Yritän selviytyä kanssakäymisestä erään erittäin läheisen sukulaiseni kanssa. Tämä on vaikeaa, miltei mahdotonta ja olen yrittänyt kovasti miettiä mikä ko. ihmisen käytöksen taustalla on.
Mihin häiriöön voisivat liittyä ensisijaisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä toistuvasti esiintulevat ongelmat, kuten:
- käytös/puhe läheiselle/täysin vieraalle, joka sisältää jotakin yksiselitteisesti loukkaavaa/epäsopivaa ja puhuja ei lainkaan huomaa tätä
- käytös antaa viitteitä siitä, että henkilö olisi jotenkin "älyllisesti vajaa" kun puhuu/tekee näin, vaikka kyseessä on muutoin normaali, koulutettu ja työelämässä pärjännyt ihminen
- ei ymmärrä lainkaan muiden tunteita, eli loukkaantumista jne.
- on täysin ymmällään toisen negatiivisesta reaktiosta, kun on itse haukkunut tai arvostellut tätä
- ei siedä kritiikkiä itse, mutta jakaa sitä jatkuvasti muille
- ei puhu aiheesta, vaan "loukkaantuu" ja poistuu paikalta jopa päiväkausiksi. Jos suostuu puhumaan, niin puhuu asiat niin, että syy on aina toisessa ja että hän onkin oikeutettu haukkumaan.
- sanelee omat sääntönsä, sillä mitä mieltä muut ovat ei ole väliä (esim. haukkumasanat koskien vähemmistöjä ja jopa näiden opettaminen lapsille)
- aiheuttaa häpeää tällä käytöksellään perheelleen
- ei sosiaalisisa tilanteissa oivalla asioita lainkaan, vaikka kaikki muut niin tekevät - esim. joku kertoo vitsin, jonka kaikki, paitsi hän, ymmärtävät sellaiseksi.
Onko tämä vain älyllistä puutetta vai voiko olla muusta kyse? Tilanne on ongelmallinen, sillä perhe elää tässä kauhun tasapainossa ja yrittää selviytyä. Kaikki perheessä tiedostavat ongelman, mutta kukaan ei osaa toimia.
Mihin häiriöön voisivat liittyä ensisijaisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä toistuvasti esiintulevat ongelmat, kuten:
- käytös/puhe läheiselle/täysin vieraalle, joka sisältää jotakin yksiselitteisesti loukkaavaa/epäsopivaa ja puhuja ei lainkaan huomaa tätä
- käytös antaa viitteitä siitä, että henkilö olisi jotenkin "älyllisesti vajaa" kun puhuu/tekee näin, vaikka kyseessä on muutoin normaali, koulutettu ja työelämässä pärjännyt ihminen
- ei ymmärrä lainkaan muiden tunteita, eli loukkaantumista jne.
- on täysin ymmällään toisen negatiivisesta reaktiosta, kun on itse haukkunut tai arvostellut tätä
- ei siedä kritiikkiä itse, mutta jakaa sitä jatkuvasti muille
- ei puhu aiheesta, vaan "loukkaantuu" ja poistuu paikalta jopa päiväkausiksi. Jos suostuu puhumaan, niin puhuu asiat niin, että syy on aina toisessa ja että hän onkin oikeutettu haukkumaan.
- sanelee omat sääntönsä, sillä mitä mieltä muut ovat ei ole väliä (esim. haukkumasanat koskien vähemmistöjä ja jopa näiden opettaminen lapsille)
- aiheuttaa häpeää tällä käytöksellään perheelleen
- ei sosiaalisisa tilanteissa oivalla asioita lainkaan, vaikka kaikki muut niin tekevät - esim. joku kertoo vitsin, jonka kaikki, paitsi hän, ymmärtävät sellaiseksi.
Onko tämä vain älyllistä puutetta vai voiko olla muusta kyse? Tilanne on ongelmallinen, sillä perhe elää tässä kauhun tasapainossa ja yrittää selviytyä. Kaikki perheessä tiedostavat ongelman, mutta kukaan ei osaa toimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika vakavalta kuulostaa.
Hoitoon ei kuitenkaan halua? Voiko huijata jonnekin? Terveyskeskukseen?
Jos ei ole pakko olla tekemisissä, niin kannattaa pysyä kaukana.
Jos kyseessä on puoliso, niin kannattaa kyllä vakavasti miettiä parisuhteen kestoa, ihan lasten vuoksi.
Asperger...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger
Tossa on kyllä paljon samaa kun mun yhdessä tutussa. Mutta hänellä on ymmärtämisessä kyllä jonkin verran muutenkin ongelmia. Itse ole miettinyt että hän on henkiseltä kehitykseltaan n. 13 vuotias.
Ei sulle ole tullut mieleen että sukulaisesi käyttäytyy kuin teiniikäinen kapinoitsija?? Vaikka on henkisesti teini ei se välttämättä viakuta kuitenkaan älyyn, että silti voi osata asioita. Mutta tuo henkinen ja sosiaalinen anti on kehittymätön.
Hei,
Kyseessä on iäkkäämpi sukulainen; mieleen on tullut, että voisiko olla alkavaa dementiaa tms. Toisaalta aina hänellä on ollut näitä piirteitä, vanhemmiten vaan ovat entisestään pahentuneet ja nyt tilanne alkaa olla ainakin minun näkökulmasti sietämätön.
Mutta tosiaan, kuten sanoit, käytös on kuin kapinoivalla lapsella. Tuntuu että vastassa ei olekaan toinen aikuinen. Ei tiedä mitä tehdä, aika hämmentävää. Tulikin mieleen pitäisikö selvittää miten dementoituneiden potilaiden kanssa ollaan ja toimitaan (esim. sellaisten joilla on harhakuvitelmia)...
Voi olla dementiaa, mutta muutakin..
Hoitoon saaminen jollain keinolla olisi tärkeää.
Ei sitä tarvitse sietää eli ei tarvitse tavata. Ja muita sukulaisia voi tavata muualla.
Ohops. Minulla myös kuvailemasi sukulainen. Kyllä yhden vierailun muutaman kerran vuodessa kestää, mutta ei yhtään sen enempää. Itse olen henkilöstä tehnyt oman diagnoosini. Hänellä on erittäin huono itsetunto ja sosiaaliset taidot muiden ihmisten kanssa ovat täysin olemattomat. Lista jatkuisi vielä tästä vaikka kuinka paljon, mutta tuossa ne tärkeimmät piirteet....Kieltämättä tämän ihmisen tapaamiset ovat aina yhtä epämiellyttäviä ihan jokaiselle paikallaolijalle...
Mieleeni tuli Aspergerin syndrooma, jota joku jo epäilikin. Lisäksi narsismi, Parkinsonin tauti ja myös dementia saattavat tulla kyseeseen. Toki henkilö voi olla muuten vain hankala ja iän myötä kaikki vain pahenee...