tunteet...

ensin se pelotti... sitten se ahdisti jonka jälkeen tuli uhmakkuus, sitten taas vähän pelotti.- Tässä kohtaa tunnistin narsistin ja aloin hakeutua hänestä eroon.
Sitten alkoi suunnaton viha ja ketutus. - Tämä oli irtipyristelyhetki eli lähtö.
Jossain vaiheessa häntä kohtaan muodostunut viha muuttui itsevihakseni, myös itseinho tuli kehiin. - Tässä kohtaa hän alkoi kiusaamaan minua ja lapsiamme eron jälkeen ja muuttui täyspäivähirviöksi.
Viha alkoi muodostua jopa raivoksi, suunnaton tunnekuohu. - Tässä kohtaa hän käyttäytyi lapsiaan kohtaan hyvin epäkunnioittavasti, minusta nyt puhumattakaan. Teot vain julmistuivat.

Sitten tuli vähäinen häivähdys säälistä häntä kohtaan. - Aloin tajuta miksi hän on sellainen ja miten säälittävää hänen koko elämänsä on ollutkaan.
Sitä siivitti viha. - Vihasin hänen julmaa käytöstään meitä kohtaan, ihmettelin hyvin usein miten joku kykenee tekemään jotain niin pahaa.
Sen jälkeen on ollut lähinnä huvittunut olo, naureskelua säälittäville tempauksille, kera ihmettelyn. - Tässä olen päässyt henkisesti eroon narsistista eli voitto mulle.

Melkoinen tunneryöpytys parin vuoden aikana, aikana jona olen päässyt eroon narsismimiehestä... tosin tuskin koskaan lopullisesti. Ehkä elämässä onkin paljon nauruaiheita tulossa, noita tempauksia ajatellen. Sääli lapsia. Eniten ehkä nykyisin pelkään, josko tuo hirviö joskus yrittää teilata meidät kokonaa. Niin kuin viime vuosina jatkuvasti joutuu lukemaan...

Kyllä nuo narskut pitäisi kieltää lailla. Tai vähintään jokaisen otsaan pitäisi tatuoida "narsisti", sitten olisi jokaisella uhriutuvalla edes jonkinlainen mahdollisuus.