Erilaista näkemystä

siinä on yksi aikuinen aina neljää lasta kohden, aivan kuten perhepäivähoihoidossakin. Pitäisköhän kieltää yli 4 lapsiset perheet ihan lailla ;D

Ja näitä Aikuinen/lapsi suhdelukuja laskettaessa ei huomioida työaikoja. Nämä 3 aikuista ovat yhtaikaa lasten saatavilla vain keskiosan päivää. Jos päiväkoti on auki 11-12 tuntia ja työpäivän pituus on 7h 40min, niin koko ajan paikalla ei tosiaan ole kolmea aikuista. Tosin kaikki lapsetkaan eivät ole koko päiväkodin aukioloaikaa paikalla, mutta useasti heitä on kuitenkin hetkellisesti enemmän kuin suhdeluku määrää. Kun lapsi täyttää 3v. ryhmäkoko muuttuu 7 lasta / aikuinen. Niinpä ryhmään lasketaan 21 lasta. Sitten ryhmässä onkin lapsia, joilla tietty määrä sovittuja vapaapäiviä kuukaudessa. Näitä " vapautuneita" päiviä laskettaessa saadaankin vielä lisää lapsia mahtumaan ryhmään. Näin ollen esim. meilläkin on ryhmässä kirjoilla 24 lasta/ 3 aikuista ja joskus nämä kaikki lapset ovat samana päivänä hoidossa. Eli on siinä aika vähän aikaa yhdelle lapselle.

juupsjuups kirjoitti:

siinä on yksi aikuinen aina neljää lasta kohden, aivan kuten perhepäivähoihoidossakin. Pitäisköhän kieltää yli 4 lapsiset perheet ihan lailla ;D

Mun mielestä neljä pientä lasta per hoitaja on yksinkertaisesti liikaa. Toki on nelilapsisia perheitäkin, mutta harvoin niissä tilanne on se, että on esim. 4 alle 4-vuotiasta! Yleensä ikäerot on isompia ja vanhin on ainaskin eskari-ikäinen, joten siten helpompaa. Tiedän vain yhden äidin, jolla on 4 alle 5-vuotiasta ja hän ei oikein meinaakaan pärjätä lastensa kanssa, vaan laittaa vanhimmat virikehoitoon. Kyllähän sitä pärjää jos on pakko, mutta ei se hyvä ole jos on yhdellä hoitajalla neljä 1-2-vuotiasta hoidettavana! Vaikka ihmisellä olisi mitä tutkintoja lastenhoidosta, niin eihän sillä kuitenkaan ole kuin kaksi kättä, kaksi silmää ja yksi syli! Pari yksityistä pphoitajaa juuri sanoi puistossa, että ovat juuri siksi yksityisiä, koska ottavat vain 3 lasta hoitoon, 4 on kuulemma liikaa jotta voi HYVIN hoitaa lapsia.

ertfzesf kirjoitti:

Mun mielestä neljä pientä lasta per hoitaja on yksinkertaisesti liikaa. Toki on nelilapsisia perheitäkin, mutta harvoin niissä tilanne on se, että on esim. 4 alle 4-vuotiasta! Yleensä ikäerot on isompia ja vanhin on ainaskin eskari-ikäinen, joten siten helpompaa. Tiedän vain yhden äidin, jolla on 4 alle 5-vuotiasta ja hän ei oikein meinaakaan pärjätä lastensa kanssa, vaan laittaa vanhimmat virikehoitoon. Kyllähän sitä pärjää jos on pakko, mutta ei se hyvä ole jos on yhdellä hoitajalla neljä 1-2-vuotiasta hoidettavana! Vaikka ihmisellä olisi mitä tutkintoja lastenhoidosta, niin eihän sillä kuitenkaan ole kuin kaksi kättä, kaksi silmää ja yksi syli! Pari yksityistä pphoitajaa juuri sanoi puistossa, että ovat juuri siksi yksityisiä, koska ottavat vain 3 lasta hoitoon, 4 on kuulemma liikaa jotta voi HYVIN hoitaa lapsia.

Lue lisää

Jaa-a. Ei kolmen hoitamisella saa palkkaansakaan. Taitaa olla niin että eivät halua neljättä lasta jos se on sinun lapsesi. Ottavat kyllä muualta jos saavat rauhallisemman lapsen.Yksityisen on ajateltava mainettaan, siksi sitä ei voi sanoa suoraan. Kaikki he kuitenkin tekevät töitä neljällä jos saavat mukavan täyden ryhmän.

Jokunen vuosi sitten oli hoidossa usein 7:kin lasta. ja palkkakin sen mukainen. Nyt perhepäivähoitajien määrä sen kun vähenee.

Minusta on kiinnostavaa se, että kaksi tutkijaa Nina Sajakorpi ja Liisa Keltinkangas-Jokinen näyttävät olevan eri mieltä muutamista lasten päivähoitoon liittyvästä aika perustavan laatuiseta asiasta.

Tälläisiä ovat mm. lapsen valmius kiinntyä moniin hoitajiin ja ryhmän tarpeellisuudesta lapsen kehitykselle.

Kiinnostavaa olisi keskustella näistä.

Tieteessähän ei ole vain yhtä totuutta yleensä. Tämä on juuri näiden Keltikangas-Jokisen ongelma, että hän vaikenee näissä populaarikirjoissaa lähes täysin vastakkaisista tutkimustuloksista. Tavallisen tallaajen on silloin vaikea tietää, että sellaisiakin on.

Nuo tutkimukset ovat jo niin vanhoja, etteivät ne päde enää. Jokainen pidemmän ajan päiväkodeissa työskennellyt tietää, että rankasti huonompaan suuntaan on menty. Sajaniemikin katsoo asioita omien lto-lasien läpi, samoin Kalliala. Sehän on heidän osalta tietysti ymmärrettävää, koska he ovat kouluttamassa tätä ammattiryhmää.

Keltikangas-Järvinen.

Kun nyt olet näin innokas tutustumaan tutkimuksiin kehoittaisin Sinua googlaamaan Innocenti Research Center.Kyseinen Tutkimuslaitos toimii Unicefin alaisuudessa tehtävänään kerätä ja arvioida mm. kasvatuskäytäntöjen vaikutuksia eriikäisiin lapsiin.Täältä löydät kyllä lukuisia luotettavia tutkimuksia aiheesta.Kyseinen tutkimuskeskus julkaisee myös raportteja ja yhteenvetoja näistä tukimuksista. Viimeisessä raportissaan tutkimuskeskus tuo esille huolen ryhmähoidon vaikutuksista alle kolmevuotiaisiin. Loppu tuloksena "Mitä vähemmän aikaa alle kolmevuotias viettää ryhmähoidossa sen parempi". Kyseinen tutkimuskeskus kehoittaakin siksi eri valtioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein pienimpien hoitokäytäntöihin.

.... kirjoitti:

Kun nyt olet näin innokas tutustumaan tutkimuksiin kehoittaisin Sinua googlaamaan Innocenti Research Center.Kyseinen Tutkimuslaitos toimii Unicefin alaisuudessa tehtävänään kerätä ja arvioida mm. kasvatuskäytäntöjen vaikutuksia eriikäisiin lapsiin.Täältä löydät kyllä lukuisia luotettavia tutkimuksia aiheesta.Kyseinen tutkimuskeskus julkaisee myös raportteja ja yhteenvetoja näistä tukimuksista. Viimeisessä raportissaan tutkimuskeskus tuo esille huolen ryhmähoidon vaikutuksista alle kolmevuotiaisiin. Loppu tuloksena "Mitä vähemmän aikaa alle kolmevuotias viettää ryhmähoidossa sen parempi". Kyseinen tutkimuskeskus kehoittaakin siksi eri valtioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein pienimpien hoitokäytäntöihin.

