Jotakin tästä

Katselin voimalan internetistä. Yli 60 vuotta esikoislestadiolaisena pani minut kyllä ihan oikeasti ihmettelemään moista touhua.

Mitä sitten naisen toimimiseen pappina tulee niin jokainen voi lukea Raamatustaan ja tutkia kirkkohistorioista, että vastuu pappeudesta on yksin miesten harteilla kristinuskossa 2000 vuotta. Vain pohjoismaissa on poikettu kristinuskon traditiosta.

Hylkäämiseen Raamattu ei anna pienintäkään oikeutta, jopa vihollisia pitää rakastaa, kuten Herramme Jeesus meitä opettaa. Siksi esikoislestadiolaisuudessakaan ei eroteta ketään, vaikka haistattelisi johtajaa.

Esikoislestadiolaiset ovat pitäneet tiukasti kiinni Jellivaarassa aikanaan 1840 luvun lopulla syntyneestä traditiosta. Lestadiuksen saarnakartat (Postillat) ovat joka sunnutai käytössä edelleen.

YHteistä Tornionjokilaaksossa 1800/1900 lukujen taitteen tienoilla syntyneeseen vanhoillislestadiolasuuteen on, mutta silti ero on kyllä huimaava. Tunnen joitakin vanhoillislestadiolaisia, kummipoikamme vaimon mm. ja joitakin muitakin. Jotkut ovat tympeitä selvästi omassa kuplassaan eläviä ihmisiä. Toisia lestadiolaisia ei missään tapauksessa tervehditä Jumala tervettä tervehdyksellä.

Kaiken pahan alku ja juuri on Raamatun vastainen "vain me seurakuntaoppi, joka vaivaa hyvin monia henkilöitä myös omassa herätysliikkeessäni, valitettavasti. Väärän seurakuntaopin taustalla uskon olevan valtataistelun seurauksena syntyneet lukuiset hajaannukset, joista ensimmäinen tapahtui 1800/1900 lukujen taitteessa Johan Raattamaan kuoltua, jolloin liike hajosi kolmeen osaan.

KOska kaikken Jeesukseen uskovien on velvollisuus rakastaa jopa vihollisiaan, on selvää että jokin "hyväksyttävä" syy piti keksiä, joka oikeutti jakaan kristityt eri leireihin ja tuomitsemaan toinen toisensa kadotukseen.

Jumala joka on rakkaus, ei ole sokea, Tänään TV:ssäkin puheeksi tulleet vaikeudet ja lukuisat hajaannukset eri joukkoihin Jumala sallii keskinäisen rakkaudettomuuden ja anteeksiantamattomuuden vuoksi.

Mielenkiintoista seurata, kuinka suurimman lestadiolaisryhmän käy tässä kamppailussa.

On selvää että johto ei ole ikinä valmis muutokseen, koska Jumalaan verrattava valta ja erehtymättömyys, ovat liian suuri lahja johtoryhmälle menetettäväksi. On hyvä että JUmala alkaa vihdoinkin kynimään näitä lantakasan päällä kiekuvia ylpeydestä paisineita kukkoja.