Viime yönä oli elämäni ehkä itsetuhoisin olotila. Koskaan ennen ei huoneeni ole näyttänyt yhtä synkältä. Koskaan ennen ei ole maailma tuntunut yhtä masentavalta.
Katselin kattolamppua ja mietin miltä tuntuisi kietaista johto kaulan ympäri ja tuntea kuinka veri pakkautuu pääkoppaan; tuntea kaulavaltimon viimeiset sykäykset sen yrittäessä pitää maallista ruhoani elossa.
Jännää puuhastelua kieltämättä tämä elämä.
On ollut jännää kasvaa isoksi ja huomata miten jokainen pienen lapsen pienessä päässä on syntynyt käsitys elämästä on yksitellen murskaantunut pienen pieniksi murusiksi. On ollut jännää huomata elämän olevan kaikkea muuta kuin reilua ja kivaa peliä, jossa yrittäminen palkitaan ja paha saa palkkansa. Elämä onkin vain kylmää ja karua peliä.
Ai joo, eihän ympäristöä saanut syyttää. Kaikki syy ja vastuu piti ottaa kokonaan omaan niskaan. Se on ainoa kunniakas teko. Ympäristön syyttäminen on vain heikkomielisten defenssimekanismi. Ympäristöä syyttävät vain luuserit. Sellaiset luuserit, jotka ovat itse vastuussa omasta luuseriudestaan.
Just näin joo...
Minähän se itse pienenä spermana päätin syntyä täysien mielipuolien sukuun. Minä itse valitsin helvetillisen elämän, joka johti pääkopassani lukuisiin eri patoutumiin, ja siten menetettyihin mahdollisuuksiin, tuhoon tuomittuihin unelmiin. Minä itse valitsin sosiaalisesti ja seksuaalisesti sairaat vanhemmat, jotka siirsivät patoutumansa minuun. Minä itse valitsin masennuksen, sosiaalisten tilanteiden pelon, ahdistuksen ja jännityksen.
Ei vittujen kevät sentään.
En vain jaksa tätä enää. Ei ole mitään syytä jaksaa. Elämä ei vain yksinkertaisesti ole kaikkia varten.
Miten ihmeessä kaikista seitsemästä miljardista ihmisestä JOKAISEN elämä voisi olla elämisen arvoinen? Eihän se ole mitenkään mahdollista universumissa, jossa suurin osa asioista perustuu sattumaan. Tyhmempikin sen tajuaa, että näin monen ihmisen joukkoon mahtuu yksilöitä, joiden kärsimyksen määrä ylittää tietyn kriittisen rajan, jolloin elämä ei enää kannata. Ajatus, että jokaisen rajan ylittäneen pitäisi kituuttaa eteenpäin vain periaatteesta, on täysin typerä. Ajatus, että jokikisen ihmisen elämä on elämisen arvoinen on täysin utopistinen.
Ei ole kyse asenteesta vaikka kultalusikkaansa imeskelevät hyväosaiset niin haluavatkin itselleen ja muille uskotella. On helppoa kuvitella, että kaikki on omasta asennoitumisesta kiinni kun elämä on asettanut eteen vain mitättömiä ongelmia. Totta kai elämä on omasta asenteesta kiinni kun on vapaa.
Totuus on, että hyväosainen ei voi esittää olevansa huono-osaisen ihmisen elämän asiantuntija. Kyseessä on yksi pahimmista itsekkyyden muodoista mitä tiedän. Siksi en enää jaksakaan ihmisiä; varsinkaan tässä Suomen maassa, jossa suurin osa on syntynyt kultalusikka suussaan.
En jaksa enää katsoa ihmisten hymyileviä naamatauluja. En jaksa lööpeissä virnisteleviä julkkiksia. Suhtaudun jokaiseen niistä kuin henkilökohtaiseen loukkakseen. Ihmisten hymyilevät pärstät symboloivat sitä pohjatonta kuilua minun ja muiden ihmisten välillä. Ne huutavat lujaan ääneen: ”Me emme ymmärrä sinun todellisuuttasi tipan tippaa. Olet täysin yksin. Et vain ole oivaltanut elämää oikein. Me olemme.”
Vittu tätä elämää. Painukaa kaikki vittuun.
Haluttaa kuolla
43
784
Vastaukset
- laulu sinulle
- faswfsd
Munkin isoveli jaksaa ja jaksaa jauhaa mulle samaa paskaa asennoitumisesta.
Jatkaa väittämistä että kyllä hän tietää miltä musta tuntuu ja päläpälä, vaikka ei ole ikinä ollut yhtä erakoitunut kuin minä nyt. Saan aina kuulla kuinka pitäisi löytää omia kiinnostuksia ja arvoja joille elää, mutta mä en millään saa revittyä tarpeeksi elämäniloa mun harrastuksista. Hetkeks aikaa mulle tulee hyvä olo kun pääsen lenkille juoksemaan ahdistuksen pois, mutta ei se anna mulle herranjumala sellasia viboja että tämän vuoksi elämä on nyt elämisen arvoista. :D Että pääsen harrastamaan liikuntaa! Että pääsen syömään karkkia! Että pääsen syömään terveellisesti! Että pääsen silittämään koiraani! Siis voi juma, en minä revi tollasista asioista tarpeeksi intoa elämään tunteakseni elämäni taas elämänarvoiseksi. Ei se ole niin vitun yksinkertasta.- 10
Jospa se vain on että tämä nykyinen ns. elämä on vain edellisten elämien paskamaisuuksien summa.
