Kun minussa/elämässäni ei ole mitään vikaa...

Tartun nyt pariin pikku sanaan, koska enempää tietoa sinusta ei ole.

"joskus mietin, että olisko olemassa "jotain" jota voisin hänelle salaa syöttää, että hän sairastuisi eikä voisi enää ikinä juoda..."

Kärsimyksesi tulee selkeästi hänen juomisestaan. En tiedä, enkä tiedä voitko sinäkään tietää, onko hän narsisti vai onko viina niin suuri piru että muuttaa häntä. Monellehan se on ja ihmiset tekevät asioita joita eivät selvin päin koskaan ajattelisi.

Jos et pysty lähtemään itse, hanki joku joka kantaa sinut pois tuollaisesta suhteesta. Se on ainut järkevä ratkaisu. Julkinen avun antaja tai vahva ystävä jos löytyy. Ole järkevä, älä jää. Riittävä selitys on jo se etttä SINÄ et jaksa.

Niin päätetään toisten elämästä...toisten puolesta...
raja itsen ja toisen välillä on hämärtynyt...

kun ajatellaan, että he kuuluvat yksin minulle...viedään heidät mennessään omaan tuhoon...ettei kukaan toinen vain heitä saa...tai etteivät "uhrit" vain jatka elämäänsä...kun minulla/tekijälllä on vaikeaa...haluan kuolla...

19+19=38 kirjoitti:

Niin päätetään toisten elämästä...toisten puolesta...
raja itsen ja toisen välillä on hämärtynyt...

kun ajatellaan, että he kuuluvat yksin minulle...viedään heidät mennessään omaan tuhoon...ettei kukaan toinen vain heitä saa...tai etteivät "uhrit" vain jatka elämäänsä...kun minulla/tekijälllä on vaikeaa...haluan kuolla...

Lue lisää

Tapetaan paitsi itsensä myös itselle läheisimmät asiat. Masentuneet ihmiset joskus tekee niin. En tiedä onko siinä välttämättä kyse tuosta mitä sanoit, siis vaikeassa masennuksessahan ihmisen ajatukset on aika pahasti vääristyneet muutenkin...

Jokatapauksessa sen voi ajatella myös niin että se on nimenomaan itsetuhoa, pyritään vahingoittamaan itseä myös tuhoamalla ne rakkaat jutut.

LK kirjoitti:

Tapetaan paitsi itsensä myös itselle läheisimmät asiat. Masentuneet ihmiset joskus tekee niin. En tiedä onko siinä välttämättä kyse tuosta mitä sanoit, siis vaikeassa masennuksessahan ihmisen ajatukset on aika pahasti vääristyneet muutenkin...

Jokatapauksessa sen voi ajatella myös niin että se on nimenomaan itsetuhoa, pyritään vahingoittamaan itseä myös tuhoamalla ne rakkaat jutut.

Lue lisää

Ja tollasesta tulee mieleen sellaista "kiukkutuhoa", eli kun ei apuakaan tuu eikä mitään niin katotaan helekutti sitten... tuleeko sen jälkeen, että kuka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa. Siitäs saitte.

Mäkin pienemmässä muodossa olen kokenut tuollaista mm silloin kun en saanut päihteisiin ja addiktioihin apua. Teki mieli ulos kävellessä vetää kaikki mahdolliset mömmöt lärviin ja lähtee vaikka vähän ajelemaan tai tekemään jotain typerää että joku kuuntelis. Et haistakaa vaan =)

Mut joo, kyllähän tuollaisessa tilanteessa perheenkin tappaminen on itsetuhoa. Ja totta sekin, ettei masentuneen tms ihmisen ajattelu ole enää realistista. Se on (kokemuksestakin tiedän) todella vääristynyttä ja lähes vois sanoa todellisuudentajun olevan aika koetuksella.
Ja sitten kun näkee kaiken sen vinon lasin läpi niin ajattelee että nyt sitten mennään.

Huh, hurjia on jutut.
Ja vielä kun niistä nykyään uutisoidaan niin paljon ja näyttävästi - ehkä voi olla huonokin asia.

lynett kirjoitti:

Ja tollasesta tulee mieleen sellaista "kiukkutuhoa", eli kun ei apuakaan tuu eikä mitään niin katotaan helekutti sitten... tuleeko sen jälkeen, että kuka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa. Siitäs saitte.

