rakastuminen ajallaan

Minulle ei onnistunut, yrittänyt olen. Nykyisin suhtautuisin hyvin skeptisesti.

naamalla on väliä joten et rakastu siihen koska se ei ole sun ihanne miehesi

Jaa-a. Fyysinen viehättävyys ja vetoavuus on yllättävän merkityksellinen asia, kun aletaan paria katsella. Sitäkin tärkeämmäksi silti usein osoittautuu juuri se henkisen puolen kanssa toimeen tuleminen ja yhteen käyminen.

Väkisin ei mistään tule mitään. Anna teille aikaa ja katso rauhassa. Ehkä sä huomaatkin pian tykästyneesi mieheen hänen henkisten ominaisuuksien kautta niin paljon, että pintakin alkaa näyttää aina vaan mukavemmalle.

Heh.. olet siis aiemmin "salamarakastunut" vain sitoutumiskyvyttömiin komeisiin, tummiin, pitkiin miehiin.. Voi sinua. Arvaan että ei tästäkään tule mitään. Rakastut siis ihmisessä ulkonäköön. Säälin sinua.

Exäni paras kaveri oli juuri samanlainen. Kuulin hänestä viimeksi joskus 2004 eikä hän ollut siihen mennessä (tuolloin joku 30v) surustellut koskaan ehkä 3kk pitempään. Oli komeeta pörssimeklaria ja nappisilmä-futaria. No juuri viime viikolla sain kuulla että tilanne ei ollut muuttunut miksikään vaikka ikää alkaa siis olla kohta 40. Facebookista huomasin ettei hän enää näytä niin kovin kauniiltakaan.

Elämä on.. Ulkonäkö on tärkeä juttu mutta sinkkuna ollessani välttelin kaltaisiasi naisia jotka pitävät ulkonäköä motiivina numero 1. Tämä koska uskon että jos ulkonäkö on korostetun tärkeä, korvien väli on tällöin paskaa ja hölmöjä haaveita täynnä..

Lapsuuteni paras kaveri muuten oli tosi ujo penskana. Sitten kun vartuttiin, pienestä punkerosta kasvoi pitkä ja salskea rokkitukka-teekari, joka oli baareissa oikeasti niin kysyttyä tavaraa että hänen kanssaa oli turha lähteä ulos. Tämä siis koska naiset veivät hänet mukanaan yleensä alle viiden minuutin. Mikä tilanne on nyt kun olemme 38v? Hänen silloin kaunis tyttöystävänsä on tehnyt 2 lasta ja lihonut ahkä 15kg, kaveri on kalju ja alkoholisoitunut. Eivät halua erota vielä kun lapset ovat niin pieniä, mutta elämä on yhtä helvettiä. Olisiko kannattanut valita toisin?

Elämä voi yllättää... Ehken sitoutumiskyvyttömiä miehiä "harrastanut", mutta muutoin nuorempana meni elo pitkälti kuvaamallasi tavalla. Kunnes skädäm... Tuore työkaveri, joka ei ollut "minun tyyppiäni" sitten yhtikäs ulkonäöltään tai "maneereiltaan", alkoi vetää puoleensa jutuillaan ja mahtavalla huumorintajullaan. Jokin kipinä välillämme oli alusta alkaen, mutta ei mtn "salamarakastumista"... Meni itseasiassa vuosia ja muutama mutka matkassa ennen kuin se salama iski. Nyt meillä on yhteisiä vuosia takana puolenkymmentä ja olen edelleen totaalisen hulluna tähän "ei minun tyyppiäni" olevaan mieheen!
Joten annapa ajan kulua äläkä tee hätäisiä johtopäätöksiä :-)

Salamarakastuminen on niin sokeaa, että ei sitä kukaan loputtomiin jaksa. Itsesuojeluvaisto puuttuu jossain vaiheessa peliin. Olet jo huomannut, että komeistakin miehistä löytyy huonoja puolia. Näin kypsemmällä iällä hitaasti eteneminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Rakastuminen voi tulla myöhemminkin, silleen pehmeästi.

