ESIKOISLESTADIOLAINEN LIIKEMIES

"toinen käsi tekee toista ja toinen toista" näin se hurskaus menee.
Ovatko saarnaajien puheet mennyt hukkaan ?

Lestadiolaisista liikemiehistä ja yrittäjistä itselleni on muodostunut röyhkeä ja tyrkky kuva. Bisnes on tietysti kovaa ja ahneus houkuttaa, mutta välillä kaupustelu on lähellä kotirauhan rikkomista, kun koettavat palvelujaan myydä. Kierrän kaukaa kaupat, jossa asiakkaan kimppuun hyökätään"palvelumielessä". En tiedä millaisia myyntikoulutuksia ovat käyneet, mutta liika tuppautuminen karkottaa suurimman osan asiakkaita. Eiköhän asiakas itse tiedä mitä tarvii ja kysyy jos ei tiedä. Parempaan tulokseen pienemmällä tyrkyttämisellä...

Millaisia kokemuksia muilla?

Saarnataan topille kaikki synnit anteeksi.

Tämä rippi auttaa vain henkisesti ihmisen hyväksymään rikoksensa.
Rippi-isä on taitava hypnotisoija. Hän saa syntisensä sellaiseen tilaan, että hän on saanut ne Jumalata anteeksi, joka ei muuten pidä paikkaansa.

Nii näistä autoilevista huonekalukaupoista, on ne niin ihmisten silmään viilaamista jos mikään. Onhan tietenkin bensarahat saatava ja vähän leivän hintaakin, mutta kohtuus kaikessa.Kun ei pysy kohtuudessa, voi rakentaa vaikka liikekorttelin. Jeesus nurkantakana.

Kerron tapauksen,
Työpaikkakaverini osti kiertävältä pohjanmaankauppiaalta kirjahyllystön.
Muistaakseni maksoi siitä 190,000 markkaa. Oli tyytyväinen ostokseensa. Oli sen ajan markka-aika
Sitten hän meni paikalliseen huonekkaluliikeesee joka myi myös saman valmistajan samanlaisia tuotteita. Hyllystön hinta oli 95,000 markkaa.
Eihän tuo sitten mitään, hullu ei ole se joka pyytää , mutta hullu on se joka maksaa. Ei tässäkään ole muuta sen ihmeempää,kuin, että tämä myyjä oli työkaveri joka teki lisäansiota huonekalukaupoilla. Lievennyksenä oli, että myyjä ei ollut uskossa, vaan helvetin kova ryyppymies.

Tulin myös aikoinan tuntemaan silloin näitä pohjanmaan rehenteleviä kaappikauppiaita. Tiedä häntä vaikka "Topikin" olisi vilahtanut kuvassa.
Oli se sitten kauppias uskossa tai ei, hän kyllä ottaa toisen ihokkaan ja melkein viimeisenkin, asiakkailtaan. Ne synnit tepsii kaikki uskovaltakin, lihan himo, rahan himo, tupakan himo ja vieläpä viinan himokin.

Topi vapautuu syytteistä-- koska näyttö hatara tai väärä. Oikeus voittaa..

Minä uskon rukoukseen, mutta uskooko Jumala kaikkiin rukouksiin, se on toinen asia.

Ehdollinen tuomio on leiman lyönti tekijän takapuoleen. Ja ymmärrän rukouksen jos se tehdään ihmisen rangaistuksen kestämisen puolesta. Mutta synneistä ei voi kukaan sivullinen voi tekijän tehtyä poistaa. Tuomarit eivät yleensä tuomitse ilman syytä.
Topihan on edestäpäin rehellinen mies. Oikein mukava.

Ehdotonta se ptiäisi olla! 20 vuotta kuritushuonetta! Mutta antavathan nämä esikoislestadiolaiset kaikki synnit anteeksi, maallinen tuomioistuin ei, se tuomistsee lusimaan!

Raamattu ei tunne mitään syntien anteeksi saarnaamista.

Eikä mitään rikollista rukouksilla soviteta eikä sellaista trvi rukoilla että joku pääsisi kuin koira veräjästä tekemisistään.

sinun pitäis teu palata Raamattuun ja hyljätä nuo teidän omat opintemppuilunne.

Oikeus tapahtuu silloin kun rikoksista tulee ansaitu tuomio, ei muulloin. Jos näyttö on hatara, vaikka asiat on tehty, eikä voi tuomiota julistaa, silloin ei oikeus tapahdu.

Kuka näitä vuosien vanhoja avauksia tänne nostelee? Eihän tässä ole mitää tietoa onko kenestäkään kysymys.

Esikoislestadiolaiset liikemiehet menevät rahat salkussa Amerikkaan, eikä heitä saada ikinä vastuuseen teoistaan. Siellä he elelevät rikkaina lokoisaa elämää asestettujen vartijoiden vartioimalla alueella tänäänkin.