Mäkin pienemmässä muodossa olen kokenut tuollaista mm silloin kun en saanut päihteisiin ja addiktioihin apua. Teki mieli ulos kävellessä vetää kaikki mahdolliset mömmöt lärviin ja lähtee vaikka vähän ajelemaan tai tekemään jotain typerää että joku kuuntelis. Et haistakaa vaan =)

Mut joo, kyllähän tuollaisessa tilanteessa perheenkin tappaminen on itsetuhoa. Ja totta sekin, ettei masentuneen tms ihmisen ajattelu ole enää realistista. Se on (kokemuksestakin tiedän) todella vääristynyttä ja lähes vois sanoa todellisuudentajun olevan aika koetuksella.
Ja sitten kun näkee kaiken sen vinon lasin läpi niin ajattelee että nyt sitten mennään.

Huh, hurjia on jutut.
Ja vielä kun niistä nykyään uutisoidaan niin paljon ja näyttävästi - ehkä voi olla huonokin asia.

Lue lisää

"Mäkin pienemmässä muodossa olen kokenut tuollaista mm silloin kun en saanut päihteisiin ja addiktioihin apua"

Niin olihan meilläkin/puolisollanikin noita itsemurha demonstraatioita...pari kertaa jopa tuollaisia "joukkotuho" tyyppisiäkin...kulki bensakanisterin kanssa ympäri taloa...

uutisoinnista tulee mieleen yks juttu...joskus vuosikymmeniä? sitten sattui joku perhesurma, jossa tekijä tappoi useita saman perheen jäseniä...
Sitäkin meillä demonstroitiin...toistelemalla tuon perheen sukunimeä...

mutta kaikki nuo tapahtuivat vahvassa humalatilassa, ettei kyse ihan ollut ns. hoitoon hakeutumisesta/avun puutteesta sinällään...

Eron jälkeen oli niitä "normi" tappouhkauksia, koskien välillä häntä itseään, välillä minua...mutta hengissä ollaan selvitty molemmat...

tuossa jutussa ny vain huomasin, että Lauerma liitti asian/aiheen narsismiin...ja linkitin sen siksi tänne...

"He eivät kykene hakemaan apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus apua tarvita tai että kukaan voisi heitä auttaa, Lauerma kuvailee tyypillistä tilannetta."

että jäin miettimään...tapahtuuko noissa sitten se täälläkin sivuttu...narsistin romahdus...ja sen seurauksena vakava depressio...josta ei enää ulos pääsyä löydä...on vain yksi vaihtoehto...lopettaa kaikki...

19+12=31 kirjoitti:

"Mäkin pienemmässä muodossa olen kokenut tuollaista mm silloin kun en saanut päihteisiin ja addiktioihin apua"

Niin olihan meilläkin/puolisollanikin noita itsemurha demonstraatioita...pari kertaa jopa tuollaisia "joukkotuho" tyyppisiäkin...kulki bensakanisterin kanssa ympäri taloa...

uutisoinnista tulee mieleen yks juttu...joskus vuosikymmeniä? sitten sattui joku perhesurma, jossa tekijä tappoi useita saman perheen jäseniä...
Sitäkin meillä demonstroitiin...toistelemalla tuon perheen sukunimeä...

mutta kaikki nuo tapahtuivat vahvassa humalatilassa, ettei kyse ihan ollut ns. hoitoon hakeutumisesta/avun puutteesta sinällään...

Eron jälkeen oli niitä "normi" tappouhkauksia, koskien välillä häntä itseään, välillä minua...mutta hengissä ollaan selvitty molemmat...

tuossa jutussa ny vain huomasin, että Lauerma liitti asian/aiheen narsismiin...ja linkitin sen siksi tänne...

"He eivät kykene hakemaan apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus apua tarvita tai että kukaan voisi heitä auttaa, Lauerma kuvailee tyypillistä tilannetta."

että jäin miettimään...tapahtuuko noissa sitten se täälläkin sivuttu...narsistin romahdus...ja sen seurauksena vakava depressio...josta ei enää ulos pääsyä löydä...on vain yksi vaihtoehto...lopettaa kaikki...

Lue lisää

Addiktin käytös nyt on aina niin sekopäistä ettei niistä tiedä mitä ne keksii. Itsesäälissään, itsekeskeisyydessään ja henkisessä pahoinvoinnissaan.
Suurin osa kaikista väkivallanteoista liittyy päihteisiin eikä yleensä ensikertalaisista ole kyse =)
Monet niiden itsemurhatkin on sellaista "sittenpähän näet" juttua kun kokee ettei kukaan kuule vaikka on itse ihan saavuttamattomissa. Sellaista sekoilua vääristyneen pään kanssa.