Lue lisää

Olen lukenut sen ja ei mitään uutta auringon alla. Kuuluu samaan kategoriaan yhtenä tämän suuntauksen puolestapuhujana.

saippuakuplaneer kirjoitti:

Olen lukenut sen ja ei mitään uutta auringon alla. Kuuluu samaan kategoriaan yhtenä tämän suuntauksen puolestapuhujana.

Jos viimeiset luotettavat tutkimukset kaikki kertovat samoista löydöistä, eiköhän kannattaisi uskoa että huoli aivan varteenotettava. Kyllähän sitä voi jatkuvasti vaan uskoa mutta kun ei ole kyse uskon asiasta. Vaikeata on varmasti hyväksyä todellisuus joka tekee kipeätä. Erityisesti jos epävarmuus sattuu omalle kohdalle.

Ei Saijanemen ja Keltikangas-Järvisen esittämät väitteet ole itseasiassa ristiriidassa toistensa kanssa. Saijaniemi painottaa myös laadukkaan päivähoidon merkitystä. Ero on vaan siinä että Saijanniemi ei tässä yhteydessä painota kiintymyssuhteen toimivuuden tärkeyttä, koska ei omasta näkökulmastaan ole varmastikaan tähän riittävästi paneutunut.. Taaperoikäistä voi useampi aikuinen hoitaa kunhan kiintymyssuhde ensisijaiseen hoivasta vastaavaan aikuiseen säilyy, myös merkitsevän tärkeän hoitajan avulla ja kautta. Riski normaalille kehitykselle on tämän kehitystä ensisijaisesti kannattelevan kiintymyssuhteen vesittäminen. Jatkuvuus ja toimivuus vanhempi-lapsisuhteessa on ymmärrettävästi vaarassa jos liian moni aikuinen hoitaa eivätkä ole riittävästi yhteydessä toisiinsa, juuri tämä on Suomen päivähoidon suurin epäkohta pienten kohdalla..

.... kirjoitti:

Jos viimeiset luotettavat tutkimukset kaikki kertovat samoista löydöistä, eiköhän kannattaisi uskoa että huoli aivan varteenotettava. Kyllähän sitä voi jatkuvasti vaan uskoa mutta kun ei ole kyse uskon asiasta. Vaikeata on varmasti hyväksyä todellisuus joka tekee kipeätä. Erityisesti jos epävarmuus sattuu omalle kohdalle.

Lue lisää

Ei ole ollenkaan vaikeaa, kiinnostaa vain ne asiat joista nämä kaksi tutkijaa ovat aikalailla eri mieltä. Tuskin Sajaniemikään ihan päästään näitä asioita vetelee. Meillä vain on vähän aina niin, että vallalla on vain toistetaan yhtä totuutta.

.... kirjoitti:

Ei Saijanemen ja Keltikangas-Järvisen esittämät väitteet ole itseasiassa ristiriidassa toistensa kanssa. Saijaniemi painottaa myös laadukkaan päivähoidon merkitystä. Ero on vaan siinä että Saijanniemi ei tässä yhteydessä painota kiintymyssuhteen toimivuuden tärkeyttä, koska ei omasta näkökulmastaan ole varmastikaan tähän riittävästi paneutunut.. Taaperoikäistä voi useampi aikuinen hoitaa kunhan kiintymyssuhde ensisijaiseen hoivasta vastaavaan aikuiseen säilyy, myös merkitsevän tärkeän hoitajan avulla ja kautta. Riski normaalille kehitykselle on tämän kehitystä ensisijaisesti kannattelevan kiintymyssuhteen vesittäminen. Jatkuvuus ja toimivuus vanhempi-lapsisuhteessa on ymmärrettävästi vaarassa jos liian moni aikuinen hoitaa eivätkä ole riittävästi yhteydessä toisiinsa, juuri tämä on Suomen päivähoidon suurin epäkohta pienten kohdalla..

Lue lisää

Totta kai jokainen painottaa laadukkaan päivähoidon merkitystä, vähän olisi vaikeaa kuvitella, että tutkijan mielestä laaduton päivähoito olisi tavoitteena ;D.

Minusta on aika mielenkiintoista, että heppoisesti voi vaittää, että Sajaniemi ole riittävästi perehtynyt kiintymyssuhteiden tutkimukseen. Hänhän osoittaa tuntemuksensa jo lauseessa: Väite, että alle kolmivuotias lapsi voisi kiintyä vain yhteen tai kahteen aikuiseen, liittyy Sajaniemen mukaan kapeasti tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan. Sortuukio esim. Kelttikangas-Järvinen tähän?

Minusta näillä kahdella naisella on on aika merkittäviä eroja painotuksissaan. Toivottavasti olette oikeasti lukeneet heidän mielipiteitään. Erilaisuuksia on mm. ryhmän merkityksessä, kiintymyyssuhteissa aikuisiin ja varhaiskasvatuksen merkityksessä lapselle.

Mielenkiinoista on sekin, että Kelttikangas-Järvinen seka kirjassaa että ainakin taannoisessa aamu tv:n haastattelussa vetosi kantansa puolesta uusimpiin aivotutkimuksiin (esim. Watamura 2003), mutta ohittaa täysin Sajaniemen&tutkimusryhmän vastaavat tutkimukset 2008 alkaen.

Keltikangas-Järvinen tuntuu muutenkin olevan jossain asioissa aika epälooginen. Toisaalta hän vättää ettei alle 3-vuotias tarvitse ammattimaista varhaiskasvatusta ja toisaalta hän esitelee uusimmassa kirjasssaan amerikkalaisen tutkimuksen, jossa he selvästi hyötyivät sellaisesta. Tälläisiä juttuja löytyy hänen kirjoituksistaan vaikka kuinka paljon, kun niitävähän tarkemmin tarkastelee. Ehkä sitä vetää mutkia vähän turhan suoraksi,kun yrittää kirjoittaa populaarikirjaa.

saippuakuplaneer kirjoitti:

Totta kai jokainen painottaa laadukkaan päivähoidon merkitystä, vähän olisi vaikeaa kuvitella, että tutkijan mielestä laaduton päivähoito olisi tavoitteena ;D.

Minusta on aika mielenkiintoista, että heppoisesti voi vaittää, että Sajaniemi ole riittävästi perehtynyt kiintymyssuhteiden tutkimukseen. Hänhän osoittaa tuntemuksensa jo lauseessa: Väite, että alle kolmivuotias lapsi voisi kiintyä vain yhteen tai kahteen aikuiseen, liittyy Sajaniemen mukaan kapeasti tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan. Sortuukio esim. Kelttikangas-Järvinen tähän?

Minusta näillä kahdella naisella on on aika merkittäviä eroja painotuksissaan. Toivottavasti olette oikeasti lukeneet heidän mielipiteitään. Erilaisuuksia on mm. ryhmän merkityksessä, kiintymyyssuhteissa aikuisiin ja varhaiskasvatuksen merkityksessä lapselle.

Mielenkiinoista on sekin, että Kelttikangas-Järvinen seka kirjassaa että ainakin taannoisessa aamu tv:n haastattelussa vetosi kantansa puolesta uusimpiin aivotutkimuksiin (esim. Watamura 2003), mutta ohittaa täysin Sajaniemen&tutkimusryhmän vastaavat tutkimukset 2008 alkaen.

Keltikangas-Järvinen tuntuu muutenkin olevan jossain asioissa aika epälooginen. Toisaalta hän vättää ettei alle 3-vuotias tarvitse ammattimaista varhaiskasvatusta ja toisaalta hän esitelee uusimmassa kirjasssaan amerikkalaisen tutkimuksen, jossa he selvästi hyötyivät sellaisesta. Tälläisiä juttuja löytyy hänen kirjoituksistaan vaikka kuinka paljon, kun niitävähän tarkemmin tarkastelee. Ehkä sitä vetää mutkia vähän turhan suoraksi,kun yrittää kirjoittaa populaarikirjaa.

