Ihan järkkyä!!!

Mahtava kirjoitus!

Joskus todellakin tuntuu joiltakin unohtuvan, että ruudun takana on oikeasti elävä ihminen, joka saattaa etenkin tällä palstalla olla väsynyt, surullinen, epätoivoinen ja kaikenlisäksi valtavan paljosta vastuussa. Näinköhän sitä lyötäisiin lyötyä, jos kasvokkain oltaisiin?

Jo palstalle uskaltautuvan väsyneen äidin lasten takia toivoisin, että äitiä tuettaisiin ja kohdeltaisiin ystävällisesti. Olemmehan kaikki lukeneet lehdistä hyvin surullisia kertomuksia siitä, miten käy, kun äiti taikka isä ei kertakaikkiaan jaksa enää. Joillekin tuntuu kuitenkin tuottavan suurta hupia työntää väsynyt vanhempi entistä syvemmälle suohon.

Otit esille erittäin tärkeän seikan, "järkyttynyt lukija". Kiitos.

Hyvä! Kerrankin meitä puolustetaan!

Yhdyn järkyttyneiden kirjoituksiin. "Löysin" koko suomi24 vasta nyt viime aikoina, koska en ole ollut nettikirjoittelusta kiinnostunut ihminen. Olen nyt tutkiskellut useita palstoja ja haukkonut henkeäni kuinka ilkeästi monet ihmiset kirjoittavat. Toivoisi todellakin, että apua pyytävää neuvottaisiin ja tuettaisiin, eikä parjattaisi. Millainen on se ihminen, joka saa tyydytystä toisten haukkumisesta ja ilkeydestä?
Jotenkin tuntuu, että koko maailmankuvani ihmisistä uhkaa muuttua: tällaisiako ihmisten ajatukset ovatkin, mutta niitä ei vain tuolla kadulla uskalleta ihan samalla tavalla huutaa julki. Mutta ehkä täällä on suhteessa enemmän negatiivisella elämänasenteella varustettuja ihmisiä kuin netin ulkopuolella.

Niin kuka haluaisi hoitaa lapsia humalassa? Itse olen joskus ollut niin väsynyt, että se haittasi selkeästi toimiani. Mutta esim. mieheltä ei saanut tarpeeksi ymmärrystä, koska jos ei itse ole kokenut sellaista väsymystä niin ei sitä vaan tiedä miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa. Sitä vertaa vaan siihen, kun joskus on itse vähän väsynyt. Kaikki me ollaan oltu joskus väsyneitä syystä tai toisesta.

Itse olen aikaa sitten päässyt väsymyksestäni, mutta nyt on samanlainen olo taas, toivon mukaan ei kuitenkaan kestä kauaa. Joudun olemaan töissä, joten en pääse edes päiväunille. Töiden tekemisestä ei tule oikeen mitään. Ja illalla koitan sinnitellä siihen, että mies tulee kotiin. Haen lapsen päiväkodista.

Väsymys ja varsinkin väsymys masennus tai pelkkä masennus on vakavia asioita ja äidit tarvitsevat apua. Sitä saisi olla enemmän saatavilla.

Mahtava kirjoitus. Itseeni vituttaa välillä tosi rankasti ,eikä jaksais yhtään kuunnella kun lapsi raivoo uhmaansa. Sen sata kertaa olen päättänyt että en karju lapselle,mutta kun hermo ei kestä niin huomaan kiljuvani kitarisat oikosena.Miehelle en viitsi valittaa,kyllästyy pian sekin ja lähtee läiskimään. Vietän päivästäni n 95% lapsen kanssa,poislukien aika jonka nukkuu päikkärit ja yöt. Koiranulkoilutus,kauppareissut ja kodin huolto tehdään lapsen kanssa. PLAAAAAHHHHHHHHHHHHHHH, onneks hoitovapaa loppuu kohta ja pääsee töihin huilaan..

niinkö