Mulle tuli tuon avunhakeminen mieleen tuosta perhesurmajutusta, kun tää jätkä oli koettanut saada sinä aamuna putkan jälkeen apua mutta lähete puuttui...

Vaikka ittekkin olen 100 % addikti monin tavoin, en ole vielä itsarikynnyksellä mennyt, johtuen...en mä tiedä mistä. Mutta miksi tuollaisten vaikeiden tilanteiden jälkeen käyttäydyn itsetuhoisesti ja teen hiljaista itsemurhaan mm päihteiden avulla...noh siksi, että siitä herää kauhea raivo kun kokee(!!!!huom kokee!!!) ettei nyt kun on tässä kädet auki niin kukaan kuule. Pittäis heti osata napata. Sitten tulee se katotaan juttu ja alkaa oksat heilumaan.

Mäkin kysyin että pitääkö mun vetää tässä lärvit ja pirit naamaan ja ajaa toi auto johkin puuhun jotta sä saakeli otat mut tosissaan kun eihän mulla mitään ongelmia ole kun on töitä, koti ja kaikkea muutakin kivaa. Taputtivat selkään "että sellaista se elämä on välillä".

Aha. okei.

Eli mä tavallaan jollain mikro(!!) tasolla ymmärrän kun ihmisillä pimahtaa mutta mulle ei ole koskaan itelleni tullut mieleenikään että vahingoittaisin esim perhettäni. Johtuen ehkä itsekkyydestäni koska kaikki on vain minäminää.
Eli hienoa ois sitten lähteä rymisten niin että kaikki katsoo kuinka MINÄ eikä kuinka NOI. Se on sitä addiktin raivoa. Muun muassa.

Mä en tiedä mitä ihan tuossa vaiheessa tapahtuu kun oikeasti napsahtaa (kun ei ole napsahtanut koskaan enkä usko että napsahtaakaan) koska kun kuvainnollisesti on paskat housussa niin olen aina kuitenkin ymmärtänyt hakea apua jossain muodossa.
Tai sinnitellyt yksin.
Musta ois pirun NOLOA lähteä tolla tavoin eikä se sovi mun arvomaailmaani =)

Heh, minä minä...

"jotka kärsivät hyvin poikkeuksellisesta narsismista."

Niin ymmärrän kyllä...ihmisessä on ja pitää ollakkin narsismia...miten voisi muuten rakastaa itseään...

Lauermakin puhuu poikkeuksellisesta narsismista...ihmisistä, jotka eivät koe tarvitsevansa apua...eivät näe/tunnista omaa pahaa oloaan...ja ovat sen vuoksi auttamisen ulottumissa...

Mutta muutenkin koen, että tavallistakin masentunutta on hyvin vaikea auttaa...jotenkin ihminen on niin jähmettynyt siihen olotilaansa...

Poikkeuksiakin toki on, varsinkin jos masennus liitty johonkin vaikeaan kokemukseen/elämäntilanteeseen ja se korjaantuu niin ihminenkin toipuu masennuksestaan...

Samon jos masennus liittyy jonkun ihmisen menetykseen...on enempi surua...niin siitäkin voi päästä yli, hyväksyä tapahtunut...jonain päivänä...

lääkkeet ovat yksi ratkaisu...mutta niihinkin liittyy sivuvaikutuksia, olen itse nähnyt tuttavassani miten niistä tulee pakkoliikkeitä esim. suun seutuun, kasvoille...ja ne jäävät, vaikka lääkitys lopetetaankin...on sitten taas aihe masennukseen sekin...

Voisin ajatella vaikean masennuksen liittyvän enemmänkin ihmiseen itseensä...jolloin kokee itsensä niin huonoksi, ettei ulospääsyä, armahdusta itselle ei löydy...kaikki/koko elämä tuntuu toivottomalta...raahaudutaan vaan päivästä toiseen...ja masennuksesta tulee pysyvä olotila...

20+3=23 kirjoitti:

"jotka kärsivät hyvin poikkeuksellisesta narsismista."

Niin ymmärrän kyllä...ihmisessä on ja pitää ollakkin narsismia...miten voisi muuten rakastaa itseään...

