Monet käyttävät lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhenemispykälien poistamista vastaan sellaista argumenttia, että kovin vanhaa seksuaalirikosta ei pystyttäisi tukimaan, ja että riskinä olisi syyttömien tuomitseminen.
Kuitenkin ihmettelen tuollaista argumenttia, koska eihän ole mitään eroa tutkinnan kannalta sillä, onko rikoksesta kulunut 1 vuosi vai 40 vuotta. Mitä todisteita muka silloin olisi enemmän(argumentoikaa loogisesti ja tieteellisesti jos esitätte vastaväitteen)? Päinvastoin ymmärrän niin että juuri silloin todisteita on saatavissa enemmän, kun pedofilia/insesti-rikoksesta on kulunut pidempi aika. Vasta silloin uhri ja myös sivulliset todistajat ovat valmiita ehkä jo käsittelemään traumojaan, sekä älyllisen varttumisen että shokkitilan päättymisen takia. Ja myös syyllinen uskaltaa ehkä vasta silloin tunnustaa rikoksensa, kun rikokseen on tullut ajallista etäisyyttä ja ehkä kehittynyt jopa katumusta. Silloin vanhempana uhri ei myöskään ole niin helposti vaiennettavissa ja mitätöitävissä uskonyhteisönsä, muun yhteisönsä tai vanhempiensa taholta kuin lapsena ja nuorena.
Nykyinen pedofiliarikoksen vanhenemislaki perustuu siihen virheelliseen olettamukseen, että vanhemmat muka suojelisivat pedofilian uhria ja haluaisivat tukea uhria ja poliisille ilmoittamista. Kuitenkin nykytietämyksen perusteella niin ei yleensä ole, vaikka se kuulostaakin kauhealta ja absurdlta. Vanhempien reaktio näet on yleensä eläimellisalkukantainen, eli omaa mainetta ja lähipiirin mainetta suojeleva ja vaikeat tosiasiat kieltävä. Samoin toimivat yleensä myös yhteisöt ja suku, joskus jopa poliisit valitettavasti. Onneksi tosin joitakin poikkeuksiakin on.
Kuitenkin ihmettelen tuollaista argumenttia, koska eihän ole mitään eroa tutkinnan kannalta sillä, onko rikoksesta kulunut 1 vuosi vai 40 vuotta. Mitä todisteita muka silloin olisi enemmän(argumentoikaa loogisesti ja tieteellisesti jos esitätte vastaväitteen)? Päinvastoin ymmärrän niin että juuri silloin todisteita on saatavissa enemmän, kun pedofilia/insesti-rikoksesta on kulunut pidempi aika. Vasta silloin uhri ja myös sivulliset todistajat ovat valmiita ehkä jo käsittelemään traumojaan, sekä älyllisen varttumisen että shokkitilan päättymisen takia. Ja myös syyllinen uskaltaa ehkä vasta silloin tunnustaa rikoksensa, kun rikokseen on tullut ajallista etäisyyttä ja ehkä kehittynyt jopa katumusta. Silloin vanhempana uhri ei myöskään ole niin helposti vaiennettavissa ja mitätöitävissä uskonyhteisönsä, muun yhteisönsä tai vanhempiensa taholta kuin lapsena ja nuorena.
Nykyinen pedofiliarikoksen vanhenemislaki perustuu siihen virheelliseen olettamukseen, että vanhemmat muka suojelisivat pedofilian uhria ja haluaisivat tukea uhria ja poliisille ilmoittamista. Kuitenkin nykytietämyksen perusteella niin ei yleensä ole, vaikka se kuulostaakin kauhealta ja absurdlta. Vanhempien reaktio näet on yleensä eläimellisalkukantainen, eli omaa mainetta ja lähipiirin mainetta suojeleva ja vaikeat tosiasiat kieltävä. Samoin toimivat yleensä myös yhteisöt ja suku, joskus jopa poliisit valitettavasti. Onneksi tosin joitakin poikkeuksiakin on.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nykyinen sisäministeri sai kansanedustaja-aikanaan läpi lakialoitteen, jonka mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisaika alkaa vasta uhrin täytettyä 18 vuotta. Eli vaikka rikos olisi tapahtunut uhrin ollessa 10-vuotias, se vanhenee aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Lapsen törkeässä hyväksikäyttörikoksessa rikos vanhenee vasta aikaisintaan uhrin täytettyä 38 vuotta, koska rikoksen vanhenemisaika on 20 vuotta.
Uusi laki on voimassa vuonna 2006 tai sen jälkeen tehdyissä rikoksissa. SRK:n yhteisöönsä säätämä rikosten rippisalailuoppi (laajennettuna uhriin saakka), toimi hyvin vuoteen 2006 saakka, mutta sen jälkeen tehtyjen rikosten osalta rippisalailu ei enää toimikaan niin hyvin.