Ei tätä muuten oikein jaksa ymmärtää. - depeööö
Toi on ihan totta. Kun masentaa niin ei sitä oikeesti jaksa innostua siitä että ruoho kasvaa ja kukat kukkii (paitsi jos ne on itse kasvattanu :D).
Oikeestaan, mitä ihmettä. Sulla on näköjään hyvät elämän puitteet muuten kun mistään et saa iloo. Ehkä sun pitäis vähän repästä ja kokeilla uudenlaista elämää.
Lähet matkusteleen minimibudjetilla.
Silloin kun itse olin lapsi, meillä oli välillä tiukkaa rahan kanssa ja nykyään oon hyvinkin iloinen siitä et voin itse ostaa esim. karkkia silloin kun haluan ja silitellä koiraa, mut I GOT YOUR POINT.
Niinku sanottu. Jos mikään ei tunnu miltään, mee psykiatrille, autiolle saarelle mietiskeleen tai avustustyöhön afrikkaan. Tai mihin tahansa perkele.
Jos omalle ololleen ei oo valmis tekeen mitään, ei sitä muutkaan vittu tee.
Mä oon aina tiedostanu sen, et jos ei oo mitään porukkaa missä olla oon masentunu, joten oon koittanu löytää mukavia ihmisiä ympärilleni esim. liityin bändiin. Jos joku vielä väittää et itse ei pysty tekeen mitään olojensa eteen, niin mää eb kerta kaikkiaan usko!!! - Karman laki???
10 kirjoitti:
Jospa se vain on että tämä nykyinen ns. elämä on vain edellisten elämien paskamaisuuksien summa.
Ei tätä muuten oikein jaksa ymmärtää.Noin mäkin ajattelen. Mun on pakko, koska muuten kuolisin katkeruuteen ja elämän epäoikeudenmukaisuuteen...
- löydät tarkoituksen
Ateismi on petttänyt sinut. Et ole sitenkään syntynyt sattumalta. Jumala on luonut sinut, muttä et le vielä häntä löytänyt. Rukoile.
- Ei vittu...
Tuo sattuman mainitseminenko sai sisäisen hihhulisi innostumaan?
Painu vittuun.
Hihhuleiden paskapuheet on yksi suurimmista syistä, miksi en jaksa ihmisiä. Pelkästään hihhuleiden olemassaolon takia kannattaisi kuolla. Koko vitun planeetta täynnä teitä.
Onneksi teitä on kuitenkin Suomessa suhteellisen vähän. Tekin muutamat olette onneksi suhteellisen kesyjä tapauksia.
Hihhulointi on pahin itsepetoksen muoto minkä ihminen on koskaan itselleen keksinyt. Hihhulointiin sortuminen on yhtä kuin itsemurha. Et ole oikeasti elossa. Olet vain uskontosi ohjelmoima zombi, jonka elämä perustuu ennaltaohjelmoituihin ajatusrakennelmiin, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Elämä, joka perustuu harhaluuloihin, on täysin turhaa.
Hihhulointi on samanalainen "ratkaisu" elämäntuskaan kuin lobotomia. Toisin sanoen, ei minkäänlainen ratkaisu. Siitä huolimatta olette ylpeänä ja itsevarmana tarjoamassa typerää ratkaisuanne muille. No ette kai te olisi hihhulointiin koskaan sortunut, jos teillä riittäisi aivoja tajuamaan sen typeryyden. Joten totta kai te yritätte syöttää sitä muille.
Omasta puolestani voin vain todeta: painukaa hihhulit vittuun. Luulette tarjoavanne ratkaisuja mutta pahennatte vain asiaa. Siksi en teitä siedä. - awefwegr
Ei vittu... kirjoitti:
Tuo sattuman mainitseminenko sai sisäisen hihhulisi innostumaan?
Painu vittuun.
Hihhuleiden paskapuheet on yksi suurimmista syistä, miksi en jaksa ihmisiä. Pelkästään hihhuleiden olemassaolon takia kannattaisi kuolla. Koko vitun planeetta täynnä teitä.
Onneksi teitä on kuitenkin Suomessa suhteellisen vähän. Tekin muutamat olette onneksi suhteellisen kesyjä tapauksia.
Hihhulointi on pahin itsepetoksen muoto minkä ihminen on koskaan itselleen keksinyt. Hihhulointiin sortuminen on yhtä kuin itsemurha. Et ole oikeasti elossa. Olet vain uskontosi ohjelmoima zombi, jonka elämä perustuu ennaltaohjelmoituihin ajatusrakennelmiin, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Elämä, joka perustuu harhaluuloihin, on täysin turhaa.
Hihhulointi on samanalainen "ratkaisu" elämäntuskaan kuin lobotomia. Toisin sanoen, ei minkäänlainen ratkaisu. Siitä huolimatta olette ylpeänä ja itsevarmana tarjoamassa typerää ratkaisuanne muille. No ette kai te olisi hihhulointiin koskaan sortunut, jos teillä riittäisi aivoja tajuamaan sen typeryyden. Joten totta kai te yritätte syöttää sitä muille.