Lue lisää

Lapsen psykodynaaminen kehitysteoria ja siihen liityvä ymmärrys sekä tämän ymmärryksen soveltaminen päivähotoon edellyttää päiväkotihodon ymmärtämisen lapsen kehitysvaihekohtaisten tarpeiden näkökulmasta. Kinntymyssuhteen, hoivasta vastaavaan vanhempaan, merkitys varhaisessa lapsen persoonallisuuden kehityksessä on olennainen osa psykodynaamista kehityspsykologista ymmärrystä.Neuropsykologisessa tarkastelussa ei välttämättä fokusoida tekijöihin jotka mahdollistavat ja ylläpitävät ensisijaisen kiintymyssuhteen jatkuvuutta ja toimivuutta, juuri tämä on sitä päivähoidon laadun pohtimista. Kun vanhempi-lapsisuhde siis säilyy ja päiväkoti pystyy sitä oikealla tavalla tukemaan silloin voidaan puhua positiivisista vaikutuksista. Keltkangas-Järvinen pyrkii tuomaan esille todellisuuden Suomen päiväkotihoidosta joka tätä nykyä varsin puutteellisesti pystyy vastaamaan juuri tähän olennaiseen laatukriteeriin.

Samoin kun Saijaniemeltä puuttuu myös Keltikangas-Järviseltä riittävä kosketus päivähoidon arkeen kuten myös riittävä dynaaminen kosketus lapsen kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin.Psykodynaamista lapsen kehitysteoriaa edustavat asiantuntijat joilla myös tuntemus ja empiria omassa terapeuttisessa työssään, kuten kiintymyssuhdeteorian kehittäjällä oli, ovat myös pystyneet syvemmällä tasolla tarkastelemaan ryhmähoidon vaikutuksia. Tässä tärkeänä edellytyksenä on myös päiväkotihoidon arkeen tutustuminen ja sen ymmärtäminen.

Neurofysiologiset tutkimuset joita Keltikangas-Järvinen referoi ovat osoittaneet että taaperoiässä syntyy neorologisella tasolla tärkeitä yhteyksiä aivoissa. Mikä tärkeä havainto tässä yhteydessä on että normaali neurofysiologinen kehitys edellyttää myös riittävän hyvän emotionaalisen kasvuympäristön. Varhaiset häiriöt vanhempi-lapsi kiintymyssuhteessa häiritsee silloin normaalia kehitystä. Mitä avuttomampi ja kehittymättömämpi lapsi on sitä enemmän hän tarvitsee lähelleen tutun ja turvallisen aikuisen. Ei se sen kummallisempaa ole ja varsin järkeen käypää.

.... kirjoitti:

Lapsen psykodynaaminen kehitysteoria ja siihen liityvä ymmärrys sekä tämän ymmärryksen soveltaminen päivähotoon edellyttää päiväkotihodon ymmärtämisen lapsen kehitysvaihekohtaisten tarpeiden näkökulmasta. Kinntymyssuhteen, hoivasta vastaavaan vanhempaan, merkitys varhaisessa lapsen persoonallisuuden kehityksessä on olennainen osa psykodynaamista kehityspsykologista ymmärrystä.Neuropsykologisessa tarkastelussa ei välttämättä fokusoida tekijöihin jotka mahdollistavat ja ylläpitävät ensisijaisen kiintymyssuhteen jatkuvuutta ja toimivuutta, juuri tämä on sitä päivähoidon laadun pohtimista. Kun vanhempi-lapsisuhde siis säilyy ja päiväkoti pystyy sitä oikealla tavalla tukemaan silloin voidaan puhua positiivisista vaikutuksista. Keltkangas-Järvinen pyrkii tuomaan esille todellisuuden Suomen päiväkotihoidosta joka tätä nykyä varsin puutteellisesti pystyy vastaamaan juuri tähän olennaiseen laatukriteeriin.

Samoin kun Saijaniemeltä puuttuu myös Keltikangas-Järviseltä riittävä kosketus päivähoidon arkeen kuten myös riittävä dynaaminen kosketus lapsen kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin.Psykodynaamista lapsen kehitysteoriaa edustavat asiantuntijat joilla myös tuntemus ja empiria omassa terapeuttisessa työssään, kuten kiintymyssuhdeteorian kehittäjällä oli, ovat myös pystyneet syvemmällä tasolla tarkastelemaan ryhmähoidon vaikutuksia. Tässä tärkeänä edellytyksenä on myös päiväkotihoidon arkeen tutustuminen ja sen ymmärtäminen.

Neurofysiologiset tutkimuset joita Keltikangas-Järvinen referoi ovat osoittaneet että taaperoiässä syntyy neorologisella tasolla tärkeitä yhteyksiä aivoissa. Mikä tärkeä havainto tässä yhteydessä on että normaali neurofysiologinen kehitys edellyttää myös riittävän hyvän emotionaalisen kasvuympäristön. Varhaiset häiriöt vanhempi-lapsi kiintymyssuhteessa häiritsee silloin normaalia kehitystä. Mitä avuttomampi ja kehittymättömämpi lapsi on sitä enemmän hän tarvitsee lähelleen tutun ja turvallisen aikuisen. Ei se sen kummallisempaa ole ja varsin järkeen käypää.

Lue lisää

Eli ihan yksinkertaisesti suomalainen päiväkotihoito ei ole laadukasta eikä sovellu alle kolmevuotiaille lapsille. Tämähän nyt on aina tiedetty.

.... kirjoitti:

Lapsen psykodynaaminen kehitysteoria ja siihen liityvä ymmärrys sekä tämän ymmärryksen soveltaminen päivähotoon edellyttää päiväkotihodon ymmärtämisen lapsen kehitysvaihekohtaisten tarpeiden näkökulmasta. Kinntymyssuhteen, hoivasta vastaavaan vanhempaan, merkitys varhaisessa lapsen persoonallisuuden kehityksessä on olennainen osa psykodynaamista kehityspsykologista ymmärrystä.Neuropsykologisessa tarkastelussa ei välttämättä fokusoida tekijöihin jotka mahdollistavat ja ylläpitävät ensisijaisen kiintymyssuhteen jatkuvuutta ja toimivuutta, juuri tämä on sitä päivähoidon laadun pohtimista. Kun vanhempi-lapsisuhde siis säilyy ja päiväkoti pystyy sitä oikealla tavalla tukemaan silloin voidaan puhua positiivisista vaikutuksista. Keltkangas-Järvinen pyrkii tuomaan esille todellisuuden Suomen päiväkotihoidosta joka tätä nykyä varsin puutteellisesti pystyy vastaamaan juuri tähän olennaiseen laatukriteeriin.

Samoin kun Saijaniemeltä puuttuu myös Keltikangas-Järviseltä riittävä kosketus päivähoidon arkeen kuten myös riittävä dynaaminen kosketus lapsen kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin.Psykodynaamista lapsen kehitysteoriaa edustavat asiantuntijat joilla myös tuntemus ja empiria omassa terapeuttisessa työssään, kuten kiintymyssuhdeteorian kehittäjällä oli, ovat myös pystyneet syvemmällä tasolla tarkastelemaan ryhmähoidon vaikutuksia. Tässä tärkeänä edellytyksenä on myös päiväkotihoidon arkeen tutustuminen ja sen ymmärtäminen.

Neurofysiologiset tutkimuset joita Keltikangas-Järvinen referoi ovat osoittaneet että taaperoiässä syntyy neorologisella tasolla tärkeitä yhteyksiä aivoissa. Mikä tärkeä havainto tässä yhteydessä on että normaali neurofysiologinen kehitys edellyttää myös riittävän hyvän emotionaalisen kasvuympäristön. Varhaiset häiriöt vanhempi-lapsi kiintymyssuhteessa häiritsee silloin normaalia kehitystä. Mitä avuttomampi ja kehittymättömämpi lapsi on sitä enemmän hän tarvitsee lähelleen tutun ja turvallisen aikuisen. Ei se sen kummallisempaa ole ja varsin järkeen käypää.