Lauermakin puhuu poikkeuksellisesta narsismista...ihmisistä, jotka eivät koe tarvitsevansa apua...eivät näe/tunnista omaa pahaa oloaan...ja ovat sen vuoksi auttamisen ulottumissa...

Mutta muutenkin koen, että tavallistakin masentunutta on hyvin vaikea auttaa...jotenkin ihminen on niin jähmettynyt siihen olotilaansa...

Poikkeuksiakin toki on, varsinkin jos masennus liitty johonkin vaikeaan kokemukseen/elämäntilanteeseen ja se korjaantuu niin ihminenkin toipuu masennuksestaan...

Samon jos masennus liittyy jonkun ihmisen menetykseen...on enempi surua...niin siitäkin voi päästä yli, hyväksyä tapahtunut...jonain päivänä...

lääkkeet ovat yksi ratkaisu...mutta niihinkin liittyy sivuvaikutuksia, olen itse nähnyt tuttavassani miten niistä tulee pakkoliikkeitä esim. suun seutuun, kasvoille...ja ne jäävät, vaikka lääkitys lopetetaankin...on sitten taas aihe masennukseen sekin...

Voisin ajatella vaikean masennuksen liittyvän enemmänkin ihmiseen itseensä...jolloin kokee itsensä niin huonoksi, ettei ulospääsyä, armahdusta itselle ei löydy...kaikki/koko elämä tuntuu toivottomalta...raahaudutaan vaan päivästä toiseen...ja masennuksesta tulee pysyvä olotila...

Lue lisää

Joo...tosta tuli omastakin kokemuksesta mieleeni, että pahin mitä voidaan jo tosi pahoissa ongelmissa olevalle tehdä - on tarjota lisää "kamaa" eli lääkkeitä. Ota tosta vähän ahdistukseen ja tosta rauhottavia ja vaikka mitä ja kun kyse on kuitenkin jo alunperinkin suurimmaksi osaksi päihteiden väärinkäyttäjistä niin...voi jeesus.
Mutta tehdään sillä rahaa kuitenkin, sehän näyttää olevan tärkeintä nykyään.

Mullakin oli pian laillisesti vaikka minkälaisia kipulääkkeitä ja rauhottavia ja pyörin niiden kanssa nuppi sekaisin tuolla kossulasi kädessä sekoilemassa mutta onneksi olen niin itsekäs että tajusin rauhoittaa tilanteen. Mutta miten helppoa se oli!
Oikein pelottavaa.

Mullakin on tuttavapiirissä todella surullisia tapauksia ja ainoa hyöty niistä itselleni on ollut se että "pelästyin" lopulta. Edelleenkin kuvittelen etten voisi vajota niin alas mutta järki kertoo että se voi odottaa ketä tahansa. Järkilaji niiden kanssa pelaaminen ei ole mutta kai mä sitten vain olen onnekas.

"Lääke ei ole tie, vaan lääkärin määräämä tie ihmiselle joka luottaa paranemisensa toiselle, pitäen häntä auktoriteettinaan. Masennus päättyy silloin kun löytää tien siitä poispäin."

Jos tämä tarkoitti että masennuslääkkeitä ei kannata syödä niin en nyt ihan noinkaan sanoisi kun ne ovat kumminkin melkolailla hyödyllisiä.

LK kirjoitti:

"Lääke ei ole tie, vaan lääkärin määräämä tie ihmiselle joka luottaa paranemisensa toiselle, pitäen häntä auktoriteettinaan. Masennus päättyy silloin kun löytää tien siitä poispäin."

Jos tämä tarkoitti että masennuslääkkeitä ei kannata syödä niin en nyt ihan noinkaan sanoisi kun ne ovat kumminkin melkolailla hyödyllisiä.

Lue lisää

Onhan niillä tutkitusti myös lume-vaikutus niille ihmisille, jotka uskovat lääkärin tietävän ja näkevän heidän päänsä sisälle, ja pystyvän parantamaan oireen minkä syytä asiakas itsekään ei tiedosta.

Mt-lääkkeet taittavat kärjen hyvän- ja pahanolon tunteilta, turruttavat. Toisista se on hyvä asia, toisista ei. Minusta ei.

Mitä hyödyllisiä asioita sinä näet mt-lääkkeissä?

yxex kirjoitti:

Onhan niillä tutkitusti myös lume-vaikutus niille ihmisille, jotka uskovat lääkärin tietävän ja näkevän heidän päänsä sisälle, ja pystyvän parantamaan oireen minkä syytä asiakas itsekään ei tiedosta.

