Miksi meidän piti koskaan edes tavata toisemme, kun emme kuitenkaan toisiamme koskaan saa?
Surettaa
kamalasti
20686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niinpä :(
miksi emme saa toisiamme?
Kumpikaan ei tee aloitetta, luulenpa.
omalta osaltasi, että miksi sinä et sitä aloitetta tee tai halua tehdä?
Hän saisi kyllä minut, en vaan taida kelvata, paitsi joskus silloin tällöin...
oletko m vai n?
Samaa aattelen.Sanoin sinulle (Komistus) että meidänhän olisi pitänyt tavata aikapäiviä sitten..silloin kun olimme vapaita..:)
Kyllä me vielä toisemme saadaan, tavalla tai toisella.
tai toisella? selvennä hieman ja luo toivoa..
Niin ..ehkä seuraavassa elämässäkö?..Sun vierellä oli niin mukava istua..Toivottavasti hän ei jota ajattelen(Komistus) ei pettynyt kun jatkot olivat vaan käytävällä:P siis istuttiin sohvalla ..Olis pitäny täräyttää yösuukko sun komealle poskelle mutta ujous iski..(mulle?) ..
No siis sehän et ole sinä, enkä minä ole sulle hän, mutta siis omalla kohdallani edes ystäväksi. Tosin tuntisin huijaavani siinä kohtaa suuresti..
Mistä voit tietää ettei saa....pitää vaan uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel ja katsoa mihin se johtaa...
Minusta jotenkin syvällä sisällä tuntuu siltä, että tästä voisi tulla jotakin. Mutta tämä koskee vain minua. Tää yhtymäkohta todellisen ja epätodellisen välille tuli vasta äskettäin, heräsin tajuamaan, että tämä ihan oikeasti voisi olla totta. Ekaksi jopa vähän säikähdin tätä ajatusta, mikä oli vähän hassua. Mutta tosiaan tämä koskee vain puolikasta = 1/2.
Kohtalotovereita täällä, lohdullista kai. Omalla kohdallani olen aika monet kerrat lähinnä luopunut toivosta ja kokenut sen todella suruna, aika hienosti peitellen sen kaiken tosielämältä. Mutta sitten olen taas toivon kipinöitä nähtyäni todennut ettei mikään sydämessäni ole muuttunut hänen suhteensa. Sama tunne, sama lämmittävä ja ilahduttava tuttuus. Mitä sillä tehdä.
Oletko 'puoliksi eli ei...' n vai m? Jos sattumalta täällä olisit.
Miksei voi tulla mitään? Onko se todella aivan varmaa, ettei yhtään mitään?
Miksei kukaan uskalla tehdä aloitetta? Pyytää anteeksi jos on tarvis. Lyödään vain hanskat tiskiin, järjetöntä!
Niin ja ikävä iskee vieläkin ajoittain..Sinä mies tuskin muistat minua..:(
Muistan minä, vaikka aikaa siitä jonkun aikaa onkin. Ottaisit yhteyttä, edes vahingossa... :(
Olisimme saaneet jos olisimme halunneet.