Miten teidän perheenne on suhtautunut, että olet lesbo?
Entä miten ja missä tilanteessa olette kertoneet asiasta?
Entä miten ja missä tilanteessa olette kertoneet asiasta?
äiti/isi+muu perhe
Pelkuri
92092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..ja rankkaa kyllä kieltämättä ollut.
En kertonut mutta asia tuli ajan myötä julki (äiti/sisarukset),isä ei tiedä, ja syytä ole kertoakkaan,tässä vaiheessa.
Kas, kas ..monen vuoden jälkeen minulla olikin joku ihminen, seurustelin ois pitänyt nähdä asia laajemmiltikin, mutta.... Myönteisiä kommentteja on ollut kohdallani turha odottaakaan, ja niitä ei kyllä tule olemaankaan, mutta toisaalta ainakin jonkinmoinen puheyhteys tulee aina olemaan. Asian tiimoilta olen käynyt niin mielenpohjalla kuin -huipulla, henkisesti ollut toinen rankimmista kokemuksista , joihin elämässä tähän mennessä joutunut, jaksaa olla Minä.
Nykypäivänä; keskustelut Ä/sisarukset..ovat hyvinkin värikkäitä ja mukaansatempaavia ;)
perhe tietää, suku tietää molemmin puolin, ystävät, opiskelu/työkaverit, kaikki tietää eikä mitään ongelmaa. olen vähän alle 30v. äiti varsinkin oli helpottunut etten ole miesten kanssa.itse hän on onnellisesti naimisissa isäni kanssa.
en ymmärrä miten jotkut vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset voivat elää kaapissa. elämästä pitää nauttia. jos joku ei ymmärrä sinua on se hänen ongelma ei sinun. minä hyväksyn ne jotka hyväksyvät minut.
elän täysillä ja nautin.
Miten ihmeessä kenenkään tytön äiti voi olla helpottunut siitä että tytär ei ole miesten kanssa vaan on lesbo?
no en yhtään ihmettele! äideillä kun yleensä on kokemusta miehistä;)
oma äitini kun sai tietää muutama vuosi sitten, haukkui ensin sairaaksi ja katkaisi totaalisesti välit neljäksi vuodeksi: nyt hän on naiseni kanssa mitä parhaimmat ystävät ja totesi, että näkee minut ensinmäistä kertaa onnellisena ja että ei miehistä ole kuin harmia, näin on tosi hyvä :D
sanoi olevansa juuri helpottunut siitä että tietää minun ainakin olevan turvassa; minä kun olen ollut vähän liian kiltti joskus.
väkivaltaa, raskauksia yms. pari ystävääni on kokenut ns.helvetin miesten kanssa.kaikki maailman pahat asiat samoille ihmisille on liikaa. ehkä äitini sen takia on helpottunut ja ymmärtää valintani.
ja miks sekottaa miehet ja naiset keskenään?
jos tulee riita, naiset juttelee naisystävien kanssa kun ei osaa/halua puhua miehellensä ja mies taas lähtee kaverinsa kanssa kaljalle tai kalaan kelaan näitä asioita...
minä voin kertoa vaimolleni aina suoraan asiat ja useat homoystäväni myös omalle parillensa. naiset ja miehet nyt kuiteskin ovat niin erilaisia. ei koiria ja jäniksiäkään sekoiteta:)
Aikuiset lapset tietävät lesboudestani. Muuten olen kaapissa enkä vielä näe syytä tulla pois. Meitä kaappeilijoita on varmaan paljon ja on jokaisen oma asia tuleeko sieltä ulos vai ei.
ite en vaan jaksaisi elää kaapissa. kerran eletään ja haluan elää sen täysillä vapaana ja onnellisena yhdessä vaimoni kanssa.
en tuomitse niitä jotka ovat piilossa mutta minä ajattelen sen niin että tämä aika täällä on aivan liian lyhyt olla kaapissa.enkä tiedä onko siellä sitten sen parempaa olla "rauhassa" ihmisiltä jotka eivät ymmärrä.mutta jokaisen oma asia.
En ole kenellekään sukulaisista kertonut olevani lesbo, mutta uskoisin, että ainakin äiti tietää. Ei asiasta pahemmin puhuta, mitä nyt satunnaiset 'jokos sulla on poika kiikarissa'-keskustelut, jotka loppuvat vihaiseen tuhahdukseeni.:D
Olen asunut tyttöystäväni kanssa yhdessä jo 1½ vuotta ja kerran olemme jo muuttaneetkin yhdessä. Ehkä kuvitelmat kämppäkaveruudesta heikkenivät hieman jo siinä vaiheessa. Samassa parisängyssä nukutaan, enkä muuta ole yrittänyt sukulaisille selittääkään. Sukulaislasten synttäreille ja joulupäivän aterialle tyttöystäväni saa jo kutsuja, joten ehkä he jo tietävät, ainakin alitajuisesti. Sukuni miehet ovat niin homofoobisia, että homovitsejä saan kuunnella miltei joka tapaamisella, ikään kuin varoituksena, että 'me emme tuollaista hyväksy', mutta ei se jaksa minua enää liikuttaa..
En usko, että sinunkaan tarvitsee stressata kertomisesta, kyllä ne sen itse tajuavat, eikä sinulle tule sellaista kiusallista kertomistilannetta.Toivottavasti lähimmät ystäväsi tietävät ja ovat suhtautuneet mukavasti. Se auttaa asiaa, etkä ole niin kaapissa enää.:)