Oon 16v tyttö ja mulla on jatkuvasti ihan hirveä stressi päällä. Stressaan ihan kaikesta: koulusta, perheestä, ystävistä, seurustelusuhteesta, ulkonäöstä, luonteesta... ihan kaikesta. Ja nyt oikeesti on semmonen ahdistus päällä, etten voi kun itkee. En tajua mistä tää on tullut, ennen pystyin pidättelemään itkua paljon paremmin. Muiden nähden en kehtaa itkeä ja yritän esittää että kaikki on hyvin. Ihan pienetkin asiat, joita en ennen edes huomannut, saavat mut itkemään. Mulla on muutenkin tosi huono itsetunto ja tuntuu etten saa sitä mitenkään nostettua..
Mitä mä teen? Mistä tää vois johtua?
Itku herkässä kokoajan
ahdistunutsurutyttö
9
1238
Vastaukset
- -tyttö95-
Onko sulla ketään aikuista jolle puhua? Jos et uskalla vanhemmillesi(tai sukulaisille) puhua voit kertoa huolesi vaikka kouluterveydenhoitajalle.
Ei tollainen oikein ole että kaikista stressaantuu. Mulle tulee mieleen ahdistushäiriö..
Onko sulla muuten asiat hyvin? hyvät välit vanhempiin/kavereihin? Miten koulussa menee?
Mutta ehdottomasti älä jaa asiasi kanssa yksin!
Mukavaa kevään alkua! : ))- alottajaajajajajjaja
Ei mulla oo ketään sellasta, jolle voisin kaiken kertoa..
Ja meidän koulun terveydenhoitaja on niin etova etten halua sille mennä puhumaan, enkä muutenkaan halua, että muut saavat tietää tästä..
Googletin ton ahdistushäiriön.. oireet kuulostaa aikas tutulta :(
Mulla on ollu nyt poikaystävän kanssa vähän ongelmia, tai en tiedä onko, luulen että oon vaan yliherkkä.. kotona on nyt lähiaikoina ollut ihan hirveä ilmapiiri, en tule toimeen toisen siskoni kanssa ollenkaan.
Koulussa on jatkuvasti ja varsinkin nyt keväällä hirveä painostus ja pakottaminen tekemään asioita. Oon jatkuvasti tosi vihanen ja väsynyt, heräilen monta kertaa yössä ja saatan nousta keskellä yötä ylös.
Mulla on paras kaveri, joka oikeasti on luotettava, tiedän että voin kertoa hänelle mitä vaan. Mut just sen takia, että se kuuntelee ja pitää mun asiat itellään, en halua häiritä sitä mun ongelmilla. Meillä on aika samanlaiset perheet, rahatilanne on huono yms, ja kaverini sanoo että on ihanaa että tiedän miltä hänestä tuntuu. Mutta, on asioita joita en ole hänellekään kertonut. Mulla menee oikeasti paljon huonommin kuin sillä..
Kiitos kun yritit auttaa =) alottajaajajajajjaja kirjoitti:
Ei mulla oo ketään sellasta, jolle voisin kaiken kertoa..
Ja meidän koulun terveydenhoitaja on niin etova etten halua sille mennä puhumaan, enkä muutenkaan halua, että muut saavat tietää tästä..
Googletin ton ahdistushäiriön.. oireet kuulostaa aikas tutulta :(
Mulla on ollu nyt poikaystävän kanssa vähän ongelmia, tai en tiedä onko, luulen että oon vaan yliherkkä.. kotona on nyt lähiaikoina ollut ihan hirveä ilmapiiri, en tule toimeen toisen siskoni kanssa ollenkaan.
Koulussa on jatkuvasti ja varsinkin nyt keväällä hirveä painostus ja pakottaminen tekemään asioita. Oon jatkuvasti tosi vihanen ja väsynyt, heräilen monta kertaa yössä ja saatan nousta keskellä yötä ylös.
