Jämtlanninpystykorvan aggressiivinen?

Ei ole normaalia Jäntin käytöstä..Luonnevikainen jos käy pienempiin koiriin ja lapsiin kii.Ei missään nimes jalostuskäyttöön. Jäntithän on yleensä rauhallisia,eivätkä riidanhaastajia kaadollakaan..Kaikissa roduissa on jollakinlailla luonnevikaisia,mut minulta ainakin,sekopäät on saanu,savua korville,koska luonnevikainen iso koira on peto ja joka rodusta,onneksi suurin osa on täysjärkisiä..

Juu........ EI todellakaan luontaista käytöstä, kun ei miltäkään koiralta, rodusta riipumatta. Kyllä koiralla on jokin vinksahtanut päässä ja pahasti!
Mutta voihan siihen olla muitakin tekijöitä esim; koiran turhautuminen joka on muuttunut agressiiviseksi käytöksessi tai omistajan välinpitämättömyys...

Mutta koira ei ole kunossa, ei missään nimessä astutukseen jos tuo johtuu luonteesta.

Meillä on paimenkoira eikä ole kyllä yllätetty hyökkäävästä tyylistä koiria saati ihmisiä kohtaan. Tosi lepsukka, joten ajattelin senkin voivan ehkä provosoida machotyyppiä...
Tuossa naapurin pihalla oli vieraillut ihan oven takana useamman kerran ( siellä oli myös keskikokoinen uroskoira) ja yhdellä kertaa oli talon poika saanut naarmun naamaansa. Tilannetta ei sen kummemmin tiedetä, miten tullut kun osapuolet vähän huonoja olleet kertomaan.
En pidä aggressiivista käytöstä koiran ominaisuutena vähääkään hyväksyttävänä, mutta kyselin kun kyseessä on mettäkoira. Olen kuullut joskus puhuttavan, ettei näiden koirien pidä olla liian pehmeitä. Sitäpä sitten kyselin, onko tuo hyökkäävyys siis sitä kovuutta. Toivon toisaalta, ettei. Mettäkoiria on täälläkin joka toisella pihalla eikä mukava ajatus, jos kaikki olisi aggressiivisia. Olen kyllä ihan tavannut hienoja perhe- ja mettäkoiria ja samassa koirassa ominaisuudet:)

Tainnut jäädä jämpin omistajalla koiransa sos.kasvatus pentuna väliin. Käyppä kats koiranäyttelyissä kun erirotuiset koirat tulevat pääsääntöisesti juttuun keskenään kun sos.kasvatus hoidettu. Toki sinnekin joskus joitan huonosti kasv koiria joskus tulee. Ei rotu, vaan koiran omistajan paha moka.

Mulla on 2 jämttiurosta, eikä ne aggressiivisia juuri oo toisilleen ollu, eletty ihan sovussa. Jämtin ei pitäisi olla muuteskaan aggressiivinen, mutta tietty silläkin on se riski olemassa. VAROITAN: Saattavat olla itsepäisiä! Pientä riitelyä on välillä, mutta ei yleensä koidu murinaa pahemmaksi.

Minua puri jämpti viime kesänä pyörälenkillä. Talon pihasta juoksi koira tielle ja kävi kiinni jalkaan.

Ei oo normaalia. Jämtin rotumääritelmässä sanotaan, että koira on rauhallinen ja itsepäinen. Pidän kahta urosjämttii samassa häkissä, eikä oo kähinää ollu. Onkohan sitten kysymys poikkeuksesta?

Kannattaa ensimmäisenä miettiä ihmistä, joka ottaa jämptin. Yleensä jämptin ottaja on metsällä käyvä mies, jolla ei ole aikaa tai viitseliäisyyttä kiinnittää huomiota muuhun kuin konkreettisiin tuloksiin, joita koiralla voi saada - tai ulkonäköön, jolla saa arvostusta. Jämpti on eräänlainen 'metsästysmaailman rotikka', joka hankitaan usein vain kyrvän jatkeeksi. Toki on poikkeuksia. Itsekin tiedän naisen, joka on hankkinut jämptin, vaikka ei metsästä (rauhallisin ja seesteisin jämpti mitä tiedän!) - tiedän myös pariskunnan, jolla on jämpti, ja siinä PERHEESSÄ sekä nainen että mies metsästävät ja perheeseen kuuluu myös kaksi pientä lasta, joita koira tuntuu rakastavan yli kaiken, jos nyt voi sanoa, että koira jotain 'rakastaa'. Metsästäjissäkin on eroja. Melkein ilon kyyneleet siinä vierivät, kun katselen naapurin isäntää, joka 30 asteen pakkasellakin on rämpinyt tuossa metsänrajassa koiraansa juoksuttamassa, mutta yhtälailla suru ja suuttumus valtaa meilen aina, kun mietin omaa isääni, joka pitää omaa hirvikoiraansa tarhassa vuosi vuoden jälkeen, eikä koskaan vaivaudu tekemään sen kanssa mitään!

