Myooman vuoksi kohdunpoistoon

Onnikkitar hei.

Olen myös leikkausjonossa, mutta alkanut miettimään menenkö leikkaukseen ollenkaan. Kohdunpoistoleikkaus ei ole mikään hip hei ratkaisu mihinkään, joten koetan nyt selvittää kaiken mahdollisen asiasta.

Itsellänikin on tunne, että myooma vie voimia, mutta arvelen, että niin vie kohduttomuuskin, kenties vielä enemmän.

Tällä sivulla on nostettuna pitkä ketju kohdunpoistoleikkauksesta, joka kannattanee sinunkin lukea, en tiedä, mutta tsemppiä edelleen.

Epäilijä: Ei se kohduttomuus mitään voimia vie, tuollaista on aivan turha alkaa julistaa.

Onnikkitar: Vaikka Hb:si onkin nyt normaali, kestää elimistöllä aikansa haalia rautavarastonsa jälleen täyteen.

Mitä paremmassa kunnossa olet ennen leikkausta, sitä nopeammin toivut. Sängyn pohjalle ei kannata eikä saakaan jäädä. Toki alussa pitää liikkua maltilla ja kuunnella kehoaan, mutta ei se toipuminen avoleikkauksestakaan mikään kovin pitkä ja monimutkainen prosessi ole. Eri asia, jos tulee komplikaatioita, mutta faktahan on, että valtaosalle niitä ei tule.
Sairaalasta saat hyvät ohjeistukset.

Ei todellakaan ollut mikään "julistus", kun kirjoitin, että "myooma vie voimia, mutta arvelen, että niin vie kohduttomuuskin, kenties vielä enemmän", vaan viittasin sillä juuri niihin todella moniin muihinkin, kuin "Surkimus" -nimimerkin kirjoituksiin siitä, kuinka kohdunpoistoleikkaus ei mennytkään niin hyvin, kuin mitä monet kohduttomat ovat palstoilla valmiita todistamaan ja lääkärit niissä pikaisissa tapaamissa, joissa päätetään mahdollisesti ihmisen loppuelämän laadusta.

Miten sinäkään nimimerkki "Leikattu" tiedät, että valtaosalle ei muka tule komplikaatioita, että se olisi muka fakta ? Kysympähän vain.

Kuinkahan moni nainen vaikenee hiljaa, jää yksin suremaan, eikä kerro kellekään, koska tuntee itse epäonnistuneensa, tai olevansa juuri se poikkeus, jolla kaikki ei mennytkään kuten piti? Ei olisi mikään yllätys, sillä niin monet naiset, monissa muissakin naiseuden asioissa, kuten vaikkapa väkivallan kohteeksi joutuessaan, vaikenevat visusti, syyttävät itseään, että mitä tuli mentyä leikkaukseen, tms

Jos kohdunpoistoa voi verrata kastraatioon, niin tulee mieleen se Egybtiläisen lääkärin Nawal el Saadawin Nainen nollapisteessä -kirja, kun häntä haastateltiin Suomessa käydessään, hän sanoi, että "länsimaisille naisille tehdään kastraatio korvien väliin" ja se oli aika rajusti sanottu se.

Kiltit, tottelevaiset tytöt eivät halua vastustaa auktoriteettejä, kyseenalaistaa, olla eri mieltä ja etsiä totuutta pohjamutia myöten, vaan vetävät suun suppuun ja korsettia tiukemmalle, että hiljaa nyt sitten muutkin, kaikki epäilijät ja "liikaa" tietoa haluavat, asia on loppuunkäsitelty, se on kuten lääkärit sanovat ja me haluamme uskoa. On vain kaksi totuutta, joko/tai ? Niinkö ?

Aivan, kolmasosalle tulee komplikaatioita, kahdelle kolmasosalle ei. Suurin osa komplikaatioista on pieniä; pieni osa ei, mikä on tietysti valitettavaa. Mutta kohdunpoisto on leikkaus muiden leikkausten tavoin, kaikissa leikkauksissa on omat riskinsä. Jo pelkkä nukutus on riski.
Jos vertailukohteeksi otetaan ne naiset, jotka lääketieteellisistä syistä tarvitsevat kohdunpoistoa, oireilevia on täydet 100 prosenttia.