Mulla on paras kaveri, joka oikeasti on luotettava, tiedän että voin kertoa hänelle mitä vaan. Mut just sen takia, että se kuuntelee ja pitää mun asiat itellään, en halua häiritä sitä mun ongelmilla. Meillä on aika samanlaiset perheet, rahatilanne on huono yms, ja kaverini sanoo että on ihanaa että tiedän miltä hänestä tuntuu. Mutta, on asioita joita en ole hänellekään kertonut. Mulla menee oikeasti paljon huonommin kuin sillä..
Kiitos kun yritit auttaa =)Moi!
Tässä tilanteessa olisi tärkeää, että löytäisit jonkun luotettavan ihmisen, jonka kanssa voisit puhua asioistasi. Jos terveydenhoitaja ei tunnu sopivalta, voisit jutella esimerkiksi seurakunnan tai kaupungin nuorisotyöntekijöiden kanssa. Myös lääkärillä voisit käydä, jos olet jatkuvasti ahdistunut ja nukkuminen on vaikeaa. Hän osaa neuvoa eteenpäin.
Tällaisista asioista voi olla vaikea puhua, mutta ahdistus on yllättävän yleistä. Sitä on joskus vaikea huomata juuri siksi, että kaikki muutkaan eivät aina uskalla sanoa ääneen, jos heillä on vaikeaa. Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus eli he eivät saa kertoa asioistasi eteenpäin. Kuten aiemminkin on jo sanottu, älä jää asioidesi kanssa yksin. Tällaisista asioista pääsee kyllä eteenpäin, mutta yksin se on vaikeaa. Vaikka puhuminen olisi vaikeaa, se yleensä kannattaa.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas. Pidä huolta itsestäsi.
T: Julia
Erityisnuorisotyönohjaaja
Olarin seurakunta
- asd--
Saman tapane juttu mulla.. Itken melkeepä koko ajan ja mistä tahansa.
Joskus jo pelkkä toisen ihmisen nauru saa mut itkemään.
Stressaan kotona, koulussa, joka paikassa ja kaikesta. Oon melkeen koko ajan ahdistunu enkä jaksa oikeen mitään. Kotonakin asiat menee päi persettä , ja nii koulussaki.
Oon tosiaan nyt kasilla, ja mua on koko tä peruskoulun aika kiusattu. Suurimmaks osaks mun ulkonäöstä, siitä että oon niin kamalan läski ja ruma ymymym...
En osaa selittää sitä niin että joku joskus tajuais miltä musta tuntuu, mut tä on ihan kamalaa enkä jaksa kauaa enää ;_; Kauhean moni tuntuu tarvitsevan olkapäätä jota vasten itkeä ja purkaa surunsa.
- Yksinäien 41v
Tämä nykyinen yhteiskunta malli ajaa ihmiset loppuun enen aikojaan. Koulussa, töissä ja ihmissuteissa nykyään pitää olla priima tavaraa. Epäonnistumisia ei sallita, jos niitä sattuu niin niistä joutuu maksamaan henkisesti ylitsepääsemättömän hinnan.
Itelläni on avioerosta jo 6 vuotta. Juuri kun olin saanut itseni jaloilleni erosta ja löysin uuden rakkauden. Tuolloin luulin saavani uuden elämän. Sitä kestikin vain 4 kk. Jälleen kerran saan kokea sen kuinka maa kaivetaan jalkojen alta.
Olen jälleen kerran palannut lähtöruutuun. Voimani ovat loppuneet ja luottamus siihen että löytäisin ihmisen jolle kelpaisin tällaisena kuinolen kaikkinen virheineen ja iloineen joita voisin antaa hänelle.
Nyt olen yksin ja kun olen yrittänyt puhua "ystävilleni" murheitani ovat he kaikonneet luolta muualla ja olen jäännyt murheineni yksi. Miksi???
Kaikki vaan hokevat etä "älä murehdi menneitä, kyllä uusi ainan löytyy"
Ei se ole niin helppoa. Koko ajan mielessäni pyörivät ne asiat joihin toiset ihmiset eivät ole minussa hyväksyneet vaan hylänneet minut sen takia. Koko aja ajattelen että minä olen todellakin noin huono ihminen. Se ei anna voimia luoda uusia suhteita.
