Mistä apua kun ei vain enää jaksa ?

eli joo jos et jaksa lukea teinin angstista valitusta ja kyselä, voit suoraan poistua..

eli siis kaikki alko viime vuoden syys-lokakuus. näennäisesti mulla meni kaikki hyvin, aloin seurustelemaan pojan kanssa josta välitin aidosti, oli ystäviä joiden kanssa olla, mutta kotona aina itkin itseni iltasin uneen. veli hakkas mua ja hakkaa kyl edelleen, se sattu muhun tosi paljon koska oltiin aiemmin oltu tosi hyvis väleis eikä ollu ollu mitään ongelmia. sit ku sitä hakkausta ja uneen itkemist oli kestäny joku kuukaus aattelin ettei tästä tuu mitään, tartuin veitseen ja viiltelin toiseen käteeni muutaman viillon. se lievitti hetkellisesti tuskaa mun sisällä ja olo tuntu hetken aikaa paremmalta, seuraavana päivänä käteen tietysti sattu hirveesti ja aattelin etten enää ikinä viiltele. liikunnassa olin ollut aiemmin aika keskiverto, mutta tapahtuneen myötä aloin välttelemään liikuntaa. se oli huono valinta koska mielialastani tuli vain synkempi.

kaverit ei juurikaan puuttuneet viiltelyyn eikä myöskään siihen että aloin polttamaan, poikaystävä kyllä sanoi ettei siitä tykkää ja hetken aikaa olinkin ilman viiltelyä. sitten mulla meni hetkellisesti välit poikki yhden ala-asteelta asti mun kans pyörineen kaverin kans ja harkitsin itsemurhaa mut kumminki vaan viiltelin molemmat kädet verille.

helmikuun alusta poikaystävä kyllästy mun jatkuvaan viiltelyyn ja angstaukseen ja jätti mut. se ei yhtään helpottanu mun oloo ja alin viiltelee vaan enemmän. opettajat saivat tietää tästä ja passittivat mut terkkarille. terkkari suositteli vain kuraattoria muttei pakottanut sinne, alkoi kuitenkin tutkimaan mun käsiä joten aloin viiltelemään jalkaani. joskus huhtikuussa tajusin että mä tartten apua ja varasin ajan koulun kuraattorille. kun sitten kumminkin menin sinne sanoin että minulla on vain uni ja ruokailuongelmia. ne oli tietty totta koska en saanut kunnolla nukutuksi, melkeinpä joka yö näin painajaista kuinka kuolen ja söin 1-2 kertaa päivässä, joku päivä saattoi mennä täysin syömättäkin.

kävin kuraattorilla toukokuun loppuun asti enkä kertaakaa maininnu sille mitää mun viiltelystä tai huonosta olosta. kerran kyl yritin vähän avautuu sille mut en sit vaa yksinkertasesti pystyny, en vaan luottanu siihen tarpeeks. no sit tuli kesä ja kaikki meni hyvin, en viillelly vaan kohdistin kaiken pysymään sisälläni sit kumminki heinäkuus en enää jaksanu sitä ja taas veitsi tarttu käteen. lisäks aika usein juttelin puolituntemattomien poikien kans meses ja hetken mielijohteista 'seurustelin' niiden kans, yhen kans monestikki. kyllähän toki kaikki ihmetteli miks liikun huppari pääl vaik on kesä mut ei ne sitä suoraan kysyny. kaveritki jäi melki kuukaudeks taka-alalle ku ei enää vaa kiinnostanu mennä niitten kans. viiltely vaan jatku ja jatku. viinaaki tuli juotuu ja elokuus vedin niin pahasti kännit et olin sammunu kahtee eri paikkaan hetkeks (kaverit ei sentää ollu hylänny) ja en muista mitää 20-03 väliseltä ajalta. olin kuulemma lähteny joskus puol kahen mais vaa yhtäkkii johonki ja vaik ne oli yrittäny soittaa mun perään ni en ollu vaa vastannu. ite en muista mitään tästä.

sitä samaa rataa jatku vaan. kesällä opittu tapa poikien kans jatku ja poikaystäviä meni. sit mulle soitti yks mun yhen kesäseuran kaveri. se vaikutti mukavalta tyypiltä ja me viestiteltiin ja juteltiin. joskus lokakuul mä tajusin et ei hemmetti, mä tykkään siitä. no juteltii siin sitte normaalisti illal ja sit paljastin sille tunteistani ja se tuns vähä samalla lailla mua kohtaan. alettiin siinä sitte olemaa ja itsenäisyyspäivän jälkeen erottiin, ollaan yhä toki hyvii ystävii eikä me kyllä nähtykkää oikee sen seurustelun aikana.

no joskus marraskuulla äiti sai kumminki tietää mun viiltelystä ja se piti siit kauheen saarnan, no aloin viiltelee taas jalkaa mut pian sit äiti sai tietää siitäki. joulukuun lopus, just ennenku joululoma päätty, äiti sai tarpeekseen ja varas mulle ajan terapeutille. se kerto sille melkeinpä kaiken joten sille ei onnistunu valehtelu unettomuudesta yms. emmä kuitenkaa sillekkää pystyny avautumaan ja lopetinki pian siel käymisen, kävin siel vaa jottei tarttis koulus olla.

ja no koulusta on tullukki monesti lintsattua ku ei vaa innosta koulunkäynti. on mua myös poisteltu luokista ja eroteltu loppupäiväks tunneilla riehumisen takia. jälki-istuntojaki on ny tullu ja nelosiaki muutama. ei koulu vaan oo mun juttu.

ja siis ei tosta puhumisesta oo mulle apua ku en vaan luota ihmisiin et pystysin kertoo, ja vanhemmille en haluu puhuu. syön vieläki vaa 0-2 kertaa päiväs enkä jaksa ees aatella et jäisin hengaamaan kavereitten kans useesti.

oikeesti tartten apuu, mä ymmärrän sen itekki. tietty on mahollisuus et oon ongelmanuori ja et vanhemmat ei pysty pitämää mua kuris. välillä mulla ja vanhemmilla onki hirveitä riitoja ja oon päättäny vakaasti et sitku on tarpeeks lämmintä ni karkaan kotoo, mun ei oo hyvä asuu riitojen keskel.

mut oikeesti, mitä mä voin tehä ?