään tuollaisen vanhan miehen kanssa yhtään lapsia. :D Tulee vammasia ja vittumaisia ipanoita kun on vanhaa spermaa. Hanki sille kunnon ori joka siittää niin voit sitten hänen lapsia kasvatella.
- hohhoijaa
Jos 26-vuotias on teidän mielestä 30-vuotias niin huhhuh..olette ite ollut joskus sen ikäisiä ja olette tunteneet itsenne 18-vuotiaaksi ettekä 30-vuotiaaksi!
Turhaa tulla tänne riitelemään jos joku on kysynyt vaan että mitä tehdä tai onko muille käynyt näin tai osaako joku neuvoa asiassa. Säälittävää vanhat "kakarat"!!
Jos tyttö on nyt tavannut 15-vuotiaana 9-vuotta vanhemman miehen niin voivoi ei rakkaus ikää katso! Te yksinäiset lapsettomat tai sellaiset kellä muuten menee huonosti omassa parisuhteessa tulette tänne lutkittelemaan toisten lasta........
Olen itse 16-vuotiaana tavannut 24vuotiaan "pojan" ja seurustellaan jo neljättä vuotta ja kaikki hyvin,ei ole pedofiili eikä mikään lapsiin sekaantuja vaan suora selkäinen mies! Get a life vanhukset.- vitunsairaitaootte
Tuo mies kuka on tyttärenne pannu paksuks niin on kyllä aika jälkeenjääny hulttio xD se on voi voi kun ei saa oman ikäisiltään vaan pitää sitten pikkutyttöjä paneskella. Saatana
- diudiuvitunhuara
vitunsairaitaootte kirjoitti:
Tuo mies kuka on tyttärenne pannu paksuks niin on kyllä aika jälkeenjääny hulttio xD se on voi voi kun ei saa oman ikäisiltään vaan pitää sitten pikkutyttöjä paneskella. Saatana
Pikkuhuorat antaa liki kolmikymppisille äijille? Ei saatana kyllä on likalta jäänyt kasvatus välistä! Mies sairas kanssa kun pitää pikkutyttöjä paneskella. Ihme kun eivät vielä kihloihin ja naimisiin menny! Voi hertsileijaa mikä pikkulutka
- moniko survoi
diudiuvitunhuara kirjoitti:
Pikkuhuorat antaa liki kolmikymppisille äijille? Ei saatana kyllä on likalta jäänyt kasvatus välistä! Mies sairas kanssa kun pitää pikkutyttöjä paneskella. Ihme kun eivät vielä kihloihin ja naimisiin menny! Voi hertsileijaa mikä pikkulutka
reikääsi mehujaan ennekun vakituinen survoja löytyi?
- onneksi olkoon
onneksi olkoon, ja terve lapsi tulkohon. nuorena se pitää aloittaakin.
- Huono juttu
Ei pärjää, nuori on vielä opiskelut edessään ja tarvii sijaisvanhempia opiskellakseen, ihan fakta sanon mä 40 yksinhuoltaja. Tunnen näitä teiniäiti tarinoita elämänvarrelta ja kaikki ne on ajautunu solmuun ja rypee lopun elämäänsä menetetyssä nuoruudessaan, ylessän 95 prosenttia tapauksista päättyy keski-iän alkoholiongelmiin ja sitoutumisvaikeuksiin elämässä tai alkaa jopa hylkiä kriittisessä iässä olevaa lastaan.
- 17, 19 nyt 29
Oletko kuullut päiväkodista? Siellä minun lapseni olivat sillä aikaa, kun minä opiskelin. Nyt on ammatti ja työtä (joskin pätkissä).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102860- 1152135
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431554- 2601398
- 701003
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911- 55884
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736