Talvivaarasta

Kaasukuolema: Työsuojeluun suhtauduttu välinpitämättömästi.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelutarkastajan kertomus työntekijän kuolemaan johtaneesta työtapaturmasta 15. maaliskuuta Talvivaaran kaivoksen metallien talteenotossa on tylyä luettavaa.

Tarkastus on tehty heti seuraavana päivänä ja kertomus laadittu 27. maaliskuuta.

Tarkastus päätyy siihen, että paltamolaisen miehen kuolema johtui altistumisesta rikkivedylle prosessihäiriön aikana.

Tarkastuskertomuksesta on pääteltävissä, että Talvivaara Sotkamo Oy:ssä on ilmeisesti rikottu työturvallisuuslakia, asetusta kemiallisista tekijöistä työssä sekä valtioneuvoston päätöstä työpaikkojen turvamerkeistä.

Tarkastuksen mukaan ylikorkeita rikkivetypitoisuuksia oli havaittu kaivoksen metallien talteenoton aluella jo pari viikkoa ennen kuolemantapausta. Niiden perusteella päätettiin useista sinänsä oikeista toimenpiteistä, joita ei kuitenkaan kunnolla ja ripeästi pantu toimeen ennen tapaturmaa.

Säädösten mukaan työnantajan tulee huolehtia siitä, että vaara-alue eristetään luotettavasti ja vaarasta tietämättömien pääsy alueelle estetään. Alue oli merkitty huomionauhoilla, mutta silti sinne pääsi työntekijöitä, joilla ei ollut tietoa eristyksestä. Lain ja asetuksen vastaisesti vaarasta ja kiellosta mennä alueelle ei ollut ilmoitettu varoitus- ja kieltomerkein. Ulkopuolisten työnantajien työntekijät eivät olleet saaneet tietoa korkeista rikkivetypitoisuuksista.

Työnantajan ohjeiden vastaisesti menehtynyt työntekijä ei pitänyt mukanaan monikaasumittaria eikä hengityssuojainta.

Lain ja asetuksen mukaan työnantajan tulee huolehtia siitä, että näitä varusteita ja suojaimia käytetään.

Miksei metallien talteenotossa sakeuttimien lähellä riittävästi piitattu työsuojelumääräyksistä?

Tämä varmaan selviää jatkotutkimuksissa, mutta voidaan epäillä, että monikaasumittarit hälyttivät niin usein, ettei työnteko alueella olisi pitänyt keskeyttää tämän tästä.

Kun hälytysrajat ovat selvästi vaarallisia pitoisuuksia alempia, tämä saattoi johtaa välinpitämättömyyteen. Menehtynyt työntekijä oli työskennellyt alueella kenttäoperaattorina jo kolmen ja puolen vuoden ajan ja saanut sekä prosessinhoitajan että tehdasalueen työturvallisuuskoulutuksen.

Johtiko löystynyt asennoituminen siihen, ettei myöskään työnantaja riittävän nopeasti eristänyt ja varoittanut vaara-alueesta eikä paneutunut prosessin tilan parantamiseen? Näistä toimistahan oli sovittu jo kaksi viikkoa ennen tapaturmaa.

Poliisitutkimus johtanee syytteisiin ja aikanaan myös tuomioihin.

Tietenkään kukaan ei ole tahallaan laiminlyönyt tehtäviään. Vastuullisiksi itsensä kokeville henkilöille kuolemantapaus on jo sinänsä äärimmäisen raskas asia. Sitä paitsi suojavälineiden käyttö riippuu käytännön tilanteissa aina työntekijästä itsestään.
Olisiko aika laittaa piste tämän yrityksen toiminnalle.

"Tapaturma ja siihen johtaneet seikat mustaavat entisestään Talvivaaran mainetta työnantajana.

Tähän saakka maahan, vesiin ja ilmaan syntyvät päästöt ovat aiheuttaneet perusteltuja parannusvaatimuksia ja johtaneet parempaan prosessinhallintaan. Nyt katse on kääntynyt myös työturvallisuuteen.

Talvivaaran itsensä kannalta on välttämätöntä, että prosessit pannaan kuntoon. Epäilemättä yhtiö tekeekin kaikkensa näissä asioissa. Muuta mahdollisuutta ei ole." (Kainuun Sanomat)