Asiasta "vaikeita" kyseleville ei tule vihamielisiä kommentteja, jankkaus on asia erikseen. Asiat ja vallitsevat normit saa ja ne pitää kyseenalaistaa, jos ne sotivat omia näkemyksiä vastaan. Mutta älä hyvä ihminen takerru pelkästään negatiivisiin asioihin. Jos yhdeksän naista huutaa: "Hyvä, hyvä, kiitetty olkoon kohdunpoisto!" ja yksi huutaa: "Kastraatio, kastraatio!", eivät ne yhdeksän ole välttämättä vaiennettuja sieluja ja se yksi oikeassa.

Syy, miksi alun perin näihin kohdunpoistokeskusteluihin osallistuin, oli se, että olin itse juuri läpikäynyt leikkauksen. Olin edellisen puolen vuoden aikana lukenut kohdunpoistosta JA SEN KOMPLIKAATIOISTA kaiken, mitä kirjoista ja netistä olin löytänyt.

Keskustelupalstoilla näkyi leikkaussadon koko kirjo; monet, etenkin amerikkalaiset vaihtoehtosivustot, ns. second opinion -sivut, tyrmäsivät kohdunpoiston täysin eivätkä löytäneet siitä mitään positiivisia puolia. Monipuolisin ja hedelmällisin sivusto on hystersisters.com, jota olen sinulle aiemminkin suositellut. Sieltä saat tilattua myös asiaa (kiihkottomasti) käsittelevän bootlegin. Oletko siellä käynyt, en tiedä.

Neutraalein suhtautuminen on ollut lääketieteellisissä julkaisuissa, jossa faktat - sekä hyvät että huonot - esitetään kuivan asiallisesti ilman sen suurempia tunnekuohuja. Tunnekuohuihin - sekä hyviin että huonoihin - taas törmää eniten suomalaisilla keskustelupalstoilla.

Halusin jakaa omat näkemykseni ja tietämykseni, kannustaa leikkaukseen menevää ja omalta osaltani auttaa häntä helpottamaan päätöksentekoaan.
Olen myös kehottanut häntä miettimään, miettimään ja miettimään.
Lähestyvät vaihdevuodet kun voivat kutistaa myooman niin, että leikkauksesta tulee turha ja tarpeeton. Olen jatkuvasti korostanut, etten itse olisi vähemmillä oireilla edes mennyt leikkaukseen, mutta omat myoomani kasvoivat 100 gramman kuukausivauhtia, lopussa vielä vauhdittivat kasvuaan.

En ole koskaan ollut kiltti tyttö, olen aina vastustanut turhia auktoriteetteja, ja vastustan edelleenkin. En ole mikään kohdunpoiston autuutta julistava aivoton naisparka, mutta en tee myöskään mitään sairaalla elimellä, joka hankaloittaa elämänlaatuani ja terveyttäni siinä määrin, mitä omani teki.
Olen feministi, jonka naiseus ei lähde kohdusta, mutta olen tietoinen kohtulihaksen tärkeästä osuudesta lantionpohjan tukirakenteissa.

Kävin kohdunpoistoa odotellessani läpi normaalikaavaa noudattavan suruprosessin: ensin en halunnut uskoa asiaa, sen jälkeen olin turta, sitten kapinoin ja lopuksi hyväksyin. Hyväksymistä helpotti objektiivinen suhtautuminen.

Minulla on tieteellinen koulutus, ja yksi tieteen perusedellytyksistä on objektiivisuus. Oman mielipiteeni olen muodostanut kaikesta kuulemastani, lukemastani ja omasta kokemuksestani. Mikä sinä olet mollaamaan minun näkemyksiäni, kun itse haluat epätoivoisesti takertua pelkkiin negatiivisiin asioihin? Mikä tekee sinusta asiantuntijan, jos et ole itse edes leikkausta kokenut?
Tai älä suotta vastaa, jätän omalta osaltani kirjoittelun tähän ja nautin uudesta, kivuttomasta, kohduttomasta elämästäni. Hyviä jatkoja sinullekin, mikä ikinä päätöksesi onkaan.

Olipas "objektiivinen" lopetus. Noh hänen pätemisentarpeensa tuli kai tyydytettyä, mutta tällä palstalla kohdunpoistoleikkausta miettivien kysymyksiin etsitään edelleen vastauksia ja asiasta keskustellaan, tunteitten kanssa ja ilman, ihan miltä kenestäkin tuntuu. Ehkä on parempi olla osallistumatta keskusteluun, jos tunteista puhujaa pidetään asiantuntijana ja mollaajana, loukkaannutaan tietojen etsimisestä ja asian penkomisesta.

Joka tapauksessa, harkitsen myooman kanssa elämistä ja siinä toivossa elämistä, että se kutistuisi vaihdevuosien myötä. En syö estrogeeniä, enkä e-pillereitä, en mitään hormoonivalmisteita. Silti kaikki arveluttaa ja pelottaa edelleen.

