koiranpentu näykkii

HUOH::::::((((((((((((((((((

TOTTASAATANA SE PUREE JA NÄYKKII KUN SE EI TIEDÄ VIELÄ ETTÄ ON KIELLETTYÄ...........

OTA NYT JUMANKAUTA HUOMIOON.....SE ON KAHDEKSAN (8) viikon ikäinen,,,,,,,,

Ehkä on parempi, että palautat pennun kasvattajalle kun on jo noin vaikeeta muutaman päivän sisällä.....

Se on vielä vauva! Ei se vielä ymmärrä, ettei saa purra. Kovin lyhyt pinna sinulla, jos jo muutamassa päivässä olet epätoivoinen. Se tarvitsee vielä paljon kärsivällistä opetusta. Ja muista pysyä itse rauhallisena kun kiellät sitä ettet vaan villitse sitä lisää. Vaihtari suuhun ja ystävällinen mutta päättäväinen ohjaus pois kädestä.

Omani kun oli tuollainen pien vauva, niin tähän ei tehonnut huomioimattomuus, huoneesta poistaminen, kiljasu, ''ei'', vaihtokauppa tai niskasta/kuonosta pitäminen. Ainut mikä tehosi, oli pitää peukalolla kielen alta kiinni, kuitenkin hellästi satuttamatta. Pelkästään se, että se sormi oli siellä kielen alla tuntui pennusta inhottavalta ja tuota ei montaa kertaa tarvinnut tehdä kun pentu hoksas et aina ku puree ni tulee sormi kielen alle.

Hei, jos koira on nyt 8-viikkoinen ja sen on ollut sinulla jo muutaman viikon, pentu on luovutettu liian aikaisin. Yleensä pennut luovutetaan 8-viikkoisina. Mikäköhän rotu on kyseessä? sillä sinänsä ei ole väliä, parhaiten toiminut minulla sellaiset yap-vingahdukset joita koiran pennut / aikuiset tekevät kun niitä sattuu, kyllä pentu sen ymmärtää, että ei saa satuttaa. Toinen asia on sitten miten muuten leikit pennun kanssa? Useasti tuon ikäisen pennun leikkiminen on puremista ja näykkimistä, vaatii aikaa ja koiran kehittymistä että se muuttaa leikin toisenlaiseksi.

Meillä puhuttiin pentua, kimeä kiljaisu kuten pentu johon sattuu ja kädet puuskaan kainaloiden alle. Nopeasti ymmärsi kun puhuttiin samaa kieltä :)

Pureminen on pennun normaali ja sen kehitykselle tärkeä tapa tutkia kaikkea mitä sen ympärillä on – sinut mukaan lukien. Mieti vaikka pentujen käytöstä keskenään tuossa iässä: roikkuvat toisissaan hännästä, jaloista ja milloin mistäkin kun leikkivät.
Kuten yllä sanottu, 8-9-viikkoinen pentu on täysi vauva vielä, eikä ylipäätään siis vielä "tiedä, että tekee väärin" tai myöskään suoranaisesti ymmärrä kiellon merkitystä sikäli kuin kyse on pelkästä sanasta. Se pitää sille erikseen opettaa.

Rangaistusta en lähtisi käyttämään (kuonosta/niskasta nappaaminen), koska puremiskäytöksestä ei haluta tehdä pennulle suoranaisesti epämiellyttävää, ainoastaan pitää se oikealla tasolla ja oikeisiin asioihin kohdistettuna.
Eilen tulikin vastaan Ian Dunbarin todella hyvä video aiheesta ja erityisesti siitä, miten tärkeää pennulle on opettaa myös purentavoimansa hallintaa ennen kuin tapa kokonaan opetetaan pois. Jos englanti taipuu, niin video(t) tässä:

http://www.youtube.com/watch?v=6vrPDMc-I-k
http://www.youtube.com/watch?v=X_OmE-OcIf4 (paljon samaa asiaa, koira mukana havainnollistamassa)

Pointti lyhyesti kuitenkin: pentu opetaan ensin vähentämään purentavoimaansa sellaiseksi, että se ei ihmistä satu. Kun se onnistuu, pentu opetetaan pois pienemmänkään paineen kohdistamisesta ihoon – tämän jälkeen käytös ei enää juuri puremista muistutakaan vaan on lähinnä käden suussa pitoa. Seuraavaksi sitten tehdään koiralle selväksi että tämän kaltainen "mouthing" on kyllä okei, mutta sen pitää ehdottomasti loppua pyydettäessä.
Kun kaikki tuo on hallinnassa, opetetaan viimein koiralle että ainut tilanne jossa koira saa koskea hampaillaan ihmistä (edelleen se "mouthing") on tilanteessa, jossa ihmiseltä tulee siihen lupa.

