Kuinka paljon on tapauksia, ettei puhuteltavalla ole vielä tänä päivänäkään mitään käsitystä asiasta/syystä, millä "hoitaja" häntä vainosi. Näiden syiden käsittely paljastaa "hoitajan" syntielämän ja on siinä mielessä "hoitajan" kannalta hyvin epäedullinen. Puhuttelut olivat "hoitajan" yksinpuhelua/itsensä kanssa keskustelua omien kokemustensa pohjalta keksitystä syystä. Syystä, jonka he sitten helpottaakseen olotilaansa kanavoivat toisen tekemiseksi ja katselivat sitten tapahtunutta ikäänkuin puunoksalta - kyllä se varmaan ihan varmaa, niin varmaan, ookko kuullut... Hoitajissa on paljon niitä, joilla on asiat/elämä niin sekaisin, etteivät he tiedä oikein, mistä tehdä parannusta. Siihen väliin sopii hyvin "kaikki" on anteeksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka miettivät ennekuin tekevät ja hallitsevat täysin elämäänsä.
Hoitokokousten/tilaisuukisen "puhuttelutekniikka"
Yksinpuhelua
13214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
HS esikuntansa kanssa saapui paikkakunnalle, josta ei mitään tiennyt. Julisti, että olette kaikki väärässä hengessä! Oli varmaan taulukauppa käynyt huonosti?
Meidän Ry.llä Heikki Saari piti laiantaina päivällä taulujen myyntinäyttelyn ja illalla samassa paikassa hoitokokouksen. Mies siis illalla heitteli saa.tanalle ihmisiä, joille oli päivällä kaupitellut taulujaan. VL-bisnestapoja on paljon kritisoitu, mutta tämä oli kyllä jo kaiken huippu!
paikkakunnan, jossa HS teki tuhotyötään etenkin vanhusten parissa! Taulukauppa ei menestynyt, viinakin oli lopussa, mutta mummoja riitti helvettiin paiskittavaksi.
Sama meno näyttää jatkuvan edelleen, mutta taitavasti piiloteltuna. Sekopäiden jonossa jo seuraava on odottamassa tilaisuutta päästä leikkimään Jumalaa.
Historia toistaa itseään, pahoin pelkään! Äänestäkää ihmiset jaloilla tai heittäkää helvettiin kaikki ryvettyneet vanhat pierut!
Nehän oli täyttä mielivaltaa milä ihmisiä syyteltiin, ihan keksityillä jutuilla.
Täytyy todeta että järkyttyneenä luin tuolta alempaa eräästä ketjusta, kun puhuteltava halusi selvittää mistä häntä puhuteltiin, niin joku kirjoitti vastineena että puhuteltavalla on halu kostaa ja ettei se paranna puhuteltavan traumoja. Kyllä meitä on moneen junaan on ääliöitä ja täysiä ääliöitä.
1970-luvun hoitokokous
http://freepathways.wordpress.com/2011/07/11/hoitokokous/
Seurakuntailtoja hoitokokousmielessä - neuvonpidoiksikin niitä saatettiin ninmittää - alettiin pitää joskus 1970- luvulla maamme rauhanyhdistyksillä. Ne alkoivat pikkuhiljaa väärähenki-väitteillä ja
-syytöksillä.
Ihmiset alkoivat kyräillä ja ilmiantaa toisiaan ja väärähenkiepäilyksistä ilmoitettiin myös Rauhanyhdistysten ja SRK:n johtohenkilöille. Myöskin perheenjäsenet saattoivat ilmoittaa paikallisen ry:n johtokunnalle tai jollekkin puhujalle oman perheen jäsenien "väärästä hengestä".
Kokouksissa oli aina erikseen eteen tunnustamaan pakotettuja syytettyjä, mutta sitten hieman myöhemmin alkoi ilmaantua joukoittain myös vapaaehtoisesti väärähenkiparannuksia tekeviä ihmisiä. Ihmiset halusivat tällä lailla varmistaa sen, että kukaan ei pakottaisi eteen tunnustamaan jotakin henkilökohtaista.
