Juusto on viettelykseni

Minun Kuoreni, se joka on olevaisena sisuksen päällä. Käärepaperina. Se joka ensteks näkyy. Joo, juuri sitä yritän hallita silloin, kun jääkaapissa on Sitä.

On ihmeellistä, miten Valtava Voima on käärepaperin sisällä olevasta suuuuuunnattomasta mielihalusta, intohimosta, joka vie kroppaa tosta-noin-vaan-heleposti. Väkisin.

Inhottavin keskeytys tulee, kun kuuntelen innolla Chopinin Nocturnea kuulokkeet korvissa ja musiikin valuessa sisääni, eteeni pötkähtää, kuin kuvana, lautanen jossa tätä herkkua. Keskittyminen häiriintyy pahasti.

Jos lähden täältä yläkerrasta vaikkapa veskiin alakertaan, köpötän portaat alas ja jos menen vessaan on minun käännyttävä portaitten jälkeen vasemmalle. Keittiö kuitenkin sijaitsee oikealla.

Kuule JuustoLEA, koita ottaa kätees kumilenkki, ala pyörittämään sitä kierteelle. Kun oot kiertänyt sitä tarpeeksi, niin päästä irti ja Kah, se suoristuu yli-äkkiä.

Kun minä olen kääntymässä vasemmalle, niin yläkroppani on suuntautunut veskiin päin, asia olisi kohdallaan, mikäli minun jalat eivät kääntyisi oikealle. Juuri tässä kohtaa taistelevat "Tahto Hallita omaa kroppaa" ja kropan sisällä olevan Toisen tahtominän, intohimoisen Halun kesken vallitseva taistelutilanne.

Kauheaa.
Siksi, koska se Toinen tahtominä yleensä voittaa.
JOS antaisin yläkropan mennä vaan veskin suuntaan, niin jalat vänkäis oikeaan ja kropan keskikohdalle tulisi NIIN suuri kierre, että tämän muorin voimat eivät riittäisi jatkaa kiertoliikettä, niin ja kipiääkin alkais ottamaan.

Niinpä lopputuloksena on se, että yläkroppanikin kääntyy jalkojen suuntaan ja huomaan itsekseni kävelevän jääkaapille.
Ei auta, vaikka hoen itselleni, että hetki sittenhän oot syönyt tätä, koita nyt heevetti ryhdistäytyä.

Avaan jääkaapin oven. Tahdottomana, vailla minkäänlaista omaa tahtoa, huomaan käteni robottimaisesti tarrrautuvan herkku-herkkuun. Niin, kuin kyseessä olisi Huume.

Ohut-ohut-ohut siivu leipää ja sekin vain siksi, että olisi joku alusta, johon laittaa tätä herkkua.

Kasaan vuoren kokoisen siivukasan Graavilohta alustalle ja käteni vie tämän herkun suuhuni. Siinä vaiheessa tahdottomat silmäni muljahtavat ympäri, ja vain vaivoin voi havaita osasen Iiristä valkoisten silmämunien yläosassa.

Niin, että tämmöstä se hallitsematon elo on. Lohi on intohimoni.
Kovin usein minulla ei lohta kaapissa ole. Silloin tällöin kuitenkin tätä huumetta teen.

Ei voikkoleipää ilman juustoa, mut meni vaikeaksi.. kun tuli tuo kalakin tuolla mainittua.
Makean perään en oo, lienee huonoa mielikuvitusta.. mutta juustot, kalat; lohi, kuha, rautu..
Suunnilleen juusto kuin juusto, kala kuin kala.. kaikkiruokainen..
Öisin tosin, jos ei uni tuu, se on.. maito..:)

Itse asiassa minunkin suosikkini ovat nuo juustot. Usein löytyy kymmenkuntakin eri lajia kaapista, tällä hetkellä huolestuttavan vähän eli vain viittä sorttia...