Parisuhteen onnistumisen kannalta tärkeintä on luonteiden yhteensopivuus. Omalta kohdaltani olen valitettavasti huomannut, että kanssani samantyyppisen luonteen omaavat naiset eivät tunnu tarpeeksi kiinnostavilta. Ovat enemmänkin kamuainesta, kun tuntuvat heti niin tutuilta.

itse vältän noita "salama rakastumisia" tai ihastumisia mikä pistää heti pakin sekaisin koska se tunne ei kestä kauaa vaan hiipuu aika nopeasti jonka jälkeen huomaa että oli vain sokaistunut eikä välittänyt vaikka toisen luonne ei uponnut yhtään.. joten kerran tapasin ihan ok näköisen naisen ja ajattelin nyt vain uteliaisuudesta kokeilla mitä tapahtuu ja kuukauden mietin että ei tule mitään kun ei koskaan ollut sitä tunnetta että jalat lähti alta tai mitään muutakaan kipinää mutta pari kuukautta lisää niin huomasin pikkuhiljaan olevani todella kiintynyt tähän naiseen ja sitä myötä rakastuin kaulaani myöden häneen ihan yks kaks.. tosin maku voi ajan myötä muuttua moneen suuntaan ja myös toisen ulkonäkö.

perseet olalle ja baariin ,ensimmäinen 2lahkeinen joka vastaan tulee niin raahataan kämpille,siinä sitä salama rakastumista..
Tämä on naisten keskuudessa hyvin suosittu tapa.

En oikein usko, että rakastua voi hitaasti, ellei jännitettä ja kemiaa ole. En ole itsekään onnistunut sellaisessa, yhtäkään kertaa. Mutta puhukoot ne, jotka ovat.

Pelkästä päättämisestä syntyvä suhde on myös melko haavoittuvainen, jos jompikumpi (tai molemmat) tapaakin sittemmin jonkun, johon ihastuu aidosti. Jää miettimään, mitä mä tässä vieläkin teen, mitkä ovat ne syyt, miksi pidän tätä kasassa... mikä tämä edes on, teennäinen viritelmä?

Ainakin itse olen "salamarakastunut" nimenomaan henkisesti oikeanlaisiin ihmisiin. Silloin ulkokuori on juuri oikea, oli se mitä tahansa. Ulkonäössä on tuntunut aina niissä tapauksissa olevan jotain, mikä sytyttää juuri itseä. Ja lopun näkee hyvänä, sinä ainutlaatuisena ihmisenä.

Parempaa onnea kuitenkin sinulle, ehkä sun tapauksessa on hyvä tehdä joka tapauksessa eri tavalla kuin aiemmin elämässäsi :)

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä se ihan mahdollista on. Olen oikeastaan kokenut sen jopa kahdesti. Onhan sitä suurta vetovoimaakin heti alkumetreiltä asti koettu, mutta eipä ne sitten pidemmän päälle mitään kestäneet. Mutta parhaimmat kokemukset on kuitenkin näistä kahdesta miehestä, joiden kanssa tutustuttiin aluksi ennen sitä kipinöintiä. Ensimmäisellä kerralla olin nuori ja hölmö, enkä ensin voinut kuvitellakaan, että olisin koskaan sellaisen ihmisen kanssa. En pitänyt häntä lainkaan hyvännäköisenä, ja olimmekin pitkään ihan vain ystäviä. Se on kuitenkin jännä juttu, miten toisen ulkonäköön suhtautuu eri tavalla, kun häneen tutustuu paremmin. En viitsi asioiden koko kaarta tässä selostaa, mutta loppujen lopuksi rakastuin siihen, kuka hän todella oli, ja minun silmissäni hän näytti hyvältä. No, käytin tähän itsetutkiskeluun kuitenkin liikaa aikaa ja sitten olikin liian myöhäistä.. Ehkä tästä kuitenkin jotain oppineena annoin kuutisen vuotta sitten mahdollisuuden miehelle, joka ei ehkä saanut heti polvia tutisemaan, mutta oli kuitenkin ihan mukavan näköinen ja oloinen tyyppi. Oloni oli heti luonteva hänen seurassaan, hän kohteli minua hyvin, eikä peitellyt tunteitaan. Ei siinä kipinät sinkoilleet, mutta hänestä jäi kuitenkin heti sellainen hyvä fiilis. Kun tutustuimme paremmin, tunteisiinkin löytyi uudenlaista paloa. Suudelmat olivat mahtavia, sylissä oli hyvä olla. Sekin tietysti auttaa, että makuukammarin puolella on viihtyisää. :) Nyt ollaan naimisissa, enkä voisi olla onnellisempi. Eikä tosiaan mistään kaveriliitosta ole kyse, vaan kyllä me rakastuimme ihan niiden paljon puhuttujen "kipinöiden" kera. Ja nykyään mieheni on minusta hyvinkin komea.