Lue lisää

Heiiii--- tällähän on taas näppäimistöllä riehumassa ystävämme neljä pistettä. Ja edelleen yhtä varmana omista tiedoistaa vaikka ne on jo moneen kertaan todettu varsin puutteellisiksi.

Minäkin innostuin taas vähän katselemaan näitä vaitteitäsi ja nopeasti googlettamallakin olisit löytänyt tiedon, että Sajaniemi on tutkinut ihan samoja juttuja kuin ne Keltinkangas-Järvisen jutut. Se ei selvinnyt onko tutkimus jo julkaistu, mutta ilmeisesti hän pystyy sen perusteella jo kertomaan näitä asioita.

Sen tiedän jo entuudestaan ettei neljällä pisteellä ole sen paremmin tiedollisia kuin taidollisiakaan valmiuksia yrittää rinta rottingilla selostaa näitä asioita.

toistoa. kirjoitti:

Eli ihan yksinkertaisesti suomalainen päiväkotihoito ei ole laadukasta eikä sovellu alle kolmevuotiaille lapsille. Tämähän nyt on aina tiedetty.

Ei ihan niin yksinkertaista. Suomessa varmasta laadukkaasti toimivia päiväkoteja mutta ei olla riittävästi nostettu esille mikä tärkeätä alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidossa eikä käyty tästä missään keskustelua joka auttaisi sekä vanhempia että päivähoidon ammattilaisia selkeästi pitämään keskustelua ja kehittämistä yllä.Avoin asiallinen keskustelu päivähoidon ongelmakohdista on ainoa tapa parantaa tilannetta.

neljä pilkkua kirjoitti:

Heiiii--- tällähän on taas näppäimistöllä riehumassa ystävämme neljä pistettä. Ja edelleen yhtä varmana omista tiedoistaa vaikka ne on jo moneen kertaan todettu varsin puutteellisiksi.

Minäkin innostuin taas vähän katselemaan näitä vaitteitäsi ja nopeasti googlettamallakin olisit löytänyt tiedon, että Sajaniemi on tutkinut ihan samoja juttuja kuin ne Keltinkangas-Järvisen jutut. Se ei selvinnyt onko tutkimus jo julkaistu, mutta ilmeisesti hän pystyy sen perusteella jo kertomaan näitä asioita.

Sen tiedän jo entuudestaan ettei neljällä pisteellä ole sen paremmin tiedollisia kuin taidollisiakaan valmiuksia yrittää rinta rottingilla selostaa näitä asioita.

Lue lisää

Hyökkäyskö paras puolustus? Jos ottaisit nyt kuitenkin, kun tunnut asiat hallitsevan, asian kerrallaan ja kertoisit mitenkä kannanottoni osoittavat puutetta asiantuntemuksesta. Keskustelen ihan mielelläni asioista asiatasolla enkä oikeen ymmärrä miten henkilökohtaiset hyökkäykset edistävät tätä keskustelua.

.... kirjoitti:

Ei ihan niin yksinkertaista. Suomessa varmasta laadukkaasti toimivia päiväkoteja mutta ei olla riittävästi nostettu esille mikä tärkeätä alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidossa eikä käyty tästä missään keskustelua joka auttaisi sekä vanhempia että päivähoidon ammattilaisia selkeästi pitämään keskustelua ja kehittämistä yllä.Avoin asiallinen keskustelu päivähoidon ongelmakohdista on ainoa tapa parantaa tilannetta.

Lue lisää

Mitä te turhaan täällä meluatte ettei Suomessa alle kolme vuotiaiden päivähoito ole tarpeeksi laadukasta? Ensi syksynä on kuntavaalit, asetutte ehdokkaaksi ja julistatte asiaanne. Jos kansa kiinnostuu, niin teidät valitaan valtuustoon ja hakeudutte oikeaan lautakuntaan ja teette asialle jotakin! Henojen korulauseiden kirjoittaminen on aika turhaa täällä.

päättäjäksi menkää kirjoitti:

Mitä te turhaan täällä meluatte ettei Suomessa alle kolme vuotiaiden päivähoito ole tarpeeksi laadukasta? Ensi syksynä on kuntavaalit, asetutte ehdokkaaksi ja julistatte asiaanne. Jos kansa kiinnostuu, niin teidät valitaan valtuustoon ja hakeudutte oikeaan lautakuntaan ja teette asialle jotakin! Henojen korulauseiden kirjoittaminen on aika turhaa täällä.

Lue lisää

Keskustelua päivähoidon laadusta ja sisällöstä ei meillä Suomessa käydä muualla kuin palstoilla siitä huolimatta että asia on ensiarvoisen tärkeä koko yhteiskunnalle. Poliittiseen keskusteluun asiaa ei myöskään saada muulla tavalla kuin että vanhemmat havahtuvat miettimään päivähoidon sisältöä ja vaatimaan enemmän tietoa siitä mitkä asiat lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta ne oleellisimmat eri ikävaiheissa päiväkotihoidossa. Nyt liikaa vaan luotetaan siihen että päivähoito hoitaa asiat lapsen kannalta hyvällä tavalla. Kun lastentarhanopettajat ja muut päivähoidon ammattilaiset nostavat esille laatuun liittyviä huolenaiheita, mikä on varsin yleistä, suhtaudutaan näihin puheenvuoroihin epäuskoisesti ja usein varsin vihamielisesti. Kyllä se aktiivisuus vanhempien taholta on se tärkein sysäys.

.... kirjoitti:

Keskustelua päivähoidon laadusta ja sisällöstä ei meillä Suomessa käydä muualla kuin palstoilla siitä huolimatta että asia on ensiarvoisen tärkeä koko yhteiskunnalle. Poliittiseen keskusteluun asiaa ei myöskään saada muulla tavalla kuin että vanhemmat havahtuvat miettimään päivähoidon sisältöä ja vaatimaan enemmän tietoa siitä mitkä asiat lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta ne oleellisimmat eri ikävaiheissa päiväkotihoidossa. Nyt liikaa vaan luotetaan siihen että päivähoito hoitaa asiat lapsen kannalta hyvällä tavalla. Kun lastentarhanopettajat ja muut päivähoidon ammattilaiset nostavat esille laatuun liittyviä huolenaiheita, mikä on varsin yleistä, suhtaudutaan näihin puheenvuoroihin epäuskoisesti ja usein varsin vihamielisesti. Kyllä se aktiivisuus vanhempien taholta on se tärkein sysäys.

Lue lisää

Tietysti on helpompaa ja vaivattomampaa käydä vain surkuttelevaa keskustelua tälläisillä palstoilla kuin ihan oikeasti ryhtya toimeen ja tekemään asian eteen jotakin todellista tekoa. Ihmiset päättävät asiasta ja sinä voit olla se joku.

Minusta Suomessa on aika hyvällä tolalla alle 3-vuotiaiden hoito. Perhe voi yhteiskunnan osaksi rahoittamalla hoitaa lapsensa itse, yrittää saada lapsensa perhepäivähoitoon tai päiväkokiin tai kerätä naapuristosta kimppa ja työllistää lastenhoitaja. Siitä sitten vain jokainen makunsa mukaan valitsemaan. Puolet perheistä valitsee kotona hoitamisen ja toinen puoli jotain muuta.

.... kirjoitti:

Hyökkäyskö paras puolustus? Jos ottaisit nyt kuitenkin, kun tunnut asiat hallitsevan, asian kerrallaan ja kertoisit mitenkä kannanottoni osoittavat puutetta asiantuntemuksesta. Keskustelen ihan mielelläni asioista asiatasolla enkä oikeen ymmärrä miten henkilökohtaiset hyökkäykset edistävät tätä keskustelua.

Lue lisää

Olet jäänyt useamman kerran kiinni liioittelevan ja vällillä täysin perättömän tiedon levittämisestä. Käytät mielelläsi hienoa ammattikieltä, mutta et aina ymmärrä sen sisältöä.

