Seksuaalirikoksen vanhenemisesta

Monet käyttävät lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhenemispykälien poistamista vastaan sellaista argumenttia, että kovin vanhaa seksuaalirikosta ei pystyttäisi tukimaan, ja että riskinä olisi syyttömien tuomitseminen.

Kuitenkin ihmettelen tuollaista argumenttia, koska eihän ole mitään eroa tutkinnan kannalta sillä, onko rikoksesta kulunut 1 vuosi vai 40 vuotta. Mitä todisteita muka silloin olisi enemmän(argumentoikaa loogisesti ja tieteellisesti jos esitätte vastaväitteen)? Päinvastoin ymmärrän niin että juuri silloin todisteita on saatavissa enemmän, kun pedofilia/insesti-rikoksesta on kulunut pidempi aika. Vasta silloin uhri ja myös sivulliset todistajat ovat valmiita ehkä jo käsittelemään traumojaan, sekä älyllisen varttumisen että shokkitilan päättymisen takia. Ja myös syyllinen uskaltaa ehkä vasta silloin tunnustaa rikoksensa, kun rikokseen on tullut ajallista etäisyyttä ja ehkä kehittynyt jopa katumusta. Silloin vanhempana uhri ei myöskään ole niin helposti vaiennettavissa ja mitätöitävissä uskonyhteisönsä, muun yhteisönsä tai vanhempiensa taholta kuin lapsena ja nuorena.

Nykyinen pedofiliarikoksen vanhenemislaki perustuu siihen virheelliseen olettamukseen, että vanhemmat muka suojelisivat pedofilian uhria ja haluaisivat tukea uhria ja poliisille ilmoittamista. Kuitenkin nykytietämyksen perusteella niin ei yleensä ole, vaikka se kuulostaakin kauhealta ja absurdlta. Vanhempien reaktio näet on yleensä eläimellisalkukantainen, eli omaa mainetta ja lähipiirin mainetta suojeleva ja vaikeat tosiasiat kieltävä. Samoin toimivat yleensä myös yhteisöt ja suku, joskus jopa poliisit valitettavasti. Onneksi tosin joitakin poikkeuksiakin on.