osastonhoitajan palkka nykyään 2012?

"Antaa olla" kirjoituksesta sen verran, että kirjoituksestasi saa sen kuvan, että sinulla ei ole riittävää johtamisen koulutusta ja osaamista. Minusta pelisilmällä(johtaa harhaan) ei pärjää vaan pitää olla vankka kokemus, osaaminen, koulutus, erityisosaaminen, viestinnän opinnoista hyötyä sekä vankkaa substanssiosaamista tarvitaan. Kehittävää työnotetta ja henkilöstön arvostamista. Mutta myös itsensä arvostamista. Hyvä itsetunto!

Esimiehet usein luottavat liikaa alaisiin ja näin monesti työyhteisössä voidaan todella huonosti. Syntyy kuppikuntia ja jos jonkinlaista problematiikkaa ja klikkejä.Itse olen sitä mieltä, että juuri leadership johtajia tarvitaan terveydenhuollossa entistä enemmän ja varsinkin sellaista, jolla on koulutus.
Vankka johtamiskoulutus kuitenkin antaa erittäin hyvät peruseväät kehittävään työnotteeseen.

Näillä ns. vanhanmuotoisilla sh;lla ei ole mitää hallinnon koulutusta tai osaamista kuin muutamia tunteja. Samoin kun ei ole näillä AMK sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla, joita valitaan osastonhoitajiksi siksi, että säästetään palkkakustannuksissa. Pitää opiskella lisää perustutkinnon lisäksi.

Hyviä terveydenhuoltoalan esimiehiä löytyy harvoin kuin hyviä työyhteisöjä, jossa voidaan aidosti hyvin. Minusta esimies näyttä suunnan ja toki alaisten kanssa yhdessä luodaan se hyvä ja toimiva asiakaslähtöinen työyhteisö, jossa asiakkaat saavat sitä hyvää hoitoa.

usein nämä ns. käytännön johtajat pyörivät liikaa siellä perustehtävätasolla ja ei osaa irrottautua omiin tehtäviinsä. Kehittämään oikeasti työtä ja sen sisältöä. Haluavat miellyttää henkilöstöä mutta ei hyvän esimiehen tarvitse miellyttää vaan aidosti ihan oikeasti olla esimies.

Hyvä johtaminen vaatii osaamista, koulutusta, kokoustaitoja, paineensietoa, ongelmien ratkaisukykyä, hyvää suunnittelua, vuorovaikutustaitoja ja vankkaa osaamista ihmisten johtamisesta.

Jotenkin kuulllostaa tuo loppulauseesi teksti siltä, että olet luovuttanut, väsynyt tai muuten et ole sopiva esimiestehtäviin jos teet sellaista "pelkkää paperinpyöritystyötä" kammarissasi yksin.

Ihmisten johtaja kirjoitti:

"Antaa olla" kirjoituksesta sen verran, että kirjoituksestasi saa sen kuvan, että sinulla ei ole riittävää johtamisen koulutusta ja osaamista. Minusta pelisilmällä(johtaa harhaan) ei pärjää vaan pitää olla vankka kokemus, osaaminen, koulutus, erityisosaaminen, viestinnän opinnoista hyötyä sekä vankkaa substanssiosaamista tarvitaan. Kehittävää työnotetta ja henkilöstön arvostamista. Mutta myös itsensä arvostamista. Hyvä itsetunto!

Esimiehet usein luottavat liikaa alaisiin ja näin monesti työyhteisössä voidaan todella huonosti. Syntyy kuppikuntia ja jos jonkinlaista problematiikkaa ja klikkejä.Itse olen sitä mieltä, että juuri leadership johtajia tarvitaan terveydenhuollossa entistä enemmän ja varsinkin sellaista, jolla on koulutus.
Vankka johtamiskoulutus kuitenkin antaa erittäin hyvät peruseväät kehittävään työnotteeseen.

Näillä ns. vanhanmuotoisilla sh;lla ei ole mitää hallinnon koulutusta tai osaamista kuin muutamia tunteja. Samoin kun ei ole näillä AMK sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla, joita valitaan osastonhoitajiksi siksi, että säästetään palkkakustannuksissa. Pitää opiskella lisää perustutkinnon lisäksi.

Hyviä terveydenhuoltoalan esimiehiä löytyy harvoin kuin hyviä työyhteisöjä, jossa voidaan aidosti hyvin. Minusta esimies näyttä suunnan ja toki alaisten kanssa yhdessä luodaan se hyvä ja toimiva asiakaslähtöinen työyhteisö, jossa asiakkaat saavat sitä hyvää hoitoa.

usein nämä ns. käytännön johtajat pyörivät liikaa siellä perustehtävätasolla ja ei osaa irrottautua omiin tehtäviinsä. Kehittämään oikeasti työtä ja sen sisältöä. Haluavat miellyttää henkilöstöä mutta ei hyvän esimiehen tarvitse miellyttää vaan aidosti ihan oikeasti olla esimies.