Omien kokemusteni perusteella sekä seurattuani ystävieni suhdekoukeroita voin tunnustaa, että joskus tämä ainainen vouhotus "kipinöistä" ja "salamarakastumisista" hieman ärsyttää minua. Kyllä näin varmaankin joillekin käy, että rakastutaan hetkessä ja kaikki sujuu hienosti, mutta mun mielestä se lataa ihan liikaa odotuksia. Liian usein on kuullut kaverinkin suusta, että on se kyllä tosi kiva, mutta kun ei siinä oikein ollut kipinää. Tai olihan sen ulkonäkö ihan ok, mutta ei oikein mun tyyppiä. Ja tavattu on ehkä kerran. Kyllä sen varmasti voi joskus tietääkin, että tämän tyypin kanssa ei tule onnistumaan, mutta jos kyseessä on mukava ihminen, jonka kanssa juttukin sujuu ihan hývin, niin miksi se pitäisi sivuuttaa vain siksi, ettei nyt ihan hullaantunut ensi treffeillä? Eikö ihmiset vaan malta odottaa sitä, että tutustuisi toiseen oikeasti, jolloin olisi mahdollisuus rakastuakin siihen, kuka se henkilö oikeasti on, eikä vaan johonkin ensivaikutelmaan, joka voi olla pelkkää pintaa?

Joten tapaile ihmeessä rauhassa tätä miestä. Sehän on jo hyvä, kun pidät häntä kivan näköisenä. Jos toista pitäisi ihan vastenmielisenä, niin sitten juttu ei ehkä toimisi, mutta kyllä tuossa mahdollisuuksia on. Tutustutte ihan rauhassa ja katsotte, mihin se johtaa. Jos siitä ei tule mitään, ethän sä siinä mitään menetä, mutta älä nyt ihmeessä luovuta heti, jos olet hyvän miehen löytänyt. Saatat vielä yllättyä, minkälaisia tunteita voi kiltti mies sussa herättääkään. :) Onnea teille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. :)

Uskaltaisin veikata että se on niin yksilökohtaista tuo, että miten joku ihminen uppoaa kehenkin.
En oo koskaan kuullutkaan mistään salamarakastumisista. Kyllä mulla on kestänyt vähän aikaa ennen kuin ihastuminen on lähtenyt syvenemään. Mutta nopeasti olen kyllä joihinkin ihmisiin ihastunut. Siitä olen voinut päätellä että tuskinpa rakastuisin niihin, kun en edes tunne niitä joihin ihastun nopeasti. Sen sijaan varovaisesti ihastun niihin joita kohtaan tunteeni syvenevät rakkauteen asti. Mutta uskon että jokaisella tunteet kehittyy eri tavalla.

Kenties auttaisi jos puhuisit miehelle suoraan siitä mitä tunnet häntä kohtaan, mutta et voi olla vielä täysin varma, oletko rakastumassa häneen vai et, koska takanasi on joukko hyväksikäyttäjiä ja surkeita ihmissuhteita.

Kunhan et johdata miestä harhaan. Siinä on liikaa kärsimystä siedettäväksi, jos mies rakastuu ja sinä et, ja jätät sitten hänet.