Sellaisen tiedon levittäminen ei mitenkään auta asiaa, päinvastoin sellainen alkaa toimia itseään vastaan. Siksikin on tarpeen kertoa asiasta muillekin lukijoille.

neljä pilkkua kirjoitti:

Olet jäänyt useamman kerran kiinni liioittelevan ja vällillä täysin perättömän tiedon levittämisestä. Käytät mielelläsi hienoa ammattikieltä, mutta et aina ymmärrä sen sisältöä.

Sellaisen tiedon levittäminen ei mitenkään auta asiaa, päinvastoin sellainen alkaa toimia itseään vastaan. Siksikin on tarpeen kertoa asiasta muillekin lukijoille.

Lue lisää

Eipä tuo pidä pikkaansa. En ole perättömiä kirjoittanut. Jos epäselvästi jonkun asian ilmaissut, olen myös sen korjannut. Kerropa nyt sitten miten ne asiat jotka tässä keskustelussa olen nostanut esille ovat perättömiä tai liiottelevia. Peräänkuulutat ponnekkaasti asiallista keskustelua mutta enpä näe tähän omalta kohdaltasi paljokaan yritystä.

Ei, vaan KELTIKANGAS-Järvinen.

Oikaisu sinulle.. kirjoitti:

Ei, vaan KELTIKANGAS-Järvinen.

No sekin on itsestään selvää miksi päivähoidon laatu ei ole hyväksi alle kolmevuotiaille (eikä isommillekaan) On liian vähän hoitajia, liian paljon lapsia, liian suuret ryhmäkoot, liian pienet tilat, liikaa säästeään myös hankinnoissa. Sijaisia ei oteta vaan hoitajat tekevät niska limassa sen minkä pystyvät ja väsyvät, tietenkin. Ja motivaatio karisee kun ei saa kunnon palkkaa, ei etuja, eikä työkään ole pidemmän päälle enää mukavaa liiassa hälinässä jossa nykyajan kurittomat ja kasvatusta vaille hilluvat mukulat häiriköivät, riitelevät, tönivät ja tappelevat, metelistä puhumattakaan. Avustajia ei saa, kun ei saa diagnoosejakaan. Käytöshäiriöiset ja ylivilkkaan pakkaukset pilaavat koko päiväkodin hengen, kun resurssipulaa on muutenkin.
Tähän ei auta se, että vanhemmat jättävät omat lapsensa kasvattamatta eivätkä opeta käytöstapoja, vaan sysäävät omansa päiväkotiin muka jotain oppimaan, sosiaalistumaan. Selviytymistä se on päivästä toiseen ja mallia otetaan niiistä pahimmista tai vain alistutaan, kun ei muutakaan voida.

kuinka monta pilkkua kirjoitti:

No sekin on itsestään selvää miksi päivähoidon laatu ei ole hyväksi alle kolmevuotiaille (eikä isommillekaan) On liian vähän hoitajia, liian paljon lapsia, liian suuret ryhmäkoot, liian pienet tilat, liikaa säästeään myös hankinnoissa. Sijaisia ei oteta vaan hoitajat tekevät niska limassa sen minkä pystyvät ja väsyvät, tietenkin. Ja motivaatio karisee kun ei saa kunnon palkkaa, ei etuja, eikä työkään ole pidemmän päälle enää mukavaa liiassa hälinässä jossa nykyajan kurittomat ja kasvatusta vaille hilluvat mukulat häiriköivät, riitelevät, tönivät ja tappelevat, metelistä puhumattakaan. Avustajia ei saa, kun ei saa diagnoosejakaan. Käytöshäiriöiset ja ylivilkkaan pakkaukset pilaavat koko päiväkodin hengen, kun resurssipulaa on muutenkin.
Tähän ei auta se, että vanhemmat jättävät omat lapsensa kasvattamatta eivätkä opeta käytöstapoja, vaan sysäävät omansa päiväkotiin muka jotain oppimaan, sosiaalistumaan. Selviytymistä se on päivästä toiseen ja mallia otetaan niiistä pahimmista tai vain alistutaan, kun ei muutakaan voida.

Lue lisää

Ihan kaikkea lasten huonoa käytöstä en laittaisi yksin kotikasvatuksen (tai sen puutteen) piikkiin. Kun ahtaisiin ja epäkäytännöllisiin tiloihin sullotaan 21 keski-iältään n. 4-vuotiasta lasta, on päivänselvää, että volyymi nousee, tulee yhteentörmäyksiä, tappeluja ja levottomuutta. Sosiaalisia kontakteja tulee enemmän kuin lapsi pystyy hallitsemaan, ärsyketulva ja meteli väsyttävät lasta, mutta omaan rauhaan ei välttämättä ole mahdollista vetäytyä kuin tiettyyn, aikuisten määrittelemään aikaan. Lapsi tulee ärtyisäksi. Kuinka moni aikuinen - edes aikuisen kyvyllä säädellä tunteitaan ja omaa käytöstään sekä hallita sosiaalisia tilanteita - jaksaisi tai edes pystyisi käyttäytymään vastaavissa oloissa aina "hyvin".

Lasten lukumäärän vaikutuksen yksittäiseen lapseen huomaa, kun ryhmässä on esim. sairastelun vuoksi yhtäkkiä normaalia vähemmän lapsia: Ne "häiriköt", joiden leikkien sujuminen normaalioloissa vaatii paljon aikuisen tukea ja puuttumista ja jotka ovat siirtymistilanteissa ja toimintatuokioissa levottomia ja toisinaan aggressiivisiakin, ovatkin pienemmässä porukassa rauhallisempia, jaksavat keskittyä, kuuntelevat ohjeita ja leikit sujuvat paremmin ja sopuisammin. Henkilökohtaisesti ja omaan työkokemukseeni perustuen olen sitä mieltä, että ryhmäkoolla on todella suuri vaikutus siihen, kuinka laadukasta ja hyvää hoitoa päiväkodin henkilökunnalla on lapsille mahdollisuus tarjota. Vaikka ammattitaitoa, motivaatiota ja hyvää tahtoa olisi vaikka muille jakaa, ne eivät riitä, jos lapsia on liikaa. Tästä olen Keltikangas-Järvisen kanssa samaa mieltä. Ryhmäkoon lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää enemmän myös päiväkotien tilaratkaisuihin.

Ei ole korrektia ruveta niemämään ja listaamaan anonyyminä eri päiväkotieja hyviksi tai huonoiksi. Omalla niemlläkään se ei ole suotavaa ketään/mitään paikkaa ´julkisesti arvostelemaan.

Siksi täällä yleisesti puhutaan kunnallisen päiväkotihoidon laadusta. Samat lait ja ryhmäkoko_tilavaatimukset ovat kaikissa kunnan päiväkodeissa. Eli liikaa lapsia hoitajien määrään ja tiloihin nähden. Liian vähän avustajia erityislapsille jne. Ei se miksikään muutu. Lisäksi (joidenkin) vanhempien ajattelutapa että koska palvelusta makset6aan lapsi sinne viedään, vaikka se ei ole lapselle parhaaksi. Se on vanhemmille lepoa, kun saa oman lapsensa jaloista pois. Ajattelematta lapsen etua pätkääkään. Se kuormittaa päivähoitoa entisestään.

kuinka monta pilkkua kirjoitti:

Ei ole korrektia ruveta niemämään ja listaamaan anonyyminä eri päiväkotieja hyviksi tai huonoiksi. Omalla niemlläkään se ei ole suotavaa ketään/mitään paikkaa ´julkisesti arvostelemaan.

Siksi täällä yleisesti puhutaan kunnallisen päiväkotihoidon laadusta. Samat lait ja ryhmäkoko_tilavaatimukset ovat kaikissa kunnan päiväkodeissa. Eli liikaa lapsia hoitajien määrään ja tiloihin nähden. Liian vähän avustajia erityislapsille jne. Ei se miksikään muutu. Lisäksi (joidenkin) vanhempien ajattelutapa että koska palvelusta makset6aan lapsi sinne viedään, vaikka se ei ole lapselle parhaaksi. Se on vanhemmille lepoa, kun saa oman lapsensa jaloista pois. Ajattelematta lapsen etua pätkääkään. Se kuormittaa päivähoitoa entisestään.