Aiemmin oltiin ihan rauhassa ja rakkaudessa ry:llä käyty ja omat syntinsä pois panevina uskovaisina eletty yhtenä joukosta.
Kokouksia pidettiin pitkälle 1980- luvun puolelle saakka. ja siitä eteenpäinkin, mutta vähitellen luovuttiin puhumsta niistä sanalla "hoitokokous". Koska sana oli tullut niin pahamaineiseksi ja pilasi liikkeen mainetta.
Hoitokokouksia on pidetty todella paljon ja ne oliva tyleinen puheenaiha vl liikkeen sisällä. On sanottu, ettei ihan jokaisella Ry:llä niitä olisi pidetty. Mutta valtaosalla tuon ajan rauhanyhdistyksillä kulkeneista ihmisistä on kokemuksia noista kokouksista.
Päivämiehessä aina oli ilmoitus ja siinä velvoitettiin jokaista tulemaan paikalle.
Esimerkkejä näistä ilmoituksista,joita lehdessä oli aina kymmeniä, löytää Hakomajasta:
http://www.hakomaja.net/hoitokokoukset/linjapuhe-ja-ilmoituksia-paeivaemiehessae
Muistan kun olin nuorena Kajaanissa suviseuroissa, varmaan noin 1978, ja siellä vaistosi monessa yhteydessä että siionin henki oli silloin muuttunut. Se oli outo. Oli jo pidetty paljon hoitokokouksia mutta se oli ollut vasta alkua. Ilmapiiri oli kireä ja sen kuuli saarnoista. Ihmiset olivat ahdistuneita ja pingottuneita. Huomasin sen oman ja silloisen kihlattuni, nykyisen puolisoni suvun jäsenten kanssakäymisessä. Pelko synnyttää ahdistusta. Entinen vapaus oli poissa. Ihan kuin ei Jeesus olisikaan kärsinyt puolestamme ja maksanut kaikki syntivelkamme! Oli paljon selän takana kuiskuttelua ja pahantahtoisuutta. Pahantahtoisuutta vielä rohkaistiin saarnoissa. Ihmisiä ikään kuin usutettiin toistensa kimppuun. En ollut silloin perillä mitä kaikkea oli SRK:n johtokunnassa meneillään silloin. Kukaan rivi-vl ei ollut siitä tietoinen, eivätkä kaikki saarnaajatkaan tainneet olla.
Tällä hetkellä on erittäin tärkeä, että "hoitajat" selvittävät siinä laajuudessa kuin ovat levittäneet nämä asiat, joilla he vainosivat ihmisiä. Ihmisiä saatettiin täysin perättömin väittein väärään valoon ja on tärkeä, että asiat korjataan. Monesti kysymyksessä ei ole edes mikään uskovaisuuteen liittyvä asia, vaan hirvittävästä kateudesta tai tms. syystä johtuva ilkeä panettelu ja kiusaaminen vain omien etujen saavuttamiseksi. "Kaakki on anteeksi" on vasta toissijainen asia, koska liian hätäinen sen käyttö jättää kaikki itse asiat epäselviksi. Uskon, että näissä asioissa hoitajat ovat saattaneet tehdä myös parannusta, mutta ovat kertoneet asian siinä vaiheessa hyvin kaunistellen ja niin, että asiasta on jäänyt täysin erilainen kuva mihin hoitaja on todellisuudessa syyllistynyt.
Milloin hoitajien hoitamiset alkavat?
Elä unta nää, ei ne mitään selvittele enää.
Olen 100-varma että selvitetään!
Olin joskus 1970-luvulla vl-kansanopistossa. Rehtorin mielestä erään tytön isä oli mennyt "väärään henkeen". Niinpä rehtori kehoittikin tätä tyttöä olemaan pitämättä mitään yhteyttä isäänsä!
Ihmettelin kovasti tätä asiaa, mutta en silloin ymmärtänyt enkä tiennyt mistään hoitokokousjutuista mitään. Enkä olisi kyllä uskaltanut sanoa tälle välillä hyvinkin naljailevasti ja ilkeästi sanovalle rehtorille mitään.