Masentaa

En jaksa käydä töissä. En jaksa teeskennellä iloista ja hyvinvoivaa ihmistä, kun todellisuus on toinen. Minulla on alkanut olemaan voimakkaita itsetuhoisia ajatuksia, ja niiden toteuttaminen on lähellä. Toisaalta minua pelottaa, miten itsetuhoisuuteni vaikuttaa perheeseeni (äitini, veljeni ja siskoni). En halua aiheuttaa heille surua. He eivät ymmärrä, miten vaikealta elämä minusta tuntuu. Vaikka en tee mitään, minua väsyttää. Olen jatkuvasti surullinen ja alakuloinen. Itken paljon, yleensä ennen nukkumaanmenoa. Vaikka haluaisin joitakin asioita, minulla ei ole rohkeutta tehdä mitään niiden eteen. Olen huolissani omasta jaksamisestani, terveydentilastani ja taloudellisesta hyvinvoinnistani. Tunnen oloni yksinäiseksi, mutta en muuta haluakaan kuin olla yksin. Olen suunnitellut ottavani yliannostuksen lääkkeitä. Haluan olla edes hetken jossain muualla kuin tässä maailmassa. Minun on vaikea puhua asioista avoimesti. Kaikki tunteeni eivät tule ilmi, kun unohdan aina jotain tärkeää. Itsetuhoiset teot (esim. viiltely), ovat minulle keino purkaa oloani. Vain siten saan kerrottua, miltä minusta TODELLA tuntuu. En haluaisi toimia niin ikävällä tavalla, mutta minulle se on ainoa vaihtoehto. Minulla on usein turvaton olo. Pelkään vieraita ihmisiä, koska en tiedä heidän aikeista. Jos joku rupeaa puhumaan minulle, vetäydyn kuoreeni ja ahdistun. Yritän olla ystävällinen, mutta se tuntuu vaikealta. Kun kävelen kotiin, ja ihmisiä kävelee ohitseni, en uskalla katsoa heihin päin. Joskus en edes huomaa, että vastaan kävelee joku tuttu. Ja sitten minusta tulee epäkohtelias, kun en tervehdi heitä. Joskus havahdun huomaamaan, että tuijotan tyhjyyteen. Silloin en ajattele mitään. Yleensä tällaiset hetket kestävät muutamasta sekunnista useampaan minuuttiin. Toisinaan olen kuin tyhjä kuori. Ei ole lainkaan tunteita eikä ajatuksia. Olen vain.

Olisiko aika mennä keskustelemaan lääkärin kanssa?