Tymppiksellä on taas nälkä

Tymppis haluaa sitä taas,
hän veuhtoo kammiossaan hurjasti
Veristä ihmislihaa on hänen saatava,
Eskolla on siis taas töitä

Tymppis jää kaltereiden taakse riehumaan,
kun Esko astelee ulos keväiseen huhtikuun yöhön
Aikansa Esko tallustelee öisiä katuja,
kunnes hän havaitsee Homo Sapiens Sapiens lajin edustajan

Esko hiippailee lähemmäs ja tervehtii miestä,
samassa hän tempaisee puukon taskusta ja survaisee sen miehen kurkkuun
Hurme pulppuaa korkeina roiskeina kakovan ja korisevan uhrin kurkusta,
Esko ottaa saavin esille ja kerää arvokkaan veren talteen

Veriroiskeet lyhenevät ja uhrin sydän lyö