Olen murtunut traagisesta menetyksestä ja elän traumaattisessa kokemuksessa about 24h, halusin tai en. Tuntuu, että tämä ahdistus puristaa kropan ihan rusinaksi. Ja ei.. ahdistukseen ei kuole. Vaikka voisi luulla.
En hae mitn sääliä. Kunhan kirjoitin..
Kertokaahan viisaammat:
Mistä saa ostaa elämänhalua?
En hae mitn sääliä. Kunhan kirjoitin..
Kertokaahan viisaammat:
Mistä saa ostaa elämänhalua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jälkimmäinen oli vähän huuli.
Mutta miten jaksatte eteenpäin:-)??!!
Mulla se menee vain ja ainoastaan Vapahtajani ja Herrani kanssa (kristillisesti). Top-apu.
Se on hienoa kuulla.
Itselle taisi käydä 'jobit' tuon suhteen sikäli kun muistan et miten se stoori meni.
Muita hyviä?
Muu kuin tuo joukkoitsemurha, joku sellaista kasaili tuolla.
Tuossa on juuri tarjonnut neuvoksi uskoa Jeesusken Kristuksen kanssa. Se on varmasti se paras ja ehdottomin apu.
Sinulla on myös tuo kova menetys ja silloin on luonollista että asia pitää työstää ja käsitellä. Ei auta että asian painaa jonnekin alitajuntaan ja yritää unohtaa. Ei myöskään liiallinen lääkkeillä turrutus auta. Riippuu tilanteesta, et kerro kovin tarkkaan, mutta voisi olla ihan keskustelu ammattiauttajan kanssa tarpeen. Juttlee asiasta ysävein kanssa, kirjoita ja sure menetystä.
Ajallansa se sitten alkaa helpottamaan.
Kiitos viestistäsi Keissa! Saan ammattiapua, psykoterapiaa ja lääkkeitä(ikävä kyllä) mutta ne eivät hirveästi auta. Terapia aiheuttaa turhautumista kun pitäisi vaan analysoida eikä siihen liity tuskaa poistavaa elementtiä mikä lienee jokin syvä inhimillisyys? En tiedä. En ehkä osaa ottaa analyysiapua vastaan niin hyvin kuin voisin? Tuntuu turhalta analysoida sellaista mitä en saa takaisin, en saa ikinä kokea sitä.
Äsken ajattelin että voisin mennä käymään 'healingroomissa' vaikka en ns taikauskoinen olekaan. Uskon kylläkin, omalla tavallani. Eipä tuo tiedekään kaikkea selitä..
Keskiviikkona sinne pääsisi nähtävästi.
En pysty aattelemaan muuta kun tän kärsimyksen loppumista. Toivon eutanasiaa syvästi.
Mut kiva kun vast. Ei ole niin yksinäinen olo.
Yritän muistaa itsekkin sinua rukouksin. Kyllä välistä elämässä kärsitäänkin mutta voi se lopulla helpottaa .... ja kyllä se helpottaa. Eheytymien on monesti aikaa vievä prosessi. Kuitenkin kannattaa.
Kiitos Keissa.
Ystäväni varasi ajan sielunhoitajalle mutta terapeuttini piti sitä riskialttiina. Ymmärrän psykologisesta näkökulmasta miksi näin olisi. Vaikea olla mitään mieltä aiheesta. Sen vain tiedän, etten kestä olla olemassa näinkään. Vaikka kuinka yritän.
Ystäväni sanoi myös rukoilevansa puolestani. Se kuulostaa ainakin kauniilta.
Itsellä se perinteinen suomalaisen miehen lääke, eli viina. Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta jo vuosia, johon olen myös saanut lääkitystä ja terapiaa, mutta eipä noista apua tunnu saavan. Tällä hetkellä tilanne vaan tuntuu pahenevan lähinnä varmaankin yksinäisyyden vuoksi. Helvetin moinen ahdistus iskee joskus päivisin ja etenkin kun yrittää rueta nukkumaan ja ajatuksen rupeaa kiinnittymään pimeyteen ja tyhjään kämppään. Kerran sain jo paniikkikohtauksen sen takia, mutta onneksi oli kossupullo jemmassa, niin sillä sai sen katkaistua. Nykyisin koitan viihtyä porukoiden luona toisessa kaupungissa, kun omassa asunnossa ei enää tahdo uskaltaa olla mikäli ei ole alkoholia tarjolla ahdistus/paniikkikohtauksen torjuntaan.
Moi wasp! Ikävä kuulla et lääkitset itseäsi alkoholilla mut monia se kuulemma auttaa, ainakin hetkellisesti? Itsellä alko vain pahentaa oloa. 'onneksi' nyt ei ole mielenkiintoa edes baareiluun eikä sen puoleen kenenkään näkemiseen!! Ja on järkyttävän yksinäinen olo. Ei ole järjeä ei?!
Mut hyvä et voit olla porukoiden luona. Itse en pysty siihenkään. He eivät tiedä missä jamassa oikeasti olen.
Tsemppistä sinne.
Elämänhalu...minulla ei ole sitä itsekään paljoakaan jäljellä, en kuitenkaan ole itsetuhoinen. Elämänhalu syntyy motivaatiosta joka ensin pitäisi löytää. Ser ei kuitenkaan ole helppoa.