vie tarinaa eteenpäin. Anna olla, yritetty on. Tää on ikuisuusasetelma, vaikka me pudottas samaan ansakuoppaan tyynenmeren autiolla saarella, niin me vaan tutkittas niitä mielenkiintosia multakokkareita ja mietittäs, mikä niiden koostumus on. Tietysti jos kuoppa ois semmonen ahdas tai siellä ois käärmeitä, joista sä et tykkää (mä muistan kun näytit lehdestä), niin sun pitäs ehkä hypätä mun syliin. Sitte.. mä en tiedä miten mä voisin sua siinä pitää ilman että kosketan. Lopputulemana edelleen; mä en tosiaankaan halua joutua susta ees sadan metrin etäisyydelle, ettei vaan päädyttäs ainakaan ikuna sille samalle saarelle. Ni.
Mikään viesti
täällä ei
9314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tai miten nyt mies voi sylissään pitää ilman et käsillään koskee. Ähh.
Miksi et halua hänen kanssaan sille samalle saarelle. Mitä SINÄ pelkäät, jos hän pelkää käärmeitä?
Mä luulen, et koko tää tunnetila on kuvitelmaa. Mä en ole pariin vuosikymmeneen tuntenut mitään muuta kuin kaveruutta ketään aikuista kohtaan ja nyt tässä tilanteessa mä en enää saakaan tuntea, mulla ei ole lupaa koska elämä on monimutkaistunu liikaa, mulle on kasaantunu semmosia juttuja, et mä en selviä niistä yksin, enkä mä voi niitten juttujen takia irrottautua tästä suhteesta mikä mulla on ja "vaan lähtee jollekin prkln saarelle". Ja kysymys ei oo rahasta. Talous on ok. Mua ei vaan ole "yksin" edes olemassa, mä en ole koskaan yksin.
Mitä ihmettä sä ajattelet ihminen. Millaiseen liemeen olet itsesi pistänyt? Kai nyt joku keino sullakin on?
Ei ole. Aina ei voi itse päättää mitä tuleman pitää.
Miksi täällä tarinoitte jos keran ootte ollu niin lähellä toisianne et hän on näyttänyt lehdestä sulle kuvia ?
Mähän täällä tarinoin yksinäni. Noi muut on vain kommentoineet... Mä en oo sellanen kerralla heittäytyjä, jos ees ollenkaan ryhdyn ketään yrittämään. Eikä mulla ollu lupaa sillonkaan, eikä sitä tulekaan.
Voi sinnuu.. kun toinen ois valmis.. mutta sä et ota koppia..
Mun olotilat vaihtelee, ja en voi niihin vaikuttaa. Harvoin enää tunnen itteeni rohkeeks, ja nyt ku asetelma on hänen osaltaan muuttunu niin voi olla etten uskalla mennä vaan juttelemaan muina miehinä, kun / jos jossain hänet taas näen. Mä en luota itteeni pskn vertaa kun hänestä on kyse. Muuten voin puhua isoille porukoille jänskäämättä yhtään... Mä ottaisin kopin heti jos hän tekis vuorostaan alotteen, mä olen sen kerran tehny, mut mä en tässä kirjottelis, jos se ois mihinkään kantanu... Kiitos kivoista sanoista, mutta ei ne täällä oo uskottavia, kuten jo sanoin. Tänään on muuten kiva päivä, isohko tapahtuma duunissa ja näkee väkee...