Joittenkin mielestä yli viiden cm:n kokoinen myooma on iso ja joittenkin mielestä se ei ole iso. Isompia kipuja ei viime aikoina ole ollut, muttei nyt ole tullut kuukautisiakaan, edes sitä ruosteenväristä vuotoa.

Hohoi, löytyykö myoomansa kutistumaan saaneita ?

Yli viiden cm:n kokoinen myoomaa pidetä "isona", raja menee 10 cm:ssä.

Itsekin leikkauksen läpikäyneenä, haluan tuoda tämän kirjoituksen toisesta ketjusta myös tänne. jos parisuhteessa yhteiselämä on tärkeällä sijalla, ei tosiaankaan voi olankohautuksella sivuuttaa seksuaalisuutta ja siihen mahdollisesti tulevia muutoksia. muutoksia tulee, sille ei voi mitään, sillä kyllä kohdulla on muutakin tehtävää kuin lapsenteko ja lantion tukielin niinkuin tuo ylempi tieteilijä väitti tässä ketjussa. Hermotus lantionpohjassa on niin monimutkaista, etteivät lääkärit vieläkän sitä täysin tunne naisen anatomian osalta. Kohdunpoistot ovat kuitenkin edelleenkin vähän halki poikki ja pinoon -meininkiä. Eyllätyksenä tuli itsellenikin tämä seuraavassa kirjoituksessa kuvailtu.tunnon heikkeneminen.
Jos tilanteeseen ei korjausta tule, niin kyllä tällainen "puolinaisen" täyttymyksen tunne katkeroittaa. Siitäköhän niitä kiukkuisia mummeleita sitten putkahteleekin, kun läheisin ihmissuhde alkaa tökkiä kaikesta yrittämisestä huolimatta. Ja tuo lainaamani kirjoittaja tässä seuraavassa on ainakin yrittänyt näköjään vaikeuksistaan huolimatta.

k(l)ohduton
kertokaapa hyvät naiset, onko tämä teidän niin kiittelemä kohduton elämä seksin osalta mitenkään muuttunut? esim orgasmin tuntemukset.
Itse olin leikkauksessa reilu vuosi takaperin. Toivuin fyysisesti aluksi oikein hyvin. aloin lenkkeillä ja palasin muuhun kuntoiluun hiljalleen, mm kuntosalillekin. Joku kyseli ja arvaili, ettei enää voisi raskaita nostoja tehdä, koska kuulemma emättimen pohjaa ei mihinkään ommella kiinni. Tätä kyseiln itse ennen leikkausta. Itse fysioterapian ammattilaisena ymmärrän, että kun kohtu poistetaan jäljelle tosiaan jää suuri aukko lantionpohjan alueelle. Tämä aukkohan on jo luonnostaan olemassa silloinkin, kun kohtu on tallella. Se kuitenkin sulkeutuu, kun lantionpohjan lihakset ommellaan yhteen eräänlaiseksi lantionpohjan lattiaksi. Se on kyllä yhtä vahva kuin eennenkin edellyttäen että toipilasaikana jo alkaa tehdä lihasharjoitteita, joista on saatavana monenlaisia ohjeita. jumpan seurayksena kyllä emättimen pohja pysyy ylhäällä, sillä eihän pinnallisemmat kudokset mitenkään irti ole, vaan seuraavat kyllä lantionpohjaa yhtenäisinä kudoskerroksina.
Nämä asiat tiedostaen itsekin menin leikkaukseen toiveikkaana ja hyvin valmistautuneena.
Yllätyksenä tuli uitenkin se, miten paljon kohdunpoisto vaikuttaa seksuaalisiin tuntemuksiin. Vaikka siis olisi miten kiihottuntu, kostea, liukuvoiteella vielä avustettunakin, orgasmin kokeminen on miltei mahdotonta. Tunnen kyllä miten se lähtee tulemaan, mutta sellaista kihelmöivää sykettä ei enää nouse alavatsaan jaalaselkään ja koko kehoon niinkuin ennen. Orgasmit ovat siis huonontuneet "runsaasta harjoittelusta" huolimatta.
Onko kenellekän muulle käynyt näin ikävästi, että ennen leikkausta huippuhyvin toiminut emättimen pohja olisi jotenkin mennyt tunnottomaksi? On tosiaan kuin olsi se rakennettu lihasmuuri nyt estämässä näitä hermoyhteyksiä kehon muihin osiin. On aika ikävää ja puuduttavaa jyystämistä. en vielä ole päässyt selvyyteen, mikä on tämä hoitohenkilöstön mainostama entisenlainen ja jopa parempi seksielämä. ;)