Mt-lääkkeet taittavat kärjen hyvän- ja pahanolon tunteilta, turruttavat. Toisista se on hyvä asia, toisista ei. Minusta ei.

Mitä hyödyllisiä asioita sinä näet mt-lääkkeissä?

Lue lisää

"Mitä hyödyllisiä asioita sinä näet mt-lääkkeissä?"

Noh...ensiksikin kannattaa erottaa normaali elämään,asioihin, olosuhteisiin liittyvä masennus...varsinaisesta sairaudesta masennus...

Nuo tilapäiset kaikkia ihmisiä kohtaavat masiksen tunteet eivät tarvitse lääkitystä...muunlainen itsehoito, liikunta, keskustelut, läheiset tuki, elämän tilanteen selkityminen auttavat kylllä..

Masennuskin voi olla turvallista, antaa ikäänkuin ihmiselle luvan...olla sairas ja heikko...elämäni on tämmöstä, kun minä olen tämmönen...en minä jaksa, minun ei tarvitse, minullahan on sairaus...(pieni kuolema)

Syön lääkkeitäkin siihen, mutta ne eivät auta (huono lääkitys) pitäis saada parempia, tehkää ny jotain, antakaa lisää lääkkeitä, minä odotan, että ne(lääkkeet) parantaisivat minut...ilman että minun itseni tarvitsee tehdä mitään muuta kuin odottaa, että elämäni parantuisi...

Tulisi joku ulkopuolinen joka poistaisi pahan oloni...ikäänkuin ottaisi sen(pahan olon) pois laittaisi tilalle sisälleni hyvää oloa...

Masennuslääkkeetkin puolustavat kylllä paikkaansa jos niiden avulla ihminen "piristyy" sen verran, että jaksaa ja kykenee alkaa pohtimaan niitä syitä...miksi on masentunut, mitää tarkoitusta se palvelee...

Sekin voi olla "hyväkin" asia...ihminen saa ikäänkuin luvan levätä hetken...kun joku "tilapäinen juttu" /kestämätön asia...saa sen aikaan...

Mutta valitettavasti aikuinen ihminen...ei voi siihen tilaan jäädä...kukaan ei sitä pahaa oloa poista, ei lääkkeetkään...vaikka taittavatkin sen terävimmän psyykkisen kivun kärjen...turruttavatkin...valitettavasti ne hyvätkin tunteet...

Lääkityksen lisäksi tarvitaan sitä ankaraa psyykkistä työtä...löytää se toivon kokemus...että elämässä on vielä paljon hyvääkin koettavana...Pienin askelin eteenpäin...

Valitettavan usein...kaikki psyyken sairaudetkin/paha olo on mielestäni liikaa medikalisoitu...ihmiset odottavat pillereiltä ihmeitä, että ne muuttaisivat jopa ajatuksia...

Kun kaikessa tekemisessä/elämisessä on kuitenkin ensin se ajatus...joista ns. parantuminen alkaa...millaisena itsensä näkee...masennuksessa ehkä se terve narsismi puuttuu...tai on jostain syystä kokenut kolahduksen...

Ajattele hyvää, niin siitä on hyvät seuraukset,(en halua olla masentunut)
ajattele pahaa ja siitä seuraa pahaa, (olen masentunut)
olet ihmisenä sitä mitä ajattelet päivät pitkät...

Mutta no, nämä vain minun ajatuksiani, tarkoitus ei loukata ketään masennusta sairastavaa...tiedän kyllä...sekin on "hirvittävä" sairaus...joka vie monesti ilon kaikesta ja johtaa jopa työkyvyttömyyteen...

Siihenkin pitäisi vain puuttua aikaisemmin...muutenkin kuin pillereillä...

yxex kirjoitti:

Onhan niillä tutkitusti myös lume-vaikutus niille ihmisille, jotka uskovat lääkärin tietävän ja näkevän heidän päänsä sisälle, ja pystyvän parantamaan oireen minkä syytä asiakas itsekään ei tiedosta.

Mt-lääkkeet taittavat kärjen hyvän- ja pahanolon tunteilta, turruttavat. Toisista se on hyvä asia, toisista ei. Minusta ei.

Mitä hyödyllisiä asioita sinä näet mt-lääkkeissä?