Kyllä se koiran käytös oikeasti lähtee omistajasta. Rotu vaikuttaa siihen, miten se suhtautuu käskyihin, miten helppo tai vaikea se on kouluttaa, millaiset vietit sitä vievät, mutta koska omakohtaisen kokemuksen perusteella voin vannoa, että metsästyskoirarodusta saa kuin saakin hevosen varsan parhaan ystävän, voin myös vannoa, että mikä tahansa rotu on mahdollista KOULUTTAA yhteiskuntakelpoiseksi. Myös jämpti. Vika on siis omistajassa. Sääli vaan, koska koira on se, joka huonosta omistajasta kärsii.

Itse olen nainen, minulla on kaksi lasta ja jo elämäni toinen karjalankarhukoira, edellinen kuoli 15 vuoden iässä. Karhukoirallakin on huono maine mitä lapsiin ja toisiin koiriin tulee, mutta molemmat omat karhukoirani ovat olleet mitä parhaimpia perhekoiria ja tulleet mainiosti toimeen toisten koirien kanssa, koska ne on koulutettu sosiaalisiksi.

Mitäh?

'metsästysmaailman rotikka',
joka hankitaan usein vain kyrvän jatkeeksi."
mikä tahansa rotu on mahdollista KOULUTTAA yhteiskuntakelpoiseksi. Myös jämpti."

Mitä ihmettä mahdat tarkoittaa? Jämpti ja rotikka on AIVAN ERI ASIAT vaikka sitä vertaisikin vain kuvannollisesti.

Jämpti on luonnostaan, tai korjataan, tervepäiset jämptit (98 %) on luonnostaan käyttökoira joka hankitaan suurriistan metsälle ja parhaaksi kaveriksi metsästäjälle.
Se on myös luonnostaan lupsakka ja rauhallinen.

Vietistäsi hehkuu tietynlainen roturasistisuus.

Itsellä on ajokoiracoctailin ja jämptin sekoitus, tällä hetkellä poika on 19viikkoinen.
Olen ollut sitä mieltä ettei ongelmakoiria ole , vaan vika on yleensä siellä hihnan päässä.
Tokihan saattaa olla että takana saattaa joillain koirilla olla esim. kipuja, aivokasvain yms. joka on aiheuttanut useille koirille häiriökäyttäytymistä.

Meidän pikku sekoituksella on ollut alusta asti heti selvää kuka on isäntä, lapsia kohtaan aivan mahtava jos ei oteta huomioon "hepulikohtauksia" kun ruokaa odottaa tai pentu on väsynyt.
Ruokakupille ollaan menty ihan 8viikkoisesta saakka ja luita otettu pois ja annettu takaisin, tämä ihan sen vuoksi ettei opi vihaiseksi omista leluistaan, ruuasta tai luista.

Itseäni raivostuttaa kun jotkut ihmiset sanovat että Jämpti on sekopäinen järjestään. Luulisin että joissain käsissä näistä saattaa tullakin vihaisia, koska moni metsäkoiran ottaja jättää peruskoulutukset tekemättä ja tarhaa koiran tarhaan. Käydään vain heittämässä ruoka eteen.
Niinsanotut "isännättömät" koirat ovat hukassa ja saattavat tehdä mitä vain kun pääsevät irti tai pääsevät muuten vain ihmisten ilmoille.

Olen onnellinen niiden koirien puolesta jotka voivat viettää tasapainoista elämää ja tietävät kuka niiden isäntä on j tietävät oman paikkansa laumassa. Tuolloin ei koiran tarvitse itse yrittää ottaa isännän paikkaa. Tuolloin koira yleensä leimataan häiriökoiraksi.

Jos koira ei saa liikuntaa päivittäin purkautuu se helposti agressiivisuutena. Jämtit ei normaali oloissa saa olla aggressiivisia. Yleensä syy on omistajassa.