Hesu päivää!

Mitä teen kun huomaan, että työkaverillani on psyykkisiä ongelmia. Työkaverillani on alkanut viime vuosina esiintymään pahenevia psyykkisiä ongelmia, vainoharhaisuutta, salaliittoteorioita jotka joissain tilanteissa yltävät melkein psykoottisuuteen saakka. Työpaikalla hän tuntee, että hän on työnantajan erityisessä valvonnassa, hänen kulkemisiaan tarkkaillaan, jopa työsuhdeasunto on tarkkailun alla.

Työpaikalla käyttämänsä tietokoneen hidastumisen hän selittää siihen häntä varten asennetun vaikoiluohjelman syyksi. Hänen sähköpostejansa avataan, salasanoja urkitaan ja jopa hänen henkilökohtainen puhelimensa on tarkkailussa. Tyypillisiä paranoidisia oireita joissa näennäisen yhteenkuulumattomat tapahtumat nähdään osina suurempaa salaliittosuunnitelmaa.

Toinen puoli psyykkisissä ongelmissa on hänen luomansa huonot henkilösuhteet, välirikko yli kymmenen työkaverin kanssa haittaa jo vahvasti myös työtehtävien suoritusta. Mykkäkoulun kohteeksi joutuminen on täysin sattumanvaraista, mitään konkreettista syytä ei tarvita, vain hänen omat harhaluulonsa. Koskaan hän ei jälkeenpäin katso olevansa velvollinen perustelemaan käytöstään. Aina oikeassa olemisen tunne sävyttää hänen keskustelujaan työkavereiden kesken ja siitä seuraa että hän ei kestä ollenkaan vastakkaisia mielipiteitä.

Kyräily ja "eripura" ilmapiirin luominen työkavereiden välisiin suhteisiin tuo hänelle tyydytystä. Tyypillinen esimerkki on keskustelupalstoilla esiintyminen toisen nimimerkillä tai "vihamihensä" nimen anagrammilla ja sitten muiden työkavereiden solvaaminen "vihamiehensä piikkiin". Harhautuksena hän yrittää haukkua myös itsensä samassa kirjoituksessa, mutta käsittelee itseään "silkkihansikkain" ja tämä hänet viimeistään paljastaa. Toinen kirjoittaja olisi varmasti maininnut epäillyksen hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Oireisiin on tullut myös lapsenomainen kiukuttelu, jos häntä joudutaan käskemään tai ohjaamaan, varsinkin jos käskijä on hänelle epämielyttävä henkilö. Siitä seuraa katkeroituminen ja vihakirjoittelu keskustelupalstoilla puettuna näennäisen humoristiseen sävyyn. Sitten näiden kirjoittelujen kommentoiminen työpaikalla, kuin ne olisi jonkun muun kirjoittamia.

Silmiinpistävä piirre hänessä on myös eräänlainen naisviha, joka kohdistuu julkisuudessa oleviin naisiin tai naispuolisiin työntekijöihin omalla työpaikalla. Varsinkin naispuolisiin työharjoittelijoihin hän kohdistaa mustamaalaamista ja pyrkii saamaan myös siihen muut mukaan ja kun hän ei siinä onnistu, lisää se vain hänen katkeroitumistaan.

Moitteen sanan voi kohdistaa meihin työkavereihin ja lähiesimiehiin, onko hänen selkänsä takana "päänpyörittely" ja naureskelu oikea tapa suhtautua näin vakavaan asiaan. Eikö rakentava ja ystävällinen keskustelu esim. lähiesimiehen kanssa olisi paras "ensiapu" ja sitten ohjaaminen vaikka työterveyspsykologin luokse olisi suositeltava ratkaisu. Hoitoon meneminen on tässä vaiheessa vielä vapaaehtoista ja kun työkaveri ei tunne olevansa avun tarpeessa, on tilanne haastava. Mutta vuosia on silti vielä eläkkeeseen. Mitä tehdä.