Aika tekee tehtävänsä

Kunnes taas kohtaatte...

ai ihanko totta, tuota en tiennytkään. Hyvä että joku älysi tuonkin. Silloin no paree olla hiljaa. Ei pyörääkään voi keksiä toista kertaa

Mun täytyisi tehdä jotain radikaalia, muuttaa joitain asioita, ei ehkä sentään kotikaupunkia, jotta unohtaisin. Taitaa tulla itkuilta, miksi pitää kiduttaa itseään.

Totta, tunteet kuihtuvat aikaa myöten .

Samoin olen minäkin itkenyt ja ikävöinyt " tämän jutun takia "
en enää . Hän tuskin muistaa minua, vaikka olimme melko kauan yhteyksissä. Toivon, etten koskaan enää rakastu samoin kuin
silloin, toivottavasti vahingosta viisastuu, oli se niin ihanaa ja
kamalaa .

Totta! Aika tekee tehtävänsä,herää unelmista totuuteen.
Alkaa miettimään mikä oli vain omaa haavetta,sokean ihmisen tähtipölyä ja mikä oli totuus.
Voimia sinulle!
Elä elämääsi,älä elä valheessa.

Minä en usko tuohon, että aika tekee tehtävänsä. Ei, niin ei ole tärkeimmissä asioissa, ei! Ehkä hieman helppaa, mutta . . .

Minä en ainakaan unohda, en hyvää enkä pahaa.

Ihan varmasti tekee tehtävänsä.

Sinulla sitten tekee, pääset yli asioista helpommin tai ne eivät ole sinulle äärimmäisen tärkeitä.

Minulla on erilailla. Piste.

Onnea vain unohtaneelle. Onhan siitä kauan. En tuskaile joka hetki enää, en herää joka aamu kyynelten kera, enkä mene nukkumaan ajatellen sinua viimeiseksi.
Olet kuitenkin sisälläni kuin pieni nakertava rotta eikä tarvitse kuin joku musiikki,
elokuva, ele kun tunteet saa helposti houkuteltua esille. Koska en ole henkilökohtaisesti nähnyt sinua sen jälkeen, en vain tunnu uskovan sitä että todella
iskit tikareita selkään. Olisi ollut helpottavaa käydä nämä asiat läpi, ettei olisi tarvinnut suoda rotalle pitkää nakerrusaikaa.
Elämässä kuitenkin on yksi korjaava tekiä, sitä saa mitä tilaa, ennemmin tai myöhemmin. En edes osaisi sinulle mitään vastata, haluaisin vain nähdä miltä selkäänpuukottaja näyttää. Vaikka tunteet haalistu, ei ne unohdu koskaan.

Samanlaisia ajatuksia kirjoittaisin ylös itsekin. Aikaa on kulunut. Kuitenkin ollaan "nähty" joitakin kertoja tässäkin vuoden parin aikana, mutta toisaalta onneksi ei olla törmätty niin että pitäis jotain jutella. Epäilen että saattais olla jopa itkussa pidättelemistä. Johtuen siitä, että joka kerta pieni vilaus saa mut ymmärtämään mitä itse jätin kokematta. Ainoa kunnon ihastus koko elämäni aikana, joka on kestänyt niin pitkään. Ja edelleen tiedän ettei se mihinkään ole hävinnyt, vaikka käytännössä itse jätin leikin kesken. Eihän meillekään mitään ehtinyt tulla, ei varsinaista tapailuakaan. Silti olin jo kauan sitä ennen ihastunut niin korviani myöten, että tuntuu etten koskaan täysin pääse niistä tunteista irti. Tuntuu pahalta, koska olen muutaman kerran nähnyt hänen kyydissään naisen ja tiedän hänen olevan mies, joka menee eteenpäin eikä roiku menneessä. Siksi tunnenkin itseni ääliöksi, kun vielä edes häntä ajattelen.

Hän varmaan luulee, että elelen ihan normaalisti enkä ajattele enää mitään ihastukseen viittaavaakaan. Väärässä on.

Silloin kun olit nainen minuun korviasi myöten ihastunut,elämän tilaanteni oli toinen.Hävitin sinut pariksi vuodeksi,etsin väärällä nimellä.Nyt kun elämäntilanne on toisenlainen,katsot kylmästi kuin vihaten,vaikka haluaisin edetä asiassa eteenpäin, karkoitat minut kylmyydelläsi pois,vaikka tiedät että olisimme yhdessä me.

Minkäslaiset ja kokoiset munuaiset rouvalla on oiskohan noi sopineet mulle siis mun helminauhaan. Helmiä ja kyyneleitä kerään. Korviain myöden oisin kusessain jos kanssas lähtisin maailman ääriin vai viellä ilman harkinta -aikaa. Mihin mukulat jäis?
Ei kuihdu mulla mikään kukatkin kastelen vaikka sitten kyynelein. Tehtäviä on niin paljon, että tarvitaan lisäaikaa vaikka tuskimpa ne tehtävä silläkään ehdyiksi tulee.t

Minä en ainkaan katsele ketään niinkuin vihaisia koska en vihaa ketään. Mutta aina kun hän laittaa sellaisen viestin mistä voisi tunnistaa hänen henkilöllisyytensä ei se ole minulle tarkoitettu. Ja ajattelisin että kaipaa jotain keskikesällä tapaamansa ihmistä. Tämä on ollut kummallista eestaa puljaamista, joten itseni on pitänyt hieman alkaa ottamaan mielessäni tervettä etäisyyttä tunteisiin joita hän aiheuttaa. Eli yrittää vähän hillitä niitä. En halua satutaa itseäni turhalla haaveilulla. Jos hän päättäisi olla selkeä ja tehdä jotain sydämeni on hänelle avoin mutta ei ikuisesti. Elämän on jatkuttava ja kyllä itseänikin on vastakkainen sukupuoli kosiskellut joten jos hän on kiinnostunut ei kannata pitää itsestään selvänä.

Silti vaan täällä itket, on se vaan kumma....

Ihan samanlaisia tunteit a on minuullakin ollut...täysillä mukaan, mutta on alkanu nuo pettymykset opettamaan elämän saatossa. Aika kyynistä tänään..joku siitä saa kärsiä (nykyinen kumppani). Itsesuojeluvaisto ja rima on on niin korkealla, että en enää enää USKALLA jakaa itsestäni henkisesti toiselle jos saa kylmää vettä taas niskaan. Ajattelen kylmästi omaa pärjäämistäni niin taloudellisesti kuin muutenkin. Kiitos kuuluu sinulle Timo