Puhkeaa kukka keltaiseen, vivahdeikkain sävyin, se koskettava unelma kauniissa kädessä vailla vettä, tuolla jossain metsän viheriössä solisee puro kauniina helisevin äänin, se kutsuu häntä huutaen hädässä tuskissaan. Ajatuksen voimalla kauniilla sanoilla se hukkuu kaiken tämän avaruuden keskelle, vaatien heräämään siihen että hän on tuolla jossain kenties aatoksissaan, miettien ratkaisua elämän kiireisessä menossa, pysähtyy ajattelemaan mikä on tärkeintä, mikä saa sinut eloon ja elämään täysin voimin. Se ratkaisu on päätettävissäsi, ei yksin vaan kaksin, toisen kanssa yhdessä.
Täällä taas mielettömästi kaipaan sitä suurta ihastusta, ajatuksen valtiasta joka herättäisi minut eloon ja saa minut hymyilemään jo pelkästä ajatuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=0AdW578pGtU&feature=related
Vaikka sitten rauhoittavaa musiikkia ikävän keskelle...
Täällä taas mielettömästi kaipaan sitä suurta ihastusta, ajatuksen valtiasta joka herättäisi minut eloon ja saa minut hymyilemään jo pelkästä ajatuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=0AdW578pGtU&feature=related
Vaikka sitten rauhoittavaa musiikkia ikävän keskelle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos kauniista ja toiveikkaista sanoista sekä musiikista.
Tämä luettuani menen levollisena nukkumaan hymy huulilla ja rakkauteni kohde mielessä unien maailmaan. . .
Hieno kirjoitus, elämän isoja päätöksiähän aina välillä tulee vastaan itse kullekin. Meidän metsässä on vielä lunta, mutta krookukset nousee jo mullasta. Ja rinteillä leskenlehdet, vau. Kevät on paras.
Niin ,ehkä se ikävä on parempi kirjoittaa kauniin sanoin tänne viidakkoon.
Tietämättä mistään mitään ! Loukkaamatta ketään.