Omasta puolestani voin vain todeta: painukaa hihhulit vittuun. Luulette tarjoavanne ratkaisuja mutta pahennatte vain asiaa. Siksi en teitä siedä.Voisiko harhaluuloa olla se, ettei taivasta ja helvettiä oo olemassa ja voi elää täälä ihan miten vaan ja tappaa ittensä sitten ku huvittaa, koska oelmassaolomme kuulemma päättyy ruumiin kuolemiseen?
Jospa sielu onkin kuolematon eikä olemassaolomme pääty kuolemaan? Itse ainakin puhun kenestä tahansa, jo kuoleesta ihmisestä siinä muodossa että hän on syntynyt sillon ja sillon (en niin että hän OLI syntynyt sillon ja sillon) koska uskon että hän on yhä olemassa, ei ruumiillisesti meidän parissa, vaan jossain tuonelassa oottamassa helvettiä tai paratiisissa taivaaseenpääsyä oottamasa - LöyssinTarkoituksen
Nimim. löydät tarkoituksen, olet ihan oikeassa. Koettu on.
Allekirjoitan ihan aloittajan kuvauksen, mutta silti minäkin täällä vielä, aika wanhana, elelen. Ja se on vain, että tuo Jumalan tahdosta ja Hänen suunnitelmaansa syntynyt on mulla se ainoa, mikä pitää minua elämässä kiinni ja jotenkin järjissäni. Eikä tähän todellisuuteen vaikuta yhtään mitään toisten kiroamiset. Mä tein vuoskymmeniä just noin kuin sanoit, että 'rukoile', ja sitten meni paljon jenkoilleen. - se hihhuli vain
Ei vittu... kirjoitti:
Tuo sattuman mainitseminenko sai sisäisen hihhulisi innostumaan?
Painu vittuun.
Hihhuleiden paskapuheet on yksi suurimmista syistä, miksi en jaksa ihmisiä. Pelkästään hihhuleiden olemassaolon takia kannattaisi kuolla. Koko vitun planeetta täynnä teitä.
Onneksi teitä on kuitenkin Suomessa suhteellisen vähän. Tekin muutamat olette onneksi suhteellisen kesyjä tapauksia.
Hihhulointi on pahin itsepetoksen muoto minkä ihminen on koskaan itselleen keksinyt. Hihhulointiin sortuminen on yhtä kuin itsemurha. Et ole oikeasti elossa. Olet vain uskontosi ohjelmoima zombi, jonka elämä perustuu ennaltaohjelmoituihin ajatusrakennelmiin, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Elämä, joka perustuu harhaluuloihin, on täysin turhaa.
Hihhulointi on samanalainen "ratkaisu" elämäntuskaan kuin lobotomia. Toisin sanoen, ei minkäänlainen ratkaisu. Siitä huolimatta olette ylpeänä ja itsevarmana tarjoamassa typerää ratkaisuanne muille. No ette kai te olisi hihhulointiin koskaan sortunut, jos teillä riittäisi aivoja tajuamaan sen typeryyden. Joten totta kai te yritätte syöttää sitä muille.
Omasta puolestani voin vain todeta: painukaa hihhulit vittuun. Luulette tarjoavanne ratkaisuja mutta pahennatte vain asiaa. Siksi en teitä siedä.Olen varmasti sinun ajattelusi mukaan sitten perushihuli. Olen uskovainen ja onneni on elään Jeesusken Kristuksen kanssa julistan tätä sanomaa myös toisille. Olen rehellisesti sanoen syvästi onnellinen.
Sinä et vaikuta ollenkaan onnelliselta. Et voi syyttää asiasta usovaisia. Kerrot saaneesi noin toivottomia ajatuksia yksin yöllä. Tuskin vierelläsi on ollut ytään hihhulia.
Miksi muredit jos me ollaan onnllisa. Jos et usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa sinulle onnea. - Ei vittu...
se hihhuli vain kirjoitti:
Olen varmasti sinun ajattelusi mukaan sitten perushihuli. Olen uskovainen ja onneni on elään Jeesusken Kristuksen kanssa julistan tätä sanomaa myös toisille. Olen rehellisesti sanoen syvästi onnellinen.
Sinä et vaikuta ollenkaan onnelliselta. Et voi syyttää asiasta usovaisia. Kerrot saaneesi noin toivottomia ajatuksia yksin yöllä. Tuskin vierelläsi on ollut ytään hihhulia.
Miksi muredit jos me ollaan onnllisa. Jos et usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa sinulle onnea."Sinä et vaikuta ollenkaan onnelliselta."
Mistä tämän päättelit? Siitäkö, että haluan kuolla, vaiko siitä, että haluan kuolla?
"Et voi syyttää asiasta usovaisia."
Enkä näin ole tehnytkään.
"Miksi muredit jos me ollaan onnllisa."
En ole koskaan murehtinut sen vuoksi, että hihhulit ovat onnellisia.
"Jos et usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa sinulle onnea. "
Wh-WHOAT!!!??? 0_0
Nyt on kyllä pakko pyytää selvennystä tällä ripulivirkkeelle. Mitä helvettiä ton pitäisi tarkoittaa? Jos en usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa minulle onnea?
Hmmm... Jos en usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa minulle onnea?
Hmmm... Pakko toistaa vielä kerran. Ehkä se sitten aukeaa. Jos en usko, niin miksi ateistinen elämänkatsomus ei sitten takaa minulle onnea?
Ei, kyllä minun on pakko luovuttaa. Tämä virke on uskonnolla mielensä sekoittaneen ihmisen aivopieru, jota on mahdoton ymmärtää.