Lue lisää

Onhan sen varmaan niin, että osa saa masennuslääkkeestä ihan sen alkustartin ja pääsee liikkeelle ja näin jaksaa taas alkaa tekemään niitä arjen pieniä asioita joista tää homma ja hyvinvointi oikeasti kuitenkin rakentuu.
Lumevaikutus on todella mielenkiintoinen aihe ja olen nähnyt arvioita että jopa 80 % vois olla tätä...mutta ne nyt on otantatutkimuksia eikä tietenkään tavoita kaikkia. Mielenkiintoista silti.

Mulla on kaveri joka syö jatkuvasi aika paljonkin mt-lääkkeitä mutta hän meneekin psykoottiseen tilaan ilman niitä ajan kanssa. Silloinhan se on täysin perusteltua.

Mä olen ehkä tehnyt virheen kun olen kaikista tuollaisista lääkkeistä kieltäytynyt mutta vielä on pärjätty. Vaikeissakin oloissa, lopulta vaikka pulkkamäkeä välillä vauhdilla lasketaankin.
En usko IMO ja omalla kohdallani(ettei kukaan nyt suutu) vain niihin - että kuuluisin kohderyhmään oikeasti vaikka välillä viiraakin, enemmän tai vähemmän.
Ehkä olen väärässä mutta en uskalla lähteä peliin mukaan.

lynett kirjoitti:

Onhan sen varmaan niin, että osa saa masennuslääkkeestä ihan sen alkustartin ja pääsee liikkeelle ja näin jaksaa taas alkaa tekemään niitä arjen pieniä asioita joista tää homma ja hyvinvointi oikeasti kuitenkin rakentuu.
Lumevaikutus on todella mielenkiintoinen aihe ja olen nähnyt arvioita että jopa 80 % vois olla tätä...mutta ne nyt on otantatutkimuksia eikä tietenkään tavoita kaikkia. Mielenkiintoista silti.

Mulla on kaveri joka syö jatkuvasi aika paljonkin mt-lääkkeitä mutta hän meneekin psykoottiseen tilaan ilman niitä ajan kanssa. Silloinhan se on täysin perusteltua.

Mä olen ehkä tehnyt virheen kun olen kaikista tuollaisista lääkkeistä kieltäytynyt mutta vielä on pärjätty. Vaikeissakin oloissa, lopulta vaikka pulkkamäkeä välillä vauhdilla lasketaankin.
En usko IMO ja omalla kohdallani(ettei kukaan nyt suutu) vain niihin - että kuuluisin kohderyhmään oikeasti vaikka välillä viiraakin, enemmän tai vähemmän.
Ehkä olen väärässä mutta en uskalla lähteä peliin mukaan.

Lue lisää

Niin...masennuslääkkeet puolustavat paikkaansa joillain henkilöillä...kuin myös muut psyyken lääkkeet, jos ihminen niillä jotenkin saa sielulleen rauhan,, ei tule pelkotiloja, harhoja, kauheaa ahdistusta yms. estävät psykoosiin...

Lähinnä ny puhuin ns. lievimmistä "tautitapauksista", joissa peli ei ole ns. menetetty...ihmisellä on todellisuudentaju ja suht normaali ymmärrys omasta tilastaan...

Alkoholiakin käytetään myös "lääkkenä"...moni poistaa sillä paniikkihäiriötään, masennustaan, käyttää unilääkkeenä yms.

Mieleeni tulee kun joskus taannoin entisessä elämässä...eksänikin kävi eka kertoja lääkärillä...valittelemassa...juomisestaan aiheutuvia huonoja oloja ja vaikeuksia...vapinaa yms...

ja mitä hän sai, oxepamia...kuuluu bentsoihin...noh...hetki siinä häntä katselin...syötiin, lusikka nousi kuin hidastetussa filmissä, olemus oli zombimainen...kysyin montaks olet ottanut...

ei kertonut, kävin purkilla, laskin ne...liian monta, hermostuin ja vedin ne vessanpytystä alas...ettei tätä lajia sitte tässä talossa aikanaan...

Mutta no...sairala olosuhteissa nekin puolustavat paikkaansa katkopoikien kohdalla...pamikyllästys, että kestävät siihen saakka, kunnes järki taas jotenkin pelaa...saavat levon, nukutuksi...viikon loma juomisesta , fysiikkaa parannettua...ruokaa ja puhtautta ja unta ja unta...

"No huh huh mikä väite!!!!!!!!!!! Terve."

Väite on ihan oikea...narsismi kuuluu myös terveen ihmisen luontoon...on eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö...

"Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.[6] Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.[6] Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.[7] Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi#Terve_narsismi