Tämä ei tapahdu parissa viikossa, mutta toisaalta sinua sattuvasta puremisesta pääset eroon yhtä nopeasti (tosin koirasta riippuen noin nuorena saattaa mennä vielä hetki, että se oppii kunnolla hallitsemaan käyttämäänsä voimaa) kuin puremisen kokonaan kertaheitolla kieltämälläkin.

Kaverini sai koiran "ojennukseen" kun käänsi sen selälleen, alisti siis koiran ja piti sitä siinä asennossa tovin. Tämän jälkeen koira kunnioitti emäntäänsä, eikä enää purrut.

minunkaan koiralle ei oikeesti mikään tehonnut silloin pikkupentuna, ei niin mikään. Tai vähän aikaan toimi mutta turtui pennun mieli pian eikä enään välittänyt kiljaisuista, selänkääntämisestä/huomiotta jättämisestä, niskasta/kuonosta/mistä nyt kerkisi kiinni ottamisesta, tuosta kielestä painamisesta yms... kyllä me monet kikat käytiin läpi ja täähän oli oikee riiviö nimensä mukaisesti hampaiden käytön suhteen.

NO mut sit pentu vähän kasvoi ulos siitä vauva vaiheesta, alkoi hampaat vaihtumaan. Toiset sanoo et koirat just sillon vasta rupeavatkin järsimään vaan ei mun koira, lopetti näykkimisen melkein kokonaan. Siinävaiheessa vasta alkoi purulelutkin kiinnostaa joten mielenkiinto kohdistui niihin.

KUn lähestulkoon kaikki hampaat oli suusta pudonnut(heh eli vaihtunut) niin eipä koira ole näykkinyt oikeastaan yhtään.

Tän pitkän tekstin pointti siis on se et vaikka nyt tuntuu et mikään ei tunnu tehoavan, niin jatka silti määrätietoisesti eteenpäin! Se menee kyllä ohi melkeenpä itsestään, mutta ei siis tarkoita sitä että koiran saa vaan antaa purra, ei tietenkään =) Kiellät edelleen väärästä käytöksestä ja annat ajan hoitaa loput.
Sama pätee muuhunkin tapakoulutukseen.

Mua ei isomman koiranrodun(saku) pennun 8vko purenta vielä haitannut, mutta myöhemmässä vaiheessa olin ihan hukassa sen kanssa ja kädet olivat sen näköiset. Jos sille käänsi selän, se kävi pepusta kiinni, saattoi käydä reiteen takaapäin muutenki kii. työnsin sormea kurkkuun ja muuta, muttei auttanut. Hyökkäili ja napsutti hampaitaan yhteen edessäni jos ei saanut kiinni. tennismaila aina valmiina, niin ei hyökännyt. jossain vaiheessa lopetti sen, ehkä vuoden iässä, ja nykyään ei enää hyökkäile eikä pure lujaa. Mutta kauheeta oli, mutta ihana se on nyt. Millä välttyä tällaiselta tulevaisuudessa uuden pennun kanssa?!!

Aika auttaa onneksi pentupuremiseen. Kun pentu puree, yritä kiinnittää sen huomio johonkin muuhun, esimerkiksi leluiun äläkä tee puremisesta liian suurta asiaa, vaikka se on todella rasittavaa ja kivuliasta. Opettele myös rauhoittamaan pentu, kun se käy ylikierroksilla. Jäähylle toiseen huoneeseen hetkeksi pennun voi myös laittaa.

Minulla on kokemuksena, että mitä enemmän asiaan kiinittää huomiota, sen enemmän pentu puree saadakseen mm. huomiota. Kieltäminen on vain innostuttanut pentua puremaan enemmän eikä kiljahduskaan ole mitään auttanut, vaan päin vastoin. Vesisuihkeesta on joskus ollut apua ja siitä, että pennun kieltä painaa alas hellästi, jos käsi on sen suussa.

Aika auttaa. Kun hampaat ovt vaihtuneet, pureminen vähenee itsekseen. Täysin puremattomia ja lempeitä koiria noista kaikista riiviöistäni on kasvanut.