- Vihapilke
On hyvä elää, just joo tässä mitään hyvää olla nähtykään. On se niin kumma vaikka miten yrittää päästä tekemään sitä mitä oikeasti haluaa niin ehei ei anneta mahdollisuutta. Siis tää on vaa niin hel****n per*****ä koko yhteiskunta. Maseennuttaa sekin, kun niin sitä hoiletaan joka he****in nurkassa "Tee sitä mitä haluat tehdä" ja pa**at sanon minä. Ihmisiä vaa tyrpytetään ja sorvitaan töihin vaikka väkisin. Siis, en mä todellakaan aio koko elämääni istua jollai hel***in työpenkillä tekemässä töitä. Miten vi**u unelman toteuttamiseen jää aikaan jos sitä pitää työn ääressä kokoajan hyysää?!
Ja toiseksi olen niin oikeasti nähnyt ja kokenut jo sen, että ystävät, älä vi**u luota niihin. Lupaavat kaikkee et menään tekee sitä ja tätä ja seuraavaksi huomaatkin että siellä mennään jo muiden kanssa. ainaki minun kohdalla se on mennyt niin että joo "ystävystystää" ja sit jätetäänki sillä perusteella "ei se nyt voi pahalta tuntua" no vi**u kyllä se tuntuu! Itse en enään ala niille jauhaa koko asiasta, niin monesti sanonu eikä oo mennyt kaaliin.
JA voitte jättää sen saa***an saarnaamisen pois, pahentaa vain asiaa. ENKÄ ala mitään rukoilee, siinä ole mitään järkeä... - AMON!!!
Tervetuloa maailman kauneinpien mutta silti rumempien klupiin...
- Adalmiina83
En haluu kuulostaa hihhulilta mut ainakin oma suhtautuminen on muuttunu elämään kun siihen on tullu henkistä näkökulmaa. Toi ylikriittinen masistelukin on aika omaan napaan tuijottelua. Oon kyllä itsekin monta kertaa kärsimyksissäni kironnu tätä maailmaa. Ja tuhonnu itseeni samalla. Edelleenki moni asia on elämässä pielessä. Mut tärkeää on olla läsnä ja elää hetkessä. Henkisyyden kautta oon saanu sisäistä rauhaa. Tiedän etten koskaan oo yksin ja että oikeesti pitäs vaan oppia löytää kärsimyksistäkin ne asiat jotka kasvattaa henkisesti. Löytää rakkaus maailmasta vaik tuntuu et se on hukassa. Niin on se siellä jossain. Sitä kautta saa jo kummasti sisältöö elämään. Edelleenki oon sitä mieltä et monet ihmiset ei nää metsää puilta mut turhaan kai kuluttaisin energiaa surkuttelemiseen. Vaikka silti teen niin välillä:) Mut samalla koko ajan pyrkii välttämään sitä. Lasien ei tarvii olla ruusunpunaset tai mustat vaan jotain siltä väliltä. Jos jonkun elämän laatua 'hihhulointi' parantaa niin eiks se oo vaan hyvä juttu? Paasaaminen tietty asia erikseen ei sitä tarvi koko ajan kaikille toitottaa. Se myönteisyysajattelu tuntuu tottakai vaikeelta jos siihen ei oo tottunu mut ajatuksia voi muokata. Tietoisuutta voi lisätä. Me ollaan enemmän kuin vaan se ns. Persoona jota kuvitellaan olevamme. Esimerkiks alitajunta on ihmeellinen juttu. Itekin oon pyrkiny nyt vaikuttamaan siihen lukemalla päivittäin tiettyjä 'voimalauseita', tietysti myönteisiä. Tuntuu et ois olo parantunu mut vielä pitää ajan kulua. En kai oo vielä niin pahasti toivoa hyvästä tulevasta menettäny et en jaksais uskoa parempaan!
- Adalmiina83
Adalmiina83 kirjoitti:
En haluu kuulostaa hihhulilta mut ainakin oma suhtautuminen on muuttunu elämään kun siihen on tullu henkistä näkökulmaa. Toi ylikriittinen masistelukin on aika omaan napaan tuijottelua. Oon kyllä itsekin monta kertaa kärsimyksissäni kironnu tätä maailmaa. Ja tuhonnu itseeni samalla. Edelleenki moni asia on elämässä pielessä. Mut tärkeää on olla läsnä ja elää hetkessä. Henkisyyden kautta oon saanu sisäistä rauhaa. Tiedän etten koskaan oo yksin ja että oikeesti pitäs vaan oppia löytää kärsimyksistäkin ne asiat jotka kasvattaa henkisesti. Löytää rakkaus maailmasta vaik tuntuu et se on hukassa. Niin on se siellä jossain. Sitä kautta saa jo kummasti sisältöö elämään. Edelleenki oon sitä mieltä et monet ihmiset ei nää metsää puilta mut turhaan kai kuluttaisin energiaa surkuttelemiseen. Vaikka silti teen niin välillä:) Mut samalla koko ajan pyrkii välttämään sitä. Lasien ei tarvii olla ruusunpunaset tai mustat vaan jotain siltä väliltä. Jos jonkun elämän laatua 'hihhulointi' parantaa niin eiks se oo vaan hyvä juttu? Paasaaminen tietty asia erikseen ei sitä tarvi koko ajan kaikille toitottaa. Se myönteisyysajattelu tuntuu tottakai vaikeelta jos siihen ei oo tottunu mut ajatuksia voi muokata. Tietoisuutta voi lisätä. Me ollaan enemmän kuin vaan se ns. Persoona jota kuvitellaan olevamme. Esimerkiks alitajunta on ihmeellinen juttu. Itekin oon pyrkiny nyt vaikuttamaan siihen lukemalla päivittäin tiettyjä 'voimalauseita', tietysti myönteisiä. Tuntuu et ois olo parantunu mut vielä pitää ajan kulua. En kai oo vielä niin pahasti toivoa hyvästä tulevasta menettäny et en jaksais uskoa parempaan!