Hyvä johtaminen vaatii osaamista, koulutusta, kokoustaitoja, paineensietoa, ongelmien ratkaisukykyä, hyvää suunnittelua, vuorovaikutustaitoja ja vankkaa osaamista ihmisten johtamisesta.

Jotenkin kuulllostaa tuo loppulauseesi teksti siltä, että olet luovuttanut, väsynyt tai muuten et ole sopiva esimiestehtäviin jos teet sellaista "pelkkää paperinpyöritystyötä" kammarissasi yksin.

Lue lisää

Luit huonosti kirjoitukseni. Ei siinä pelkkään esimiehen "pelisilmään" luotettu. Saat luvallani lukea tekstin uudestaan, huolella. Lisäksi vedät kirjoituksestani pitkälle meneviä ja kärjistäviä johtopäätöksiä sekä yllättäviä yleistyksiä. Miksi? Hyökkäys paras puolustus?

Minä kirjoitan vain omista havainnoistani koskien esimiestyötä ja sen muuttumista. Katselen asiaa liki 30-vuoden perspektiivillä. Väitän, että ennen olivat esimiehet lähempänä työyksikön arkea ja asioita vietiin enemmän eteenpäin yhteispelillä. Nyt on alkanut vaikuttaa siltä, että tämä korkea koulutus on luomassa oman eliittinsä, joka kuvittelee, että kaikki viisaus asuu vain heidän päissään. Vieraantuminen työyksiköiden arjesta on ollut silminpistävää.

Palaveroinnin lisääntyminen ei ole pelkästään oma havaintoni. Samaa sanovat muutkin riittävän kauan alalla olleista. Ja iso osa palavereista on niiden tarpeellisuutta kriittisesti arvioiden vähintäänkin arvelluttavia. Varsinaisen asian olisi voinut typistää muutamalla ranskalaisella viivalla ja lähettää asianosaisille s-postitse. Se aika on pois esimerkiksi leadership-johtamiselta, joka vaatii suoraa kontaktia henkilökunnan kanssa.

Monella tämän päivän korkeasti koulutetulla esimiehellä on sitä "kehittävää työotetta" muita kliseitä, mutta ei minkäänlaisia keinoja viedä ideoitaan työelämään niin, että muutkin niistä aidosti innostuisivat ja niihin sitoutuisivat. Ja toisaalta on olemassa vankalla työkokemuksella varustettuja esimiehiä, joilla ei ole esim. yliopistokoulutusta, mutta heillä on pelisilmää sille, millä henkilökuntaa esimerkiksi motivoidaan. Eli mistä narusta kannattaa missäkin tilanteessa vetäistä. Ja tuo tieto on tullut heille siten, että he ovat työurallaan joutuneet selviämään monissa haastavissa tilanteissa.

Yliopistokoulutus ei anna tarpeeksi eväitä ihmissuhdetaitojen kehittymiselle. Sitä ei juurikaan sisälly opetusohjelmaan. Itsekunkin omassa varassa on, kuinka paljon sitä (esim. organisaatiopsykologiaa) sisällyttää omiin opintoihinsa. Ja kuinka moni osaa ko. tietoja edes soveltaa oikeassa elämässä? Jos pelkkä opintojen pituus korreloisi ihmissuhdetaitojen kanssa, niin esinmerkiksi kirurgien pitäisi olla tässä suhteessa mestareita. Miten on?

Minun kritiikkini pointti siis oli ja on, että esimiestyötä ollaan liikaa vieraannuttamassa työyksikköjen arjesta, jolloin esimiehet ovat enemmän tekemisissä keskenään kuin alaistensa kanssa. Leadership-johtaminen ei tutkimustenkaan valossa ole ollut suomalaisten johtajien vahvuus, ja vielä enemmän ollaan mielestäni menossa vikasuuntaan. Kaikesta tiedosta huolimatta.

Viimeisin lauseesi on osittain totta. Ei minua tämä nykymeno milläänlailla enää motivoi. Minun käsitykseni hyvästä johtamisesta ei ole sitä, mihin johtaminen on nykyään ajautunut. Ja uskallanpa väittää, että en ole täysin väärässäkään. Suomessa on tutkittu ja opetettu hoitotiedettä yli 30 vuotta, ja edelleen ollaan terveydenhuoltoalalla esimerkiksi työilmapiirimittauksissa ja työpaikkakiusaamistilastoissa todella heikoilla. Näillä on vaikutuksensa aina työssäjaksamisesta potilasturvallisuuteen jne.. Keskitytäänkö täällä johtamisessa vääriin asioihin? Ei ole korkeasta koulutuksesta ollut lääkettä ainakaan näihin vaivoihin.