Lue lisää

mutta korrektia on haukkua täällä kaikki kunnalliset päiväkodit samaan pinoon? Jos oikein on huolissaan, niin voi sitten listata niitä huonoja ja hyviä päiväkoteja vaikka sillä omalla nimellään. Kellä riittää kanttia? Vai onko tuo huolestuneisuus vain tavanomaista yleistä rutinaa?

Vanhemmilla on todellakin muitakin vaihtoehtoja lastensa päivähoitoon kuin se teidän parjaama kunnallinen. Ja lisäksi nämäkin vaihtoehdot ovat yhteiskunnan tukemia, joten omasta pussista ei tarvitse kaikkea maksaa.

Joten lopettakaa jo tuo ruikutus ja käyttäkää muita päivähoitomuotoja.

vaikka miten monta . kirjoitti:

mutta korrektia on haukkua täällä kaikki kunnalliset päiväkodit samaan pinoon? Jos oikein on huolissaan, niin voi sitten listata niitä huonoja ja hyviä päiväkoteja vaikka sillä omalla nimellään. Kellä riittää kanttia? Vai onko tuo huolestuneisuus vain tavanomaista yleistä rutinaa?

Vanhemmilla on todellakin muitakin vaihtoehtoja lastensa päivähoitoon kuin se teidän parjaama kunnallinen. Ja lisäksi nämäkin vaihtoehdot ovat yhteiskunnan tukemia, joten omasta pussista ei tarvitse kaikkea maksaa.

Joten lopettakaa jo tuo ruikutus ja käyttäkää muita päivähoitomuotoja.

Lue lisää

Lopeta itse tuon saman asian jankkaaminen. Tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan päivähoidon laadusta. Mene sinä muille palstoille jos et jaksa tätä keskustelua.

kuinka monta pilkkua kirjoitti:

Lopeta itse tuon saman asian jankkaaminen. Tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan päivähoidon laadusta. Mene sinä muille palstoille jos et jaksa tätä keskustelua.

taisi osua....? ;DDDDDD

kuinka monta pilkkua kirjoitti:

Lopeta itse tuon saman asian jankkaaminen. Tässä keskustelussa puhutaan nimenomaan päivähoidon laadusta. Mene sinä muille palstoille jos et jaksa tätä keskustelua.

Että keskustelu saataisiin vähän mielekkäämmäksi voisimme ehkä miettiä sitä mitä se laadukas päivähoito merkitsee esim. alle kolmevuotiaiden kohdalla. Pienet ryhmät ja riittävä määrä aikuisia, tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä mutta laadukas päivähoito sisältää paljon muitakin tärkeitä asioita joiden ymmärtäminen mahdollista juuri vanhempien aktiivisuuden oman lapsensa päivähoidon suhteen.

.... kirjoitti:

Että keskustelu saataisiin vähän mielekkäämmäksi voisimme ehkä miettiä sitä mitä se laadukas päivähoito merkitsee esim. alle kolmevuotiaiden kohdalla. Pienet ryhmät ja riittävä määrä aikuisia, tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä mutta laadukas päivähoito sisältää paljon muitakin tärkeitä asioita joiden ymmärtäminen mahdollista juuri vanhempien aktiivisuuden oman lapsensa päivähoidon suhteen.

Lue lisää

Tilaa mielipiteille että "lopettakaa ruikutus ja käyttäkää muita hoitomuotoja." No annetaan sille ajatukselle tilaa. Lopetetaan sitten.

Juuri näin! Kyse on aika useasti juuri siitä tavasta toimia.

:) kirjoitti:

Juuri näin! Kyse on aika useasti juuri siitä tavasta toimia.

Eiköhän kuitenkin olisi ihan aiheellista miettiä sitä mitä se laadukas hoito sitten on? Jatkuvasti käydään vaan eipäs juupas keskustelua päivähoidon laadusta. Miten vanhemmat edes pystyvät arvioimaan onko päiväkotihoito johon lapsensa ovat pistämässä, laadukasta jos eivät ole riittävästi tietoisia siitä mihin asioihin kiinnittää huomiota?

.... kirjoitti:

Eiköhän kuitenkin olisi ihan aiheellista miettiä sitä mitä se laadukas hoito sitten on? Jatkuvasti käydään vaan eipäs juupas keskustelua päivähoidon laadusta. Miten vanhemmat edes pystyvät arvioimaan onko päiväkotihoito johon lapsensa ovat pistämässä, laadukasta jos eivät ole riittävästi tietoisia siitä mihin asioihin kiinnittää huomiota?

Lue lisää

Laadukas päivähoito ei kumartele joka perhettä erikseen, vaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti.Joku perhe tykkää tästä, joku taas ei, koska toivoo omalleen erityiskohtelua.
Kaikilla perheillä on erilaiset kasvatuskäytännöt ja säännöt. Päivähoidossa on pakko tehdä kompromisseja. Tämä ei ole hyväksi alle 3-vuotiaan hoidossa, sillä kiintymyssuhde kärsii erilaisista säännöistä.
Yksityisen henkilökohtaisen hoitajan palkkaaminen lapsen omaan kotiin on lapselle se toiseksi paras vaihtoehto. Vanhemman rahapussille tämä ei tietenkään käy, joten tingitään lapsen eduista.

viirali kirjoitti:

Laadukas päivähoito ei kumartele joka perhettä erikseen, vaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti.Joku perhe tykkää tästä, joku taas ei, koska toivoo omalleen erityiskohtelua.
Kaikilla perheillä on erilaiset kasvatuskäytännöt ja säännöt. Päivähoidossa on pakko tehdä kompromisseja. Tämä ei ole hyväksi alle 3-vuotiaan hoidossa, sillä kiintymyssuhde kärsii erilaisista säännöistä.
Yksityisen henkilökohtaisen hoitajan palkkaaminen lapsen omaan kotiin on lapselle se toiseksi paras vaihtoehto. Vanhemman rahapussille tämä ei tietenkään käy, joten tingitään lapsen eduista.

Lue lisää

Niin mutta mitä tämä "tasapuolinen" lasten kohtelu sisältää?Miten autetaan lasta kasvamaan päivähoidossa? Koska voidaan puhua laadukkaasta hoidosta?

.... kirjoitti:

Niin mutta mitä tämä "tasapuolinen" lasten kohtelu sisältää?Miten autetaan lasta kasvamaan päivähoidossa? Koska voidaan puhua laadukkaasta hoidosta?