- lelelee
Tää on joku fakta: itkiessä kehosta poistuu kyynelissä suruhormoneja, eli itkemällä olo paranee, ei siis kannata pidätellä. Jos ei terkkari miellytä, niin onko teillä kuraattoria koulussa? Mä kyl luulen et terkkari osais ohjata sut vaikka psykologille tai terapiaan, jos on vakavaakin ahdistuneisuutta. Mä oon kokemuksesta huomannu (tai mulla ainakin toimii) et todella kannattaa olla avoin omista asioistaan; kavereille, vanhemmille... Vaikka kuulostaa kliseiseltä niin murheet kutistuu kun ne jakaa jonkun kanssa. Mitä saapas-Julia sanoikin: mä vasta avauduin mun kaverille jostain, kävi ilmi että se kärsii just samanlaisista ongelmista. Huojentaa valtavasti; en oo ainut maailmassa jota ahistaa.
Mua ahisti kaikki hirveesti joskus yläasteella, oli paniikkihäiriökin, mut aina kun ahisti niin kirjotin ihan hulluna päiväkirjaani ja pystyin jotenkin erittelemään ja analysoimaan ahdistusta ja sen syitä, ja sitten pureutumaan niihin aiheuttajiin (esim. pianotunneilla käyminen ahdistaa --> lopetan). Ja pikku hiljaa on mielenrauhaa löytynyt! Meditoiminen saattaa vaikuttaa ihan hömpältä, mut kokeile hengitellä syvään ja silmät kiinni kuulostella ajatuksiasi hiljaa.
Stressi kertoo, ettet tee itseäai kohtaan oikein, toisin sanoen saatat esim. koulun suhteen vaatia itseltäsi liikaa. Kumpi on tärkeämpää: koulumenestys vai mielenterveys? Mua autto aina googlettaa "paniikkikohtaus", "ahdistuneisuus" yms. ja tutkiskella faktaa näistä, auttaa ymmärtämään omia oireita.
Pärjää! :) - Me
Tervehdys. Harmittaa yli kaiken tilanteesi ja yritän kehitellä jotain apua, mistä nuoret voisivat saada lisä intoa elämäänsä. Jos haluat voit ihan anonyymisti kirjoittaa minulle tarinasi ja tunteesi ja jos sinulla on kielessä mitään mikä voisi helpottaa tilannettasi niin kuuntelisin mielelläni ja sitäpaitsi yrittäisin kehittää ideaani. Laita sähköposti [email protected]
- selvillä vesillä
Älkää hyvät nuoret ajatelko että kertomalla tällaisesta asiasta terveydenhuoltohenkilökunnalle kaikki saisivat sen tietää. Terveydenhoitajat yhtä lailla kuin lääkäritkään eivät saa laverrella asiakkaittensa asioita muille, heillä on vaitiolovelvollisuus.
Hae apua, mene juttelemaan jollekin että saat itkeä suruasi/turhautumistasi pois. Kun asioista pääsee puhumaan ne alkavat usein laueta kuin itsestään. Kun oma tilanne on hankala, usein voimatkin ovat vähissä ja avun hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Koita tsempata ja etsi jokin taho, kukaan ei osaa hakea sinua juttelutuokioon kotoasi, siitä alkaa matka kohti parempaa.
Kaikki apu ei myöskään maksa mitään eli nyt vaan tarmokkaasti etsimään asuinseudultasi sopivaa tahoa. Ensimmäiseksi voit soittaa vaikka terveyskeskukseen ja kokeilla löytyisikö sieltä jotakin sopivanoloista tahoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta
Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään13813172Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla
"älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen823629Venezuela on hyvä esimerkki vasemmistolaisten pahuudesta
Jokainen tietää, että Venezuelassa on pitkään ollut Chavezin ja Maduron vasemmistohallinto. Maan talous on romuttunut,952904Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?
Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?361379Martinalta vahva viesti
"Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J2751374Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin
"-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup1481309Jos mies olet oikeasti...?
Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh1151274Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista
Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S141184- 811071
Nautitko riidan haastamisesta?
Itse olen hyvin kärsivällinen ja sopuisa noin yleensä, mutta osaan tarvittaessa olla hankala. Niin metsä vastaa kuin sin193961