Olen 23v työssä käyvä nainen. Rakastan työtäni, sen haasteita ja niitä arkihommiakin. Silti aamuisin en tahtoisi herätä ja olen jatkuvasti väsynyt. Riippumatta siis kuinka ajoissa tai myöhään menen nukkumaan. Herättyäni mietin vain että heti kotiin palattuani menen takaisin nukkumaan... Työpäivän jälkeen en haluaisi mennä kotiin, Ajatus jo siitä ahdistaa. Minulla on tällä hetkellä kämppäkaveri, koska yksin asuminen alkoi tuntua myös puuduttavalta. Olen tuntenut kämppikseni kauan ja tulemme hyvin toimeen, kyse ei siis siitä. En ole vuosiin tuntenut että asuisin "kotona". Kun olen asettunut taloon, menee muutama kuukausi ja haluan jo muuttaa. Ulkoapäin minulla menee varmasti todella hyvin: on hyvä työ, iso asunto, perhe ja ystävät jotka välittävät ja harrastuksia. Todellisuudessa minun tekisi mieli peittää kasvot ja vain itkeä. Sisimpäni janoaa jotain, mutta en tiedä mitä.... Ja se ahdistaa!
Mun koti ei oo missään...
koti niin sievä
3139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vois olla paikallaan juttelu jonkun terv.alan ammattilaisen kanssa.Nim. masennus aiheuttaa yleensä nukkumisongelmia tai sitten älytöntä nukkumista.Käy ihan poissulkumielessä lääkärissä.
Ahdistuneisuus ja levottomuus sopis siihen myös.Varmaan joku kirjottaa tänne kohta että vitamiineillä ja hivenaineilla omegoilla kaikki korjaantuu jbe.Tuskin niistäkään haittaa on mut mene silti lääkäriin varmuuden vuoksi.
Mulla on sama homma. Muissakin asioissa, esim joku työpaikka, muutaman viikon päästä haluan jo pois koska alkaa ahdistaa. Muutin vuosi sitten kämppään kämppiksen kanssa, mutta tuntui aina että ei tää ole mun koti. Asuinkin vähän missä milloin silloin, ja muutaman kuukauden päästä irtisanoin kämpän. Tällä hetkellä asun porukoilla, koska se on ainoa paikka missä ei ahdista niin paljoa, koska yritän olla ajattelematta asioita.
Sinulle on työ onneksi henkireikä. Hyvä että on jotakin josta pitää kiinni. Itselläni menee kyllä paljon pitemmän aikaa muton jälkeen että alan tuntea asunnon kodikseni. Jospa sittenkin kokeilisit olla samassa paikassa pitempään niin sitten kotiutuisit. Alussa muuton jälkeen on uutuuden viehätys, sitten turtuu ei ole enää sitä hohtoa mutta ei ole vielä kotonakaan. '
Onko sinulla jokin olemassaolon kriisi. tIse koin juuri noin: sisimmässä oli vain jokin tyhjyys. Kun tulin uskoon, löysin myös elämälle syvällisen tarkoituksen.