pyykinpesu, muiden reaktiot sairauteen

oletanko oikein että alusvaatteita ei saa pestä muu pyykin kanssa?
Tai no pakkoneurootikkona mietin tässä että kyllä sitä muitakin variaatioita tulee mieleen, vain oma pää on rajana.

Sinänsä ei juuri pyykin pesuun liity ongelmaa, ovet, hellat, kahvinkeitin ja lukemattomat muut asiat ovat ongelmallisia.

Itsellä on vielä paha lapsuudentrauma ja kaikki siihen littyvät asiat tuottavat ahdistusta, tähän on vielä kietoutunut tämä minun pakkoneuroosi joten siinä on sellainen soppa jota ei tiedä mitenkä lusikoisi.

Hei naass! Toivottavasti luet tämän, vaikka omasta kirjoituksestasi onkin jo aikaa. Mulla alkoi pakko-oireinen häiriö työpaikkakiusaamisesta johtuneesta äärettömästä ahdistuksesta. Ajatukset oli yhtä mössöä ja yhtenä päivänä huomasin laskevani numeroita päässäni, jotta pystyisin edes jotenkin toimimaan. Laskeminen on vieläkin olemassa, mutta se ei ole niin iso ongelma kuin muille näkyvät pakko-oireet eli käsien pesu melkein joka välissä ja moneen kertaa saippualla, kunnes ovat omasta mielestäni täydellisen puhtaat. Mulla myös toi pyykinpesu on mennyt hankalaksi... Huomaan,että nykyään pesen omat ja avopuolison vaatteet eri koneellisissa, pyykit pitää ravistaa pölyistä ennen koneeseen laittoa ja jos tosiaan jokin asia menne prosessissa "väärin", niin pyykit on pakko pestä uudelleen. Onneksi en ole sitä tehnyt monesti, mutta jos vaikka sukka tippuu "likaiselle" lattialle niin saa mielensä kanssa oikein taistella, että pystyy sen silti laittamaan kuivumaan telineelle. Sama myös "puhtaan" sängyn petaamisessa; kädet pitää olla täydellisen puhtaat ennen kuin voin petaa sängyn niin kuin myös puhdasta pyykkiä laittaessa kuivumaan. Noihin menee ihan mielettömästi aikaa,kun koko ajan saa jynssää käsiä ja jos esim.puhelimeen vastaa välissä, niin kädet on pestävä uudestaan...
Järki sanoo, että on ihan sairasta eikä ole normaalia käyttäytymistä, mut silti en pysty sitä hallitsemaan. Kärsin myös tarkistelusta, varsinkin ovet ja korkkien sulkeminen on niin prkl:en hankalaa. Niihin joutuu ihan tosissaan keskittymään, jotta täysin uskon, että kiinni on ja pysyy. "Normaalista" ihmisestä nämä kuulostavat ja näyttävät aivan hulluilta pakko-oireilta. Ja itsekin tiedostan, ettei niissä ole mitään järkeä ja hankaloittavat vaan omaa ja välillä muidenkin elämää.

Masennuksesta, ahdistuksesta ja pakko-oireista olen kertonut vain avopuolisolle, vanhemmille, pikkuveljelle ja kahdelle kaverille, joista toinen lukee mua niin hyvin, että arvasi asioiden olevan pahasti pielessä. Kaikki ovat suhtautuneet hyvin. Äiti ja avopuoliso ovat ehkä ainoat jotka ymmärtävät oikeasti miksi teen näitä. Varsinkin äiti, joka on muutenkin maailman paras ja otti myös selvää kyseisistä mielenterveyden ongelmista ja tietää mistä ne ovat saaneet alkunsa. Totesin itsekseni, että muille en halua kertoa, koska kaikilla ei riitä ymmärrystä eikä tietoa näistä asioista, vaan seurauksena voi olla vain mun tekemisten "kyttäämistä" ja sitten alkaa tuntua, että teen kaikki asiat oudosti eikä yhtään pysty rentoutumaan ja yrittää olla "normaalisti".
Noi kommentit, joita kerroit muiden sanoneen sulle, ovat ihan selkeästi tietämättömien ihmisten puheita. Ne sattuu. Ihmiset, jotka eivät tiedä asiasta (siis hankkineet tietoa tällaisista ongelmista), eivät vaan ulkopuolisina ymmärrä miksi esimerkiksi peset käsiäsi kymmenenteen kertaa vaikka ovat jo ihan putipuhtaat. He eivät ymmärrä syytä käyttäytymiseen ja pakkotoistoon.

Mulla meni elämä pikkuhiljaa masennuksen, ahdistuksen ja pakko-oireiden takia niin syvälle, että mietin itsemurhaa monesti. Oli niin ahdistava olo kun mitään ei saanut tehtyä, ajatukset eivät pysyneet koossa ja vielä töissä tuli koko ajan paskaa niskaan.
Päätin hakea apua ja sain sitä. Menin julkiseen terveydenhuoltoon, josta varasin lääkäriajan. Sain taistella ja viimeisillä voimilla tutkia ja vaatia asioita, jotta sain oikeanlaista hoitoa. Lopulta onneksi pääsin juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka otti minut vakavasti ja passitti psykiatrille. Tällä hetkellä olen syönyt Sepramia (sitalopraami) 6 kk ja nyt annos nostettu 60mg:aan. Mieliala on parempi ja toimintakyky myös vähän parempi, mutta pakko-oireista en vielä ole päässyt eroon. Väsyneenä, nälkäisenä tai stressaantuneena ahdistus ja pakko-oireet pahenevat todella paljon.
Toivottavasti sait tästä tekstistä edes jotain hyötyä. Olisi mukava kuulla sinusta ja oireistasi lisää tällä palstalla.
t: Liian kiltti kiusattu

Mulla on ihan samat jutut kuin sulla. Pyykit pitää pestä ns. kunnolla ja etenkin huuhdella kunnolla, yhden koneellisen takia kone on päällä yleensä 4-5 tuntia. Missään nimessä pyykit eivät saa koskea mihinkään kun laitan ne kuivumaan eivätkä varsinkaan pudota lattialle. Käyn aina suihkussa (kesto n. 2 tuntia) ennnekuin laitan pyykit kuivumaan, jotta olen itsekin puhdas enkä likaa juuripestyjä pyykkejä. Voitte kuvitella kuinka kauan yhden koneellisen pesu ja viimein kuivumaan laittaminen kestää (n. 5- 7 tuntia).

Käsiä pesen myös runsaasti ja pitkään, vältän koskemasta tiettyihin asioihin/esineisiin ym. muuta monimutkaista.

Tätä ei tosiaan kukaan ymmärrä. Kertomasi kaltaiset kommentit satuttavat ja turhauttavat todella kun keltään ei saa tukea eikä kukaan tunnu edes yrittävän ymmärtää tuomitsemisen sijaan.

Lääkitys ei ole mulla auttanut tähän, psykiatrilla käyn kerran viikossa.

niiiin tuttua...muutama vuosi sitten oli just tuota...nyt lääkityksellä kurissa, mutta tunnistan sairauteni päivittäin.....ps. puhkesi työpaikkakiusaamisepisodin aikana...

Todella tuttua juttua...diagnoosin sain vuonna 2006, kun olin raskaana, synnytyksen jälkeen helpotti hieman, kun lääkitys saatiin kohdilleen...mutta edelleen tunnistan oireet itsessäni, vaikka ei ikään kuin haittaa normaalia elämää? Kädet ovat tosi rikki runsaasta pesemisestä jne., desinfiointipyyhjeet kulkevat laukussa...

Ocd