Olen nyt tovin seuraillut tällä palstalla käytävää intohimoista keskustelua Martina Aitolehdestä. En niinkään Martinan ja hänen yksityiselämänsä takia, vaan teidän keskustelijoiden vuoksi. En sen enempää ota kantaa Martinan raskauteen ja ihmissuhteisiin, ne eivät kuulu minulle. En halua edes sanoa mielipidettäni naisesta itsestään, koska se ei ole oleellista tässä tapauksessa.
Moni tuntuu tuntevan pyhää vihaa ja inhoa kyseistä naista kohtaan ja tuo sen täällä kyllä julki hyvinkin selkeästi. En ole viitsinyt edes muille keskustelupalstoille eksyä, sillä täältä löytyy tavaraa aivan kylliksi. Täällä arvostellaan ja haukutaan aivan kaikkea, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Kaikkea kommentoidaan, pilkataan, herjataan, haukutan. Asiallinen keskustelu aiheesta kuin aiheesta on mahtavaa, mutta minkä takia pitää mennä ihan asiattomuuksiin? Ketä se hyödyttää? Kenen elämä sillä parantuu?
Moni sanoo, että on kiva yhdessä nauraa Martinalle. Sillälailla, oikeaa vanhaa kunnon koulukiusaamismeininkiä. Edelleen kysyn, miksi? Jos toisen valinnoille nauraminen pönkittää jollain tavoin omaa itsetuntoa, niin eikö silloin jokin ole hieman pielessä?
Te sanotte vihaavanne, inhoavanne ja halveksivanne Martina Aitolehteä. Samalla te itse pidätte häntä julkisuudessa ja keskustelunaiheena kokoajan. Täälläkään ei kenestäkään muusta puhuta, kuin Martinasta! Ja emäntä eikun porskuttaa julkisuudessa sen ansiosta. Jos te oikeasti haluatte tämän naisen häviävän julkisuudesta, teidän pitää itse lopettaa se paskan jauhaminen hänestä ja hänen elämästään. VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS on paljon tehokkaampaa, kuin haukkuminen ja solvaaminen. Jos Martinan tekemiset eivät kiinnosta, ei niitä kannata varmaan lähteä kommentoimaankaan, vaan jättää omaan arvoonsa. Voi senkin energian käyttää johonkin aidosti hyödylliseen.
Eikä tämä koske ainoastaan Martinan vihaajia, vaan kaikkien muidenkin julkkisten antifaneja.
"Jonsei jumala auta, se tuloo vastahan" sanoi isoisävainaa aina, tarkoittaen sitä, että kerran ne perseet tervataan ja pahantkeijät saavat maksaa teoistaan tavalla tai toisella. Siksi en henkilökohtaisesti koe tarvetta lähteä herjaamaan ihmisiä, joista en pidä, koska se ei mitään hyödytä. En myöskään pysty ymmärtämään, miksi jotkut sellaiseen alentuvat. Se vain katkeroittaa.
Tämäkin saa varmaan osakseen valtavaa kritisointia teidän osalta, niinkuin melkein jokainen, joka on uskaltanut poikkipuolisen sanan sanoa teitä vastaan, mutta kai se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Ja niille kirjoitusvirhekriitikoille, joilla saattoi viisari "mahdollisesti" värähtää, the bar is open :)
Moni tuntuu tuntevan pyhää vihaa ja inhoa kyseistä naista kohtaan ja tuo sen täällä kyllä julki hyvinkin selkeästi. En ole viitsinyt edes muille keskustelupalstoille eksyä, sillä täältä löytyy tavaraa aivan kylliksi. Täällä arvostellaan ja haukutaan aivan kaikkea, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Kaikkea kommentoidaan, pilkataan, herjataan, haukutan. Asiallinen keskustelu aiheesta kuin aiheesta on mahtavaa, mutta minkä takia pitää mennä ihan asiattomuuksiin? Ketä se hyödyttää? Kenen elämä sillä parantuu?
Moni sanoo, että on kiva yhdessä nauraa Martinalle. Sillälailla, oikeaa vanhaa kunnon koulukiusaamismeininkiä. Edelleen kysyn, miksi? Jos toisen valinnoille nauraminen pönkittää jollain tavoin omaa itsetuntoa, niin eikö silloin jokin ole hieman pielessä?
Te sanotte vihaavanne, inhoavanne ja halveksivanne Martina Aitolehteä. Samalla te itse pidätte häntä julkisuudessa ja keskustelunaiheena kokoajan. Täälläkään ei kenestäkään muusta puhuta, kuin Martinasta! Ja emäntä eikun porskuttaa julkisuudessa sen ansiosta. Jos te oikeasti haluatte tämän naisen häviävän julkisuudesta, teidän pitää itse lopettaa se paskan jauhaminen hänestä ja hänen elämästään. VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS on paljon tehokkaampaa, kuin haukkuminen ja solvaaminen. Jos Martinan tekemiset eivät kiinnosta, ei niitä kannata varmaan lähteä kommentoimaankaan, vaan jättää omaan arvoonsa. Voi senkin energian käyttää johonkin aidosti hyödylliseen.
Eikä tämä koske ainoastaan Martinan vihaajia, vaan kaikkien muidenkin julkkisten antifaneja.
"Jonsei jumala auta, se tuloo vastahan" sanoi isoisävainaa aina, tarkoittaen sitä, että kerran ne perseet tervataan ja pahantkeijät saavat maksaa teoistaan tavalla tai toisella. Siksi en henkilökohtaisesti koe tarvetta lähteä herjaamaan ihmisiä, joista en pidä, koska se ei mitään hyödytä. En myöskään pysty ymmärtämään, miksi jotkut sellaiseen alentuvat. Se vain katkeroittaa.
Tämäkin saa varmaan osakseen valtavaa kritisointia teidän osalta, niinkuin melkein jokainen, joka on uskaltanut poikkipuolisen sanan sanoa teitä vastaan, mutta kai se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?
Ja niille kirjoitusvirhekriitikoille, joilla saattoi viisari "mahdollisesti" värähtää, the bar is open :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Loistava kirjoitus. Täyttä asiaa.
Tietenkin jokaisella on oikeus ja mahdollisuus sanoa mielipiteensä, antaa palautetta ja kritisoida. Näin onnellisesti ei joka maassa ole. Asioista saa ja pitää keskustella, epäkohtiin pitää puuttua. Tämä kaikki voidaan mun mielestä toteuttaa asiallisesti ja järkevästi. Miksi pitää käyttää törkeää kieltä, haukkua, solvata, huoritella ja riepotella kaikkea, mikä irti saadaan? Se kertoo mielestäni enemmän kommentoijasta itsestään, kuin solvausten kohteesta, millä tasolla ollaan.
Toivotaan kuitenkin kaikkea hyvää Martinalle... ettei tulisi keikalla keskenmenoa.
Saisihan siitä komeat lööpit: Kohuartisti Martina lennätettiin helikopterilla sairaalaan.
Haastattelut: iltalehdet, mtv3, seiska, hymy, tuttu radiokanava, oma blogi, jne.
"Näytti todella pahalta, mutta nyt kaikki on taas ihan hyvin."
Ei niin pahaa, ettei aina jotain hyvääkin.