Pahinta yksinäisyydessä

Ei ketään kiinnosta mitä mulle kuuluu, joten ei kukaan mua kaipaakkaan.

Oikeasti toisia yksinäisiä ei ole olemassakaan. Tämä palsta on vain jokin salaliitto jota lukiessa varmasti tulee entistä yksinäisempi olo... Teitä on muka niin paljon mutta vaikka miten vaeltaa ja etsii, ei teitä löydy elävässä elämässä. Palsta on kuin katsoisi peiliin. Kyllä siellä aina joku yksinäinen katsoo takaisin. Yrittäessä katsoa peilin taakse pettyy vain. Voimat etsimiseen ehtyvät ja kyyristyn pieneksi mytyksi lattialle horrostamaan... odottamaan ikuisesti sitä toisen kosketusta.

Mun mielest pahinta on se että sosiaaliset taidot ei kehity, vaan pikemmi unohtuu joka johtaa yksinäiayyteen

Oravanpyörä

Se ikävöiminen ei ole kivaa. Itse olen lapsesta asti tuntenut jonkinlaista ikävän tunnetta, enkä todellakaan haluaisi enää tuntea niin. Pahimmillaan se voi olla todella hajottavaa.

Ikävä itsessään ei ole kivaa mutta siihen liittyy vastapainoksi se suunnaton ilo kun jälleen kohdataan. Ihminen ikävöi vain sellaista joka on hänelle merkityksellistä ja siksi on mahtavaa kokea olevansa jollekin niin tärkeä.

Klikkasin kaikkien profiilia katsoakseni asuuko joku Uudellamaalla ja olisiko yhteisiä mielenkiinnon aiheita. Ei ollut ketään sellaista.

Tarttisin jonkun uuden ystävän joka ilahtuisi kun soitan ja pyydän kävelylle. En ole yksin, mutta yksinäinen. Treffipalsta ei toimi tällaisiin tarpeisiin.

Kumpi on pahempi tuula-neiti vai yksin kotona? Kaipa se toi yksin kotona paskiainen, tuula-neiti haastaa hyvin jo. Paska palsta.

se kun tietää ettei se koskaan lopu

Vielä pahempaa on jos on henkilöitä joita ikävöi, mutta he eivät edes muista sinua.

Kyllä toisen ihmisen fyysisen kosketuksen täydellinen puuttuminen on pitkään
jatkuneessa yksinäisyydessä kaikista pahinta, josko siitä sitten seurausta
kaikki muukin.