Kädet puuskassa sinä työnnät itsesi isojen poikien leikkeihin. Varo vähän, se kyynärpää voi osua sinuun. Ei sinulla ole samaa voimaa, etkö sä voisi mennä noiden toisten kanssa.
Mutta ne on samanlaisia kuin sinä, rakkaani. Eivät ne puhu siitä, miltä niistä tuntuu. Eivät tunne sanaa anteeksi; kun sattuu, kävelevät pois, päänsä kääntävät hetkeksi maahan ja hetken päästä jatkavat jotakin ihan muuta.
Tuntuuko siellä pienessä sydämessäsi jotakin? Katso kulta tänne. Purista sinun nyrkki näin - sinun sydän on saman kokoinen kuin se nyrkki :-). Ei ne tunteet oikeasti siellä sydämessä ole, vaikka me puhutaam aina sydämestä ja piirretään niitä joka paikkaan. Ne on täällä päässä, kop kop, mutta tuntuvat kyllä joka paikassa. Jos olet vaikka surullinen, niin voi sattua vaikka vatsaan. Muistatko kun sinuakin sattui vatsaan eilen?
Nyt tule tänne, niin syödään jotakin. Heti tulee parempi mieli.
Mutta ne on samanlaisia kuin sinä, rakkaani. Eivät ne puhu siitä, miltä niistä tuntuu. Eivät tunne sanaa anteeksi; kun sattuu, kävelevät pois, päänsä kääntävät hetkeksi maahan ja hetken päästä jatkavat jotakin ihan muuta.
Tuntuuko siellä pienessä sydämessäsi jotakin? Katso kulta tänne. Purista sinun nyrkki näin - sinun sydän on saman kokoinen kuin se nyrkki :-). Ei ne tunteet oikeasti siellä sydämessä ole, vaikka me puhutaam aina sydämestä ja piirretään niitä joka paikkaan. Ne on täällä päässä, kop kop, mutta tuntuvat kyllä joka paikassa. Jos olet vaikka surullinen, niin voi sattua vaikka vatsaan. Muistatko kun sinuakin sattui vatsaan eilen?
Nyt tule tänne, niin syödään jotakin. Heti tulee parempi mieli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vatsan kautta käy tie miehen sydämeen, eli päähän, kop kop.
Ehkä miehenkin, mutta tässä ajattelin kyllä pientä poikaa :-)
Rakas poikaseni, ei ole ihme jos et osaa, kun en minäkään oikein tahdo osata. Minun tehtävä on se sinulle opettaa. Ja ehkäpä samalla opin itsekin, jos oikein yritän.
Kun on ilo, minä sanon sinulle, että olen iloinen, koska olet siinä minun kanssani.
Kun olen surullinen, opin sanomaan senkin, ja että se on ihan ok.
Kun olen vihainen, (ja tämä on vaikeinta) tunnustan senkin ja kerron, ja pyydän sinut kanssani hyppimään tasajalkaa tai irvistelemään peilin eteen.
Ne on ihania, kamalia, tärkeitä, tunteet - ne tekee meistä ihmisiä, inhimillisiä, haavoittuvaisia, vahvoja. Ei niitä tarvitse piilottaa, ei vakan alla kantaa, anna tulla vaan. Mä jaksan ne kantaa, kunnes opit itse.