Somebody That I Used To Know

"Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten piilota sitä. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisään tulevat näkisivät valon. Silmäsi on sinun ruumiisi lamppu. Kun silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. Kun silmäsi ovat huonot, ruumiisi on pimeä. Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos koko ruumiisi on valaistu eikä mikään osa sinusta ole pimeänä, ruumiisi on kauttaaltaan valoisa, aivan kuin lamppu valaisisi sinua loisteellaan."


Ihmiset, jotka
auringon tavoin
säteilevät valoa
ja lämpöä liikkuessaan

jättävät unelmansa
rakkaansa käsiin,
koskaan uhraamatta ja
hukkaamatta hehkuvaa
rautaa hyödyttömään
kamppailuun unelmien
ja todellisuuden välillä

Totuudessa toinen pitää
pintansa päivän,
toinen viikon ennen kuin
hänet tuomitaan
häviämään

Tupakka-askin ja
jäillä helmeilevän
gin-tonicin muotoisen
avaruuden parketilla
herää helposti
hiestä märkänä

veitsen terän
katkaistessa unen ja
molemmat tietävät
mitä on tullut tehdyksi

Eihän parisuhteessa
haeta henkisyyttä
vaan tuloksia
läheisyyden akselilla

parhaista ja huonommista
puolista,
etsimällä tarkoitusta
matkustamalla maalliseen
ulospäin suuntautumiseen

Sisäänpäin kääntyneenä
on aina todisteltava
paremmuuttaan,
etsittävä opettajaa, joka
olisi ihminen

opetukset saattavat
olla jumalallisen
yksityiskohtaisen pinnallisia
aivan kuin pölyhiukkanen
tunkeutuu jokaiseen
aistiin ja sieluun

kuinka helppoa on
pyyhkiä pölyn aiheuttama
tietoisuus ja nauttia
paljaasta pinnasta

Se kielen
kirvoittama sana
leikkaa pinnan,
jos emme osaa
hillitä puhetta
viisauden mitassa

silloin uskaltautuu
aina syvemmälle, jos
tuntee ettei ole
menetettävää tai
odotettavaa voimilta,
joita on etsimässä

jollekin se on
pilvinen tähtitaivas ja
toiselle säihkyvä
helvetti maanpäällä

luulla elämän
ainoana johtotähtenä
olevan naimisiinmeno ja
jälkipolven kasvatus

onko se uhkavaatimus,
perhe vai rakkaus ja
vapauden tarjoamat
mahdollisuudet

luopua hyvinvoinnista ja
päätöksentekokyvystään
rakastamalla naista,
joka ei ole enää
neitsyt tai raskaana

mutta kukaan ei
ole turvassa

jatkuvat keskustelut
itsensä kanssa ennen
hyvän yön rukousta

elämän kasvaminen
naisen sisällä ja
ja ulkomaailman paineet
syövät romanttisen
elämän idylliä
siinä määrin,
että on helppo
lakata rakastelemasta

salakavalaa hyväksikäyttämistä

puhua toiselle ja
toistaa itselle
samoja teemoja
rakkauden
kaikki voimaisuudesta

ja samalla tuntea,
ettei ole koskaan
rakastanutkaan

olla välikappale

Jokainen sekunti
taaksepäin oli
korvaamaton ja
nyt terävää säröä

Särkynyttä asfalttia,
joka polttaa sieluun,
vaikkei rakkautta
voi mitata pituudella
tai korkeudella

Tuntui kuin
kaikki suhteen
kyyneleet satoivat
samana päivänä
kärsimällä hiljaa

jälleen rukous
rukouksen perään,
onko lupaus ihmiselle
rikottavissa vai
pelkkä anteeksipyyntö
väärinymmärryksestä

satoja vapisevia
öitä,
tuntien ruumiin ja
veren mielleyhtymän

sellainen kulminaatiopiste,
josta ei ole enää paluuta

miksi näen kasvot,
henkisen ja materiaalisen
maailman,
mutta en enää
sydäntä

Onko elämä
pelkkää kauneuden
etsintää, vaikka
konkreettisesti kiellämme
aina etsivämme

minä kun vain
halusin astua
maallesi, siihen
kehoon, jossa
luulin syntyneeni ja
tuntisin kodikseni

mutta koti ovella
kehosi ei aukea,
sielu ei vastaa,

aivan kuin lapsi
olisi adoptoitu

tuntui kuin
se rakastamani
nainen olisi
tehnyt liiton itse
pirun kanssa ja
takoo nauloja ristiini
kiihtyvällä tahdilla

paino hartioillani
ryöstää sisuksista kaiken
hellän ja hempeän

lyhyt hame
ei sytytä
ei luo himokasta katsetta

on kuin minut,
kiittämätön,
röyhkeä ja
syntinen
olisi syösty
orpokotiin

Tärisevässä ruumissa
yhdistyi pelko,
yliluonnollisuus ja
epätoivo,
lihan paistettu haju

minut oli
lyöty polvilleni ja
tunsin tekeväni
kuolemaa

toivoin jonkun
armeliaan ottavan
sieluni huostaansa,
samalla muistellessani
kuinka rakastin ja vihasin

mutta lampun valo
on arvaamaton,
se saattaa
sammua tuulessa

olla enää joku jonka tunsin

http://www.youtube.com/watch?v=rKzgBViHUyY&feature=related