´Minusta laadukkuus on kiinni historiallisesta ajankohdasta. Sitä myöden, kun elintaso on noussut ja vaikkapa tieteellisen tiedon määrä on lisääntynyt ovat laatukriteerit muuttuneet. Me siis katselemme tätä laadukasta hoitoa aina tietystä ajallisesta pisteestä , joka on nyt tässä tapauksessa vuosi 2012. 1900-luvun alkupuolella vaatimukset olivat erilaisia. Tehdastyöläisäidillä laatu saattoi olla sitä, että lapset saivat ruokaa ja oli vanhempilsisaruksia (usein alle 10-vuotiaita), joiden huomaan äiti jätti lapsensa. Ehkä naapurissa oli joku aikuinen joka vähän katsoi naapurin lasten perään. Tänä päivänä meistä tuo täysin laadutonta ja aivan minimi vaatimuksena on, että lasta hoitavat aikuiset tai että lapsi saa hoidon aikana lämpimän aterian. Yritän tällä sanoa, että aina kun saavutetaan laadussa jokin taso. niin laadukkuuden kriteeri nousee seuraavalle tasolle. Kun varmaankin jossakin vaiheessa saavutamme tason, jossa esim. lapset hoidetaan pienemmissä ryhmissä ja aikuisia on hoitamassa enemmän, niin emme todennäköisesti tyydy siihen vaan laadun tasoa vaaditaan taas nousemaan korkeammalle ja saavutettua pidetään lähdes itsestään selvyytenä. Ehkä 50 vuoden kuluttua laadukkaan hoidon vaatimukset ovat aivan erilaiset, kun mitä me nyt ajattelemme sen olevan. Eli tarkastelemme tätä laadukasta hoitoa aina oman aikakautemme silmälasien läpi
Nyt vihdoin ne tämän päivän silmälasit päähän ja katsomaan mitä se laadukas hoito olisi ihan konkreettisesti tänä päivänä. Jokaisella hoidossa olevalla lapsella tulisi iäistä huolimatta olla yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma.jota myös päivitetään säännöllisesti vanhempien kanssa. Noh, joku voi sanoa ettei sellaisesta ole hyötyä, jos sitä ei kuitenkaan noudateta. Se on mielestäni ainakin askel, jossa sekä hoitohenkilökunta ja vanhemmat oikeasti katselevat lasta yksilönä, hänen tarpeitaan ja kehitystään.. Jos tähän suunnitelmaan vielä aidosti molemmat osapuolet sitoutuvat, niin sitä parempi. Ihan huono ei ole myöskään ajatus lapsen hoitokypsyyden testaaminen, ainakin jos se olisi sellainen, jossa tarkasteltaisiin myös sitä, millaiseen päivähoitomuotoon lapsi on kypsä.

Tuohon edelliseen liittyen minusta laadukkaaseen päivähoitoon kuuluu henkilökunnanja vanhempien tiivis, avoin ja rehellinen yhteydenpito, Varsinkin me vanhemmat olemme vähän taipuvaisia loukkaantumaan, jos lapsestamme kerrotaan jotain negatiivista ja ehkä henkilökuntakin ottaa vähän nokkiinsa vanhempien huomautuksista. Pitää oppia puolin ja toisin katsomaan lapsen parasta, eikä aikuisen pidä ottaa asioita aina henkilökohtaisesti.

Meillä siis ne käytettövissö olevat taloudellisest resurssit ovat mitä ovat. Joku täällä kirjoitti ettei näistä asioista puhuta kuin keskustelupalstoilla ja poliittisia päätöksen tekijöitä, joiden takana nämä rahalliset hanat ovat, keskustelu ei tavoita. Ihmiset eivät ilmeisesti ole valmiita laittamaan likoon enempää kuin vain harmittelemaan asiaa. Pitäisikö ihan itse tehdä jotain konkreettista vai onko viestintä vääränmuotoista ja siksi tehotonta. Pitäisikö keksiä jotain uudenlaisia tapoja kiinnittää asiaan huomiota?

Mutta siis just nyt meillä on nämä resurssit. Käytetäänkö niitä tehokkaasti? Onko esim. työyhteisön ilmapiiri motivoiva ja kannustava? Ollaanko aidosti valmiita tarkastelemaan käytäntöjä ja muuttamaan niitä, vai mennääkö helposti vain siten kuin on ennenkin menty. Onko työilmapiiri hyvä? Pienillä tapojen tarkastamisella voi joskus saada suuria aikaan.

Minusta laadukasta hoitoa on sellainen, jossa lapsella on turvallinen olo, hän saa virikkeitä ja mielekästä tekemistä, mahdollisuuden oppia uusia asioita, tuntea kuuluvansa ryhmään ja tulla sinä kuulluksi yms. Se on sitten eri asia, toteukuuko tämä vain/ja automaattisesti ryhmäkokoja pienentämällä ja henkilökunnan määrää lisäämällä eli taloudellisilla resursseilla vai voidaanko asioita auttaa muillakin keinoin?

virpi k kirjoitti:

´Minusta laadukkuus on kiinni historiallisesta ajankohdasta. Sitä myöden, kun elintaso on noussut ja vaikkapa tieteellisen tiedon määrä on lisääntynyt ovat laatukriteerit muuttuneet. Me siis katselemme tätä laadukasta hoitoa aina tietystä ajallisesta pisteestä , joka on nyt tässä tapauksessa vuosi 2012. 1900-luvun alkupuolella vaatimukset olivat erilaisia. Tehdastyöläisäidillä laatu saattoi olla sitä, että lapset saivat ruokaa ja oli vanhempilsisaruksia (usein alle 10-vuotiaita), joiden huomaan äiti jätti lapsensa. Ehkä naapurissa oli joku aikuinen joka vähän katsoi naapurin lasten perään. Tänä päivänä meistä tuo täysin laadutonta ja aivan minimi vaatimuksena on, että lasta hoitavat aikuiset tai että lapsi saa hoidon aikana lämpimän aterian. Yritän tällä sanoa, että aina kun saavutetaan laadussa jokin taso. niin laadukkuuden kriteeri nousee seuraavalle tasolle. Kun varmaankin jossakin vaiheessa saavutamme tason, jossa esim. lapset hoidetaan pienemmissä ryhmissä ja aikuisia on hoitamassa enemmän, niin emme todennäköisesti tyydy siihen vaan laadun tasoa vaaditaan taas nousemaan korkeammalle ja saavutettua pidetään lähdes itsestään selvyytenä. Ehkä 50 vuoden kuluttua laadukkaan hoidon vaatimukset ovat aivan erilaiset, kun mitä me nyt ajattelemme sen olevan. Eli tarkastelemme tätä laadukasta hoitoa aina oman aikakautemme silmälasien läpi
Nyt vihdoin ne tämän päivän silmälasit päähän ja katsomaan mitä se laadukas hoito olisi ihan konkreettisesti tänä päivänä. Jokaisella hoidossa olevalla lapsella tulisi iäistä huolimatta olla yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma.jota myös päivitetään säännöllisesti vanhempien kanssa. Noh, joku voi sanoa ettei sellaisesta ole hyötyä, jos sitä ei kuitenkaan noudateta. Se on mielestäni ainakin askel, jossa sekä hoitohenkilökunta ja vanhemmat oikeasti katselevat lasta yksilönä, hänen tarpeitaan ja kehitystään.. Jos tähän suunnitelmaan vielä aidosti molemmat osapuolet sitoutuvat, niin sitä parempi. Ihan huono ei ole myöskään ajatus lapsen hoitokypsyyden testaaminen, ainakin jos se olisi sellainen, jossa tarkasteltaisiin myös sitä, millaiseen päivähoitomuotoon lapsi on kypsä.

Tuohon edelliseen liittyen minusta laadukkaaseen päivähoitoon kuuluu henkilökunnanja vanhempien tiivis, avoin ja rehellinen yhteydenpito, Varsinkin me vanhemmat olemme vähän taipuvaisia loukkaantumaan, jos lapsestamme kerrotaan jotain negatiivista ja ehkä henkilökuntakin ottaa vähän nokkiinsa vanhempien huomautuksista. Pitää oppia puolin ja toisin katsomaan lapsen parasta, eikä aikuisen pidä ottaa asioita aina henkilökohtaisesti.

Meillä siis ne käytettövissö olevat taloudellisest resurssit ovat mitä ovat. Joku täällä kirjoitti ettei näistä asioista puhuta kuin keskustelupalstoilla ja poliittisia päätöksen tekijöitä, joiden takana nämä rahalliset hanat ovat, keskustelu ei tavoita. Ihmiset eivät ilmeisesti ole valmiita laittamaan likoon enempää kuin vain harmittelemaan asiaa. Pitäisikö ihan itse tehdä jotain konkreettista vai onko viestintä vääränmuotoista ja siksi tehotonta. Pitäisikö keksiä jotain uudenlaisia tapoja kiinnittää asiaan huomiota?

Mutta siis just nyt meillä on nämä resurssit. Käytetäänkö niitä tehokkaasti? Onko esim. työyhteisön ilmapiiri motivoiva ja kannustava? Ollaanko aidosti valmiita tarkastelemaan käytäntöjä ja muuttamaan niitä, vai mennääkö helposti vain siten kuin on ennenkin menty. Onko työilmapiiri hyvä? Pienillä tapojen tarkastamisella voi joskus saada suuria aikaan.