ja se että en voi kieltää etten toivois itelleni helpompaa, onnellisempaa menneisyyttä. Mut niiden kokemusten ansiosta oon todella oppinu myötätuntoa ja nään asiat syvällisemmin. Voihan se olla hyväkin asia? Mut niin pitää vaan samalla hyväksyy et menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta voi. Ja se tapahtuu paljon nykyisyyden kautta..eli läsnäolon ja mielikuvaharjottelu ym. Luo itselleen sillä tulevaisuutta! Siinä on voimaa, meissä on voimaa;)
- Voi vittu....
Adalmiina83 kirjoitti:
En haluu kuulostaa hihhulilta mut ainakin oma suhtautuminen on muuttunu elämään kun siihen on tullu henkistä näkökulmaa. Toi ylikriittinen masistelukin on aika omaan napaan tuijottelua. Oon kyllä itsekin monta kertaa kärsimyksissäni kironnu tätä maailmaa. Ja tuhonnu itseeni samalla. Edelleenki moni asia on elämässä pielessä. Mut tärkeää on olla läsnä ja elää hetkessä. Henkisyyden kautta oon saanu sisäistä rauhaa. Tiedän etten koskaan oo yksin ja että oikeesti pitäs vaan oppia löytää kärsimyksistäkin ne asiat jotka kasvattaa henkisesti. Löytää rakkaus maailmasta vaik tuntuu et se on hukassa. Niin on se siellä jossain. Sitä kautta saa jo kummasti sisältöö elämään. Edelleenki oon sitä mieltä et monet ihmiset ei nää metsää puilta mut turhaan kai kuluttaisin energiaa surkuttelemiseen. Vaikka silti teen niin välillä:) Mut samalla koko ajan pyrkii välttämään sitä. Lasien ei tarvii olla ruusunpunaset tai mustat vaan jotain siltä väliltä. Jos jonkun elämän laatua 'hihhulointi' parantaa niin eiks se oo vaan hyvä juttu? Paasaaminen tietty asia erikseen ei sitä tarvi koko ajan kaikille toitottaa. Se myönteisyysajattelu tuntuu tottakai vaikeelta jos siihen ei oo tottunu mut ajatuksia voi muokata. Tietoisuutta voi lisätä. Me ollaan enemmän kuin vaan se ns. Persoona jota kuvitellaan olevamme. Esimerkiks alitajunta on ihmeellinen juttu. Itekin oon pyrkiny nyt vaikuttamaan siihen lukemalla päivittäin tiettyjä 'voimalauseita', tietysti myönteisiä. Tuntuu et ois olo parantunu mut vielä pitää ajan kulua. En kai oo vielä niin pahasti toivoa hyvästä tulevasta menettäny et en jaksais uskoa parempaan!
"Toi ylikriittinen masistelukin on aika omaan napaan tuijottelua."
Tyypillistä paskapuhetta ja aivojaan käyttävien masentuneiden syyllistämistä. Tämä "ylikriittinen masistelu" on oman navan tuijottamisen täydellinen vastakohta. Kriittinen ihminen laittaa totuuden oman mielihyvänsä edelle, mikä on kaikkea muuta kuin itsekästä.
Ylikriittisen masistelijan vastakohta on aivonsa narikkaan unohtanut hihhuli. Ja hekös jos jotkut tässä maailmassa tuijottavat omaa napaansa. He katsovat universumia ja kuvittelevat kaiken pyörivän heidän rakkaan napansa ympärillä.
"Tiedän etten koskaan oo yksin"
Tyypillistä itsekkyyttä, joka hihhulointiin aina liittyy.
"Jos jonkun elämän laatua 'hihhulointi' parantaa niin eiks se oo vaan hyvä juttu?"
Ei ole. Mitä enemmän ihminen on irrallaan todellisuudesta, sitä enemmän hän tekee haitallisia päätöksiä. Katso esimerkiksi Jenkkeihin ja huomaa miten hihhulit siellä laittavat kaiken päin vittua. Kaikki se sonta johtuu vain ja ainoastaan näiden hihhuleiden itsekkäästä päätöksestä elää omissa harhamaailmoissaan. En tosin tiedä oletko edes tietoinen jenkkihihhuleiden aiheuttamasta paskasta, missä tapauksessa puhun kuuroille korville. - Ei vittu...
Adalmiina83 kirjoitti:
ja se että en voi kieltää etten toivois itelleni helpompaa, onnellisempaa menneisyyttä. Mut niiden kokemusten ansiosta oon todella oppinu myötätuntoa ja nään asiat syvällisemmin. Voihan se olla hyväkin asia? Mut niin pitää vaan samalla hyväksyy et menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta voi. Ja se tapahtuu paljon nykyisyyden kautta..eli läsnäolon ja mielikuvaharjottelu ym. Luo itselleen sillä tulevaisuutta! Siinä on voimaa, meissä on voimaa;)
Mua vituttaa aivan suunnattomasti se, että tällä planeetalla on niin saatanan vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella asioista kunnolla ja ajatuksella. Suurin osa ei kykene muuhun kuin iänikuisten lillukanvarsien ja self-help-raamattujen jakeiden kaakattamiseen.
"menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta voi."
"Ja se tapahtuu paljon nykyisyyden kautta"
"eli läsnäolon ja mielikuvaharjottelu ym. Luo itselleen sillä tulevaisuutta! Siinä on voimaa, meissä on voimaa;) "
Ei vittu sentään. Tässä tekee mieli laittaa itsensä kiikkumaan pelkästään sen takia, että erehdyin nämäkin vihoviimeiset virkkeet lukemaan. - depe____
Ei vittu... kirjoitti:
Mua vituttaa aivan suunnattomasti se, että tällä planeetalla on niin saatanan vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella asioista kunnolla ja ajatuksella. Suurin osa ei kykene muuhun kuin iänikuisten lillukanvarsien ja self-help-raamattujen jakeiden kaakattamiseen.
"menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta voi."
"Ja se tapahtuu paljon nykyisyyden kautta"
"eli läsnäolon ja mielikuvaharjottelu ym. Luo itselleen sillä tulevaisuutta! Siinä on voimaa, meissä on voimaa;) "
Ei vittu sentään. Tässä tekee mieli laittaa itsensä kiikkumaan pelkästään sen takia, että erehdyin nämäkin vihoviimeiset virkkeet lukemaan.Adalmiina sää oot ihana!! Just näitä asioita mäkin oon kelannu.
Siis TOTTAKAI ihmisillä on erilaiset lähtökohdat, mutta eivät kaikki menestyneet ihmisetkään ole syntyneet kultakiulu takalistossa. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia tarinoita.
Ja ei helvetti että mua nauratti sun "ei vittu" vastaus. Siis minkälainen pimeyden voimavara voi ihmisestä löytyä!! Toisaalta se on aika kadehdittava voima. Toiset käyttää sen turkistarhojen tuhoomiseen, toiset johonkin muuhun...
"Tässä tekee mieli laittaa itsensä kiikkumaan pelkästään sen takia, että erehdyin nämäkin vihoviimeiset virkkeet lukemaan." Huhhuh.
Sun aloitus oli kylläkin hyvin kirjotettu. Mua harmittaa että sun tyyliset ihmiset, jotka kirjottaa jopa suomi24:een viisaasti, on noinkin itsetuhoisia. Mitä maailma siinä menettääkään! Ihan oikeesti. Musta sun pitäis enemmänkin jakaa viisauttas eikä kuluttaa sitä tommoseen paskaan. Mutta siitä kai se johtuu, sä oot niin viisas, että huomaat maailman epäarvoisuuden. Onhan siitä tutkimuksiakin.
Ja joo, oon itsekin käynyt läpi sosiaalisten tilanteiden pelkoo, pakko-oireita - you name it, I've had it. Mut päässy yli, en tiedä miten. Varmaan hyvien ihmisten ansiosta. Totta, ei kukaan vaan ymmärrä, tänäkään päivänä. Mut saman kokeneet ihmiset ehkä ymmärtää.
Miten sä luulet et muut tulevaisuudessa osaa tehdä elämästään parempaa? Sä voit keksiä keinot siihen kun oot niin älykäs ja sit alat psykiatriks ja hyödynnät omi kokemuksias. Ohh, mut ethän sä niin voi tehdä ku oot niin Vitun vittuuntunu ja anggrryyy.
Välillä olis hyvä et kaikilla olis se mahdollisuus niin kuin Vesa-matti Loirilla, et menee pariks kuukaudeks yksin johonki pimeeseen erä pirttiin kun masentaa. Miks turhaan esittää iloista jos ei ole? Masentuneelle ei anneta nykyään mahdollisuutta olla oma itsensä kun koko ajan pitää suorittaa ja Selvitä. Sillä musta ratkaistas monen ihmisen paha olo, et vois vaan hiljentyä luonnossa tai missä nyt sitten haluu. Kelata asioita ilman odotuksia. - Ei kukaan
Ei vittu... kirjoitti:
Mua vituttaa aivan suunnattomasti se, että tällä planeetalla on niin saatanan vaikea löytää ihmisiä, joiden kanssa voisi keskustella asioista kunnolla ja ajatuksella. Suurin osa ei kykene muuhun kuin iänikuisten lillukanvarsien ja self-help-raamattujen jakeiden kaakattamiseen.
"menneisyyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuutta voi."
"Ja se tapahtuu paljon nykyisyyden kautta"
"eli läsnäolon ja mielikuvaharjottelu ym. Luo itselleen sillä tulevaisuutta! Siinä on voimaa, meissä on voimaa;) "
Ei vittu sentään. Tässä tekee mieli laittaa itsensä kiikkumaan pelkästään sen takia, että erehdyin nämäkin vihoviimeiset virkkeet lukemaan.halua ketään vituttajaa asioista keskustelijaksi..Pese suus saippualla niin seuraa alkaa löytyä.
- Ei vittu...
Ei kukaan kirjoitti:
halua ketään vituttajaa asioista keskustelijaksi..Pese suus saippualla niin seuraa alkaa löytyä.
Vittu kun olisit nyt tossa edessäni niin hakkaisin pääsi seinään.
