Psykiatristen hoitajien potentiaali

Ensinnäkään sairaanhoitajat eivät "pääse palkkoihin käsiksi" (tai en tiedä mikä sun mielestä on hyvä palkka) ja toisekseen, mikseivät voisi lukea ?

Miks kaikki kuvittelee että jos joku on vaikka rekkakuski niin se on sitä vain siksi ettei rahkeet riitä kun meitä ihmisiä on niiiiin paljon erilaiisa eikä kaikkien tavoite ole työelämä elämäksi. Mä en ainakaan kadehdi mun lakimiestuttuja jotka tekee jumalatonta päivää (onhan korvauskin hurja mutta korvaus mistä, lopulta... uraohjuksen elämänvalinnasta ?) aamuvarhaisesta iltamyöhään ja ajelevat siinä välissä sitten viimeistä huutoa olevilla jaggeillaan.

Kaikille se ei ole tavoite, eikä kaikki sitä halua. Potentiaalia varmasti löytyisi monista, siis muuten jos vain kiinnostaisi...

Potentiaalia voi olla, mutta miksi pitäisi toimia niin? Mikä lääkärissä tai lakimiehessä on parempaa kuin sairaanhoitajassa? Tehtävät ja työnkuva ovat erilaisia. Alalle hakeudutaan, hakeudutaan sitten mille alalle hyvänsä. Ketkä hakeutuvat sairaanhoitajiksi, toivoisin heidän hakeutuvan alalle siksi että nimenomaa hoitotyö kiinnostaisi heitä.

Rahan perässä juoksijoita ei tarvita (tosin palkka ei vastaa lähellekään sitä fyysistä ja henkistä kuormitusta, mikä työssä voi olla, joten en käsitä miten muka nopean rahan perään alalle hakeuduttaisiin). Valitettavaa vain on, että nykyinen käytäntö on poistanut soveltuvuuskokeet alalle hakeutuvilta. Seula päästää läpi kaikennäköisiä henkilöitä. On joukossa jopa niitä, jotka lähtevät opiskelemaan vain siksi, että työpaikka on kohtalaisen taattu hoitotyöntekijöiden puutteen vuoksi. Nämä henkilöt kyllä erottuvat joukosta. En palkkaisi yhtäkään tälläistä työmoraaliltaan kyseenalaista jos se päätettävissäni olisi.

Sairaanhoitajat jotka haluavat edistää koulutustaan tai laajentaa osaamistaan, kouluttautuvat hyvinkin laajasti amk:ssa ja yo:ssa. Useimmat hakeutuvat projektitöihin, opetus- ja pedagogiikkatyöhön, sekä johtotehtäviin. Kaikkia heitä tarvitaan ja sairaanhoitajan kokemus ja tietotaito ovat edellytyksiä noissa tehtävissä pärjäämiselle ja kokonaisuuden ymmärtämiselle.

Tehkää mitä lystäätte!

Tämä ei ollut ilkeästi sanottu :)

Halusin nuorenpana korkealle, myöhemmin huomasin että ruohonjuuritasolla on enemmän elämää.

Enpä oikein usko. Itsellä on eräältä alalta ylipistokoulutus.
Ammattikoulussakin koulutetaan alan suorittavaan ohjeiden mukaiseen työskentelyyn. Olen jutellut tällaisen kanssa, eikä hänellä ollut mielenkiintoa syventyä niin pitkälle kuin minä, vaikka piti siitä, mitä teki. Muut mielenkiinnon kohteet ja se on OK. Itse taas tykkään painia ongelmien kanssa, syventyä, opiskella uutta, pohdiskella ja säätää. Jatkuva toisto olisi tylsää, enkä ehkä pystyisi siihen. Toiset tykkää jostain muusta. Kaikki eivät ole tutkijatyyppejä. Kaikkia tarvitaan.

Kyllähän noita sairaanhoitajia aina välillä lukeekin pitemmälle, eri yliopistotukintoja. Mutta se on sitten ihan eri työ eikä kaikki halua. Jos tahtoisi lääkäriksi, miksi opiskella sairaanhoitajaksi alkujaankaan. Ei sairaanhoitaja ole niinkun lääkärin heikompi versio, vaan ihan eri homma.