Minusta laadukasta hoitoa on sellainen, jossa lapsella on turvallinen olo, hän saa virikkeitä ja mielekästä tekemistä, mahdollisuuden oppia uusia asioita, tuntea kuuluvansa ryhmään ja tulla sinä kuulluksi yms. Se on sitten eri asia, toteukuuko tämä vain/ja automaattisesti ryhmäkokoja pienentämällä ja henkilökunnan määrää lisäämällä eli taloudellisilla resursseilla vai voidaanko asioita auttaa muillakin keinoin?

Lue lisää

Kiitos tästä puheenvuorosta, nostit esille monta tärkeää näkökulmaa. Pitäisin kuitenkin kaikkein tärkeimpänä sitä miten lapsen hyvinvointi ja riittävä tuki persoonallisuuden kehitykselle toteutuu yhteiskunnan kasvatuskäytännöissä. Tämän toteutumista ja historiaa voidaan tietenkin tarkastella eri aikakausina mutta laatu tästä näkökulmasta pysyy aina samana.

Suomessa ratifioitu laki jonka tulisi taata lapsen edun ensisijaisuus kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Samalla on myös runsaasti uutta tietoa ja tutkimusta ryhmähoidon vaikutuksista ja riskeistä kaikkein pienimpien yhteiskunnan jäsenten kohdalla. Tätä tutkimustietoa ja myös huolta päivähoidon kyvyttömyydestä( oli se sitten kyse rahan puutteesta tai jostain muusta) riittävän hyvin kohdata alle kolmevuotiaiden tarpeita päiväkodeissa, ei poliittisella eikä päättäjätasolla huomioida lain edellyttämällä tavalla. Päivähoito nielaisee jo tätä nykyä merkittävän osan verorahoistamme. Käytetäänkö näitä varoja optimaalisesti lapsen edun turvaamiseksi vai voitaisinko tehdä asioita toisin? Tämä varmasti ihan varteenotettava kysymys. Jos taas ollaan sitä mieltä että parempaan ei pystytä eikä rahaa ole lisää käytettävissä silloin herää kyllä kysymys päivähoitopalvelun tarjoamisen eettisyydestä. Onko lain mukaista tarjota päivähoitoa joka ei pysty turvaamaan riittävän hyvällä tavalla tukea lapsen kasvulle ja joka jopa ääritapauksissa saattaa häiritä sekä lapsen kehitystä että vanhempien kykyä tukea oman lapsensa kehitystä?

Laadukaassa päivähoidossa siis pystytään huomioimaan eri-ikäisten lasten tarpeet koska henkilökunnalla on riittävästi osaamista lapsen kehitysvaiheiden sisällön ymmärtämisessä. Tämä auttaa hoitajia ymmärtämään lapsen kokemuksia päiväkotiympäristössä joka tyystin erilainen kuin koti. Mutta ainoastaan ymmärrys ei riittä vaan tarvitaan tämän lisäksi työtapoja jotka mahdollistavat riittävän hyvän avun ja tuen sekä lapselle että tämän vanhemmille. Keskustelu lapsen ja vanhempien tarpeista ja päivähoidon työtavoista tässä yhteydessä on aivan liian niukkaa. Esimerkkinä yllä mainitsemani päivähoidon aloitus. Miten vanhempia ja lapsia eri päiväkodeissa autetaan tässä varsin rasittavassa ja vaativassa tilanteessa?

.... kirjoitti:

Kiitos tästä puheenvuorosta, nostit esille monta tärkeää näkökulmaa. Pitäisin kuitenkin kaikkein tärkeimpänä sitä miten lapsen hyvinvointi ja riittävä tuki persoonallisuuden kehitykselle toteutuu yhteiskunnan kasvatuskäytännöissä. Tämän toteutumista ja historiaa voidaan tietenkin tarkastella eri aikakausina mutta laatu tästä näkökulmasta pysyy aina samana.

Suomessa ratifioitu laki jonka tulisi taata lapsen edun ensisijaisuus kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Samalla on myös runsaasti uutta tietoa ja tutkimusta ryhmähoidon vaikutuksista ja riskeistä kaikkein pienimpien yhteiskunnan jäsenten kohdalla. Tätä tutkimustietoa ja myös huolta päivähoidon kyvyttömyydestä( oli se sitten kyse rahan puutteesta tai jostain muusta) riittävän hyvin kohdata alle kolmevuotiaiden tarpeita päiväkodeissa, ei poliittisella eikä päättäjätasolla huomioida lain edellyttämällä tavalla. Päivähoito nielaisee jo tätä nykyä merkittävän osan verorahoistamme. Käytetäänkö näitä varoja optimaalisesti lapsen edun turvaamiseksi vai voitaisinko tehdä asioita toisin? Tämä varmasti ihan varteenotettava kysymys. Jos taas ollaan sitä mieltä että parempaan ei pystytä eikä rahaa ole lisää käytettävissä silloin herää kyllä kysymys päivähoitopalvelun tarjoamisen eettisyydestä. Onko lain mukaista tarjota päivähoitoa joka ei pysty turvaamaan riittävän hyvällä tavalla tukea lapsen kasvulle ja joka jopa ääritapauksissa saattaa häiritä sekä lapsen kehitystä että vanhempien kykyä tukea oman lapsensa kehitystä?

Laadukaassa päivähoidossa siis pystytään huomioimaan eri-ikäisten lasten tarpeet koska henkilökunnalla on riittävästi osaamista lapsen kehitysvaiheiden sisällön ymmärtämisessä. Tämä auttaa hoitajia ymmärtämään lapsen kokemuksia päiväkotiympäristössä joka tyystin erilainen kuin koti. Mutta ainoastaan ymmärrys ei riittä vaan tarvitaan tämän lisäksi työtapoja jotka mahdollistavat riittävän hyvän avun ja tuen sekä lapselle että tämän vanhemmille. Keskustelu lapsen ja vanhempien tarpeista ja päivähoidon työtavoista tässä yhteydessä on aivan liian niukkaa. Esimerkkinä yllä mainitsemani päivähoidon aloitus. Miten vanhempia ja lapsia eri päiväkodeissa autetaan tässä varsin rasittavassa ja vaativassa tilanteessa?

Lue lisää

Nytt on vähän kiire, joten kommentoin vain lyhyesti. Olen kanssasi erimieltä siinä, että laadun määritelmä pysyy aina samana. Minusta juuri se on asia, mitä pidämme laadukkaan on riippuvainen historiallisesta ajankohdasta. Ja ihan pikkaisen olen epäuskoinen tuohon "uusimman tutkimustiedon" absoluuttiseen totuuteenkaan. Tiedemaailma toimii itseään korjaavana ja haastavana. Sielläkin trendit vaihtelee, haastetaan edellistä tutkimustietoa yms. Eli sekin on aikansa tuotetta. Mitään ikiaikaista totuutta sieltä ei ikävä kyllä löydy. Lisäksi tutkimuksiin vaikuttaa aina ennalta asetetty kysymyksenasettelu, metodit ja tutkijan omat asenteet. Muuta meidän ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä. Maailmaan ja varmaan tännekin palstalle riittää monenlaista ajattelua.

Voi olla, että olen väärässä, mutta ymmärtääkseni varinkin yliopistopohjaisen lto-koulutuksen taso on aika hyvä ja sieltä saa erinomaisia valmiuksia tunnistaa nimenomaa eri ikäisten lasten tarpeita. Eikkö heidän ammattitaitonsa sitten pääse kukoistamaan päiväkodeissa? Eli niissä työtavoissa on aikalailla tarkastelun paikka?

Mitäs tuo yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma jokaiselle? Sen voisi ajatella ainakin lisäävän tuota keskstelua lapsen ja vanhempien tarpeista ja päivähoidon työtavoista?