Pakko vastata tuon seksikokemuksen osalta... kohtu poistettiin viime keväänä ja samalla vietiin kohdunkaulakin, koska koko nahkapussukka oli liimautuneena suolistoon kiinni ja siinä kasvoi jos minkälaista kystaa ja myoomaa.
Sairasloma-aika oli aika tuskaista kun mtään ei voinut tahedä ja jos jotain meni tekemään niin kroppa rankaisi heti.
seksi sen sijaan aivan mieletöntä. tunne täysin erilainen kuin aiemmin. tuntuu paljon paremmalta kuin aiemmin. Aiemmin seksin harrastaminen oli lähinnä tuskaista kipujen vuoksi.
Orgasmi tulee kellon tarkkuudella :) tottakai kuiva harjoittelin tuota o:ta ennen kunnon aktiin käymistä ja ei mitään ongelmia ole ollut.

Hienoa että sulla kävi noin. Ei kai tässä sitten auta muu kuin harjoitella lisää. Mitenkähän kauan se kestää, ennenkuin kaikki toimii kuten ennen.

Ihan kiva, että "tavallisetkin" ihmiset kommentoivat, eikä vain herkkähipiäiset tutkijat, joitten kirjoituksia ei sovi tulkita, tai on "kiittämätön ihminen", aika hurjaa !

Tosiaan edelleen leikkaamattomana täällä kirjoittelen. Olen koettanut hoidella itseäni luonnontuotteilla, pakurikääpää, Reishiä l. lakkakääpää, aprikoosinsiemeniä, ym vihreetä ja vehreetä, jos niistä olisi jotain apua.

Heinäkuussa on laboratoriokokeet ja sitten aika lääkärille, kenen kanssa neuvotellaan lisää. Mahakipuja on ollut ja tietysti pahanlaatuisuuden mahdollisuus pelottaa, mutta mitäänhän ei viimeksi verikokeissa, eikä munasarjasyöpäkokeissa ollut, joten toivottavasti ei ainakaan pahentunut mikään.

Pelko leikkauksesta, epävarmuus ja tietämättömyys on. Vaikka osaan englantia ihan hyvin, en silti käsittele tätä asiaa sillä kielellä, vaan äidinkielelläni suomella, joten empä ole siellä hystersisters.com´issa käynyt, ehkä pitäisi.

Mut hei paranemisia kaikille ja hyvää kesää nyt. Kirjoitellaan.

Mahdollisen munasarjasyövän voi nähdä verikokeesta, mutta kohdun tilannetta ei kyllä mistään verikokeesta näe.

Miksiköhåän minä nätän olevan ainut, jolla kohdunpoistoleikkaus ei ole mennyt nappiin. Fyysisesti olen oikein hyvässä kunnossa - toistaiseksi. Mutta mutta.... Yhteiselämä rakkaan kanssa tökkii edelleen. En edelleenkään saa seksitä mintään tyydytystä, vaan se on mennyt vain jotenkin entistä puuduttavammaksi.
Toistaiseksi vielä sentään haluan seksiä ja hellimistä, kiihotun, kostun jne... Sekin tunne tulee, että haluan jo aktiin, mutta sitten itse akti on ihan vain hirveää jyystämistä, kun ei tunnu miltään.
Yleensä näilläkin palstoilla väitetään orgasmin olevan päänsisäinen juttu. Osittain kyllä, senhän osoittaa jo sekin, että edelleen haluan, innostun ja luulen kykeneväni. Mutta eikö se kuitenkin ole fyysistä, että en siltikään tositilanteen tullen tunne mitään muuta kuin arkipäiväisen edestakaisin liikkeen,joka ei sytytä vaan sammuttaa sen alkaneen liekin totaalisesti.
Pelkään katkeroituvani ja muuttuvani ilkeäksi vanhaksi mummoksi, jonka ainut ilo on kiukuttelulla ja rähinöimällä kiusta kaikkia muita. sellaiseksi en haluaisi, mutta turhautuminen voi muuttaa positiivisenkin ihmisen luonnetta

KERTOKAA millaisia OIREITA teillä oli ennen kuin todettiin iso myooma kohdussa? Itseläni on: ei kipuja, maha kuin pallo, näytän kuin 6 kk raskaana, ruoka ei painu alas , uloste tulee hitaammin, jne.Voisiko olla myooma?