Joitakin ohjeita löysin täältä: http://koirakoulukompassi.com/pentupuree.html

Muistikuva omasta koirasta ensimmäisinä päivinä oli juuri pureminen. Vaikka kuinka kielsin, puri entistä enemmän. Puri mistä vaan kiinni sai, ei auttanut kiljulta, lelut, komennus. Se roikkui letissä, korvissa, sormissa, hihoissa, lahkeissa joka paikassa. Sitten päätin että pakko viskata kamala elikko pihalle. Lähdin pihalle tutkimusretkelle ja esittelin paikkoja koiralle. Mentiin läheiseen metsään ja pellolle ja katsomaan hevosia ja kissoja. Käveltiin ympäriinsä ja leikittiin välillä kepeillä. Välillä vähän piilosta. Sen jälkeen koira ei purrut enää ikinä!!!

Nyt minulle on tulossa 2 viikon päästä pentu ja kauhunsekaisin tuntein odotan mikä hirvitys nyt tulee. Onnistuuko tuo taktiikka taas? Kissat meillä on opetettu pennusta saakka siihen että ihmiseen sattuu heti kun pentu käyttää kynsiä ja ollaan heti liioitellusti vikisty kissojen kielellä. Nyt meillä on kissoja jotka ei ikinä käytä kynsiä ihmiseen vaikka kuinka leikittää.

Tjaaa...

Itselleni on kasvamassa harrastuskoira ja hihitellen olen lukenut vastaquksia...

Olen ajatellut itseäni ihan tampioksi, kun kelit on nämä mitä on ja minä kuljen toppahousuissa ja kaksinkertaisessa takissa. Aina kun pennun kanssa leikin on kädessä rukkaset. Kipeintä tekee sisäreiteen osuvat puremat, kun harjoitellaan kiinteää luoksetuloa, onneksi toppahousut vie pahimman terän osumista.

Lisäksi on aikusia koiria, aina hanskat kädessä leikitään, täyskokoisten koirien osumat ne sattuvat ihan eritavoin, onneksi niitä sattuu harvemmin, nuo pikkunaskalin hampaat piikittävät kuin Singeri jatkuvasti.

periatte se,e ttä koiran pureskelu, näykkiminen jne on vain siedettävä. Koiralla pitää olla terävyyttä ja kovaa virettä leikkimisessä, siksi leikkiä ei saa siivittää tuskan karjaisuni tai kiellot, siksi asiallinen suojaus päällä kun koiran kanssa touhutaan. Koiranpentu hyppii vasten ja näykkii; Jee, se on vain positiivista,s e on kiinnsotunut minustam ja saa ihan rauhassa nostella kierroksiaan minsuta niin paljon kubn tykkää. Tietenkin samalla opetetaan: hyppimällä ja näykkimällä ei saa mitään aikaiseksi, ilmekään ei värähdä. lelussa roikkumisesta, minsuta innsotumisesta muuten kehuja jatkuvalla syötöllä. Aivan hirveintä mitä voisin kuvitella tekeväni tässä tärkeässä yhteistoimintamme alkutaipaleella olisi että alkaisin karjua koiralle tai vaikka vielä rangaista siitä,e ttä onj älyttömän innoissaan kanssani...

Ongelmat on ihmisillä, kun miettivät miten saisivat koiran innostuksen itsestään loppumaan. Ehkä siihen ei tarvita kuin tuo lähtöajatus ja sillä se hoituu kuin itsekseen, pian ei koiraa varmasti kiinnosta pätkän vertaa, jos sitä jo pentuajan näykkimisestä rangaistaan tai tehdään se jotenkin epämiellyttäväksi. Näykkimenen on vain turha yritys, jolla ei irtoa yhtään mitään, siksi koira ei viitsi sitä kauaa tehdä ja vahinko puremiset leikkimisessä kuuluu koiranomistajan arkeen koko koiran loppuelämän ajan...

Se pureminen pienillä terävillä maitohampailla kuuluu koiravauvan elämään. Se loppuu kyllä ihan varmasti. Ei siitä kannata ottaa tollasta stressiä. Meijän Collie 2v. on jo kiltti tyttö ja tykkää palloleikeistä ja metsälenkeistä.
Hyvällä muistelen niitä pikku hampaita nilkassa ja pientä karvapalloa joka oli kaikkien pikkulasten kanssa juoksukisoissa.
Tykkää myöskin kissakavereista, pitää niitä omaan laumaan kuuluvina.

Kyllä nyt naurattaa kun luin tätä ketjua, mutta sama edessä kun lähiaikoina tulee pentu meille. Toisaalta kyllä tuon pentuajan kestää. Ei koira kauaa pentu ole, Itse en ensimmäisen koiran pentuaikaa enää muistanut edes kunnolla. Palauttelen mieliin näitä tarinoita lukemalla :)