- heheh,..
Ei vittu... kirjoitti:
Vittu kun olisit nyt tossa edessäni niin hakkaisin pääsi seinään.
Tuskin..Kannattaa tunnustaa tosiasiat eikä juosta karkuun.
- I´d rather be dead
Adalmiina83 kirjoitti:
En haluu kuulostaa hihhulilta mut ainakin oma suhtautuminen on muuttunu elämään kun siihen on tullu henkistä näkökulmaa. Toi ylikriittinen masistelukin on aika omaan napaan tuijottelua. Oon kyllä itsekin monta kertaa kärsimyksissäni kironnu tätä maailmaa. Ja tuhonnu itseeni samalla. Edelleenki moni asia on elämässä pielessä. Mut tärkeää on olla läsnä ja elää hetkessä. Henkisyyden kautta oon saanu sisäistä rauhaa. Tiedän etten koskaan oo yksin ja että oikeesti pitäs vaan oppia löytää kärsimyksistäkin ne asiat jotka kasvattaa henkisesti. Löytää rakkaus maailmasta vaik tuntuu et se on hukassa. Niin on se siellä jossain. Sitä kautta saa jo kummasti sisältöö elämään. Edelleenki oon sitä mieltä et monet ihmiset ei nää metsää puilta mut turhaan kai kuluttaisin energiaa surkuttelemiseen. Vaikka silti teen niin välillä:) Mut samalla koko ajan pyrkii välttämään sitä. Lasien ei tarvii olla ruusunpunaset tai mustat vaan jotain siltä väliltä. Jos jonkun elämän laatua 'hihhulointi' parantaa niin eiks se oo vaan hyvä juttu? Paasaaminen tietty asia erikseen ei sitä tarvi koko ajan kaikille toitottaa. Se myönteisyysajattelu tuntuu tottakai vaikeelta jos siihen ei oo tottunu mut ajatuksia voi muokata. Tietoisuutta voi lisätä. Me ollaan enemmän kuin vaan se ns. Persoona jota kuvitellaan olevamme. Esimerkiks alitajunta on ihmeellinen juttu. Itekin oon pyrkiny nyt vaikuttamaan siihen lukemalla päivittäin tiettyjä 'voimalauseita', tietysti myönteisiä. Tuntuu et ois olo parantunu mut vielä pitää ajan kulua. En kai oo vielä niin pahasti toivoa hyvästä tulevasta menettäny et en jaksais uskoa parempaan!
Mistä olet saanut apua ja miten olet henkistynyt? Ei tekis itsellenikään pahaa, mutta taidan olla jo liian katkeroitunut..? Olisko sulla mitään neuvoja?
Helvetin kevät ja se saatanan aurinko! joo...
- -o-
Ai haluat kuolla? No kuole sitten sa*tana äläkä häiritse muita idioottimaisuudellasi.
- tiedän tunteen
Kun tulee tuollainen äärimmäisen ahdistava olo, ensiavuksi kannattaa rasittaa kroppaansa ihan puhkipoikkiväsymykseen, vaikka käydä juoksemassa tosi pitkä lenkki tai nostella puntteja hapoille asti. Avantouinti saattaa myös helpottaa vähäksi aikaa oloa.
- sanotaan vaikka näin
Kannattaa ainakin ensin ottaa selvää siitä kumpaanko paikkaan sallii loppusijoittaa sielunsa.
- Voi vittu...
Sanotaan vaikka näin: painu hihhuli vittuun.
- ---
Voi vittu... kirjoitti:
Sanotaan vaikka näin: painu hihhuli vittuun.
Sulla menee kuitenkin vielä aika hyvin kun jaksat pistää hihhuleille vastaan. Et ole ihan maassa. (tai taivaassa)
- koita kestää
Toiset ovat masennustaipuvaisempia kuin toiset,minusta Suomessa on helppo masentua, täällä on yltiömasentava ilmapiiri,minäkin haluaisin asua jossain ihmisystävällisemmässä maassakuin täällä.Jos menee heikosti olet melko itseksesi yksin, vaikea jakaa tuskaa.Ehkä meillä on naamiot toisiamme varten, on vaikeaa olla aito itsensä.
- hörhökkä
Minullakin oli eilen yönä kun koetin saada unta itsemurhaan liittyviä ajatuksia. Kuvittelin itsekin - tarkasti, kuten minulla tapana on- miten tökkään ison yleisveitsen kurkkuun tai viillän ranteet auki ja pidän niitä lämpimässä vedessä niin kuin elokuvissa tehdään. Yritin kaavailla, miltä se tuntuisi. Olen herkkä ja masennusaaltoihin taipuvainen, mutta en käy terapiassa enkä popsi lääkkeitä, juo tai käytä mitään muutakaan paskaa. Olen vain yksin.
Minulla on syviä ongelmia jostakin syystä eikä tahdonvoimaa tehdä niille mitään. Tiedostan helvetin hyvin erilaisuuteni muihin ja antaisin mitä tahansa että olisin samanlainen kuin muut ihmiset. Olen katkera asioista joita elämä ei katsonut parhaaksi minulle suoda niin kuin toisille.
Pahinta on ettei tiedä, onko mikään oikeasti minkään arvoista. Tai jos jokin on, mitä jos ei koskaan selvitä sen luonnetta tai jos selvittääkin ei saa koskaan kokea sitä. Kaikista hirvein napaatuijottavin ajatukseni on, että miksi kaikista maailman ihmisistä minun piti syntyä juuri joka olen.- 13
Kuis olet erilainen kuin muut ?
- Ruusuista_risuihin
Synnyin mielestäsi kultalusikka suussa: isossa kartanossa, molempien vanhempien kanssa. Täysi-ikäiseksi elin niin, ettei kukaan lähimmäiseni ollut kuollut. Valitettavasti kuitenkin ala-asteella paras kaverini muutti pois, jonka jälkeen syrjäydyin. Lukion kävin, sielläkin koulun vaihdos kesken, enkä päässyt edes ylioppilaaksi. Sosiaalinen ahdistushäiriö diagnosoitiin 2009 - pillereitä tosin käytän diagnoosilla masennus. Nyt asun 20 neliön kämpässä keskustassa, enkä tee iltaisin mitään. En osaa edes juoda suruuni. Olen yhtä yksinäinen kuin sinä. Kavereita on 4: Turussa, Salossa, Vantaalla ja Helsigissä. Kahden kanssa olen yhteyksissä 2kk välein. Että näin sitä synnytään rikkauteen ja syöksytään pimeyteen. Tärkein ihmiseni on äitini, ketään muuta en näe edes kolmena päivänä viikossa. Olen yksinäinen, enkä tiedä miten tämän kaiken muuttaisin. Samaa paskaa se on muillakin.
- ittu
huono ajatus se kuolema, täällä on niin paljon kaikkea kaunista...
- 34vmies
Kaunista luontoa on tullut nahtyä paljon. Kauniita naisia on tullut myös nähtyä, mutta koskaan ei ole saanut koskea. Rahaakaan ei saa tienata. Harrastukset eivät täytä koko elää. Yritetään sinnitellä vielä...
- ifolor
lähiomainen teki itsarin,2kk.sitten,ei myöskään jaksnut tätä elämää enää,vaikka yritettiin kuinka,et kuolet muutenkii jne.nyt ymmärrän hänen tuskat ym.vaikka vaikeetahan tää on,kun menettää noinkin läheisen,mutta minulle siitä puhui ja kirjotti sähköpostiini,että meinaa päättää päivänsä ja niin siinä kävi!oli elämä liian rankkaa!
- Elän taas
Entäpä jos jokin päivä olisikin parempi, jokin muuttaisi elämäsi suuntaa, saisit voimaa löytää elämästä hyviäkin puolia? Sitä et voi tietää, jos päätät lähteä täältä jonnekkin mistä et tiedä mitään. Eikä takaisin pääse. Entäpä jos mielialasi onkin jostain kemiasta kiinni sinun kohdallasi, johon voisit saada helpotusta? Ehkä oma mielesi on parantumisesi pahin estäjä? H...ttiäkö välittää mitä muut sinusta ajattelevat, olisiko aika aloittaa elämään ihan omilla ehdoilla, mihin omassa tilanteessa pystyy. Ei todellakaan helppoa,ehei, mutta on saavutettavissa. Vain sinä itse pystyt tekemään elämällesi jotain. Tiedän sen, omasta elämästä. Vastausta ei löytynyt uskonnosta eikä lääkkeistä, vaan omasta tahdon voimasta, lopulta. Pohjalla kävin, melkein toisella puolella,nyt väkevästi elämässä kiinni. Pahimmassa tilanteessa en todellakaan tähän uskonut ja haistatin v--tut niin väittäville. Suosittelen miettimään.
- SairasihminensT
Kyllä muakin haluttaa ajoittain kuolla. Toissailtana olin rautatiesillalla katsomassa alas ja mietin miltä tuntuu tippua alas jäätävään veteen kun uimataito on todella huono ja virtaus todella voimakas. Sitten vaan tuli mieleen että mitä mun vanhemmat ajattelis asiasta. Jos tarpeeksi masennun lisää niin huonosti voi käydä kun elämä tuntuu niin raskaalta! :(
- dasaf
Mä en jaksa enää, miks mun elämä on tällästä. Miks mun piti just syntyy minuksi
- SairasihminenST
^Samaa kysyin joskus itseltäni "dasaf". Miks mun täytyy kärsiä tälläsistä ongelmista jotka vaikuttaa jokapäiväseen elämään ja normaaliin kanssakäymiseen=?!=!=!
- minä
Siinäpä se,kyllä minäkin ihmettelen,mitä tällä elämällä on virkaa.Saisi joka ihminen kuolla pois tuossa 30-40 vuoden iässä.Tässä itsekin miettinyt,että ei jaksa enää oikein kauaa.Inhoan itseäni,haluaisin olla aivan joku muu.Haluaisin olla hauska,puhelias,ja seurallinen.Mutta kun ei.Jospa sitä kuolisi pois,ja saisi uuden tilaisuuden?.Tai ei sittenkään,minun tuurilla kävisi vielä huonommin.Tulisi tänne suomeen myös noita massamurhaajia lisää,minun silmien väliin saisi heti täräyttää,olisin mielelläni vapaaehtoinen.
- Jepajee.
Sun täytyy nousta sen kaiken yläpuolelle ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
- ruii
Oho, joku muukin on syntynyt mielipuolien sukuun! Onnea meille voittajille. Elämän eväinä täyttä paskaa. :D Mutta nytpä tiiän, että en ole ainoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h32711Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062501Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv42229Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.441855- 321433
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141423- 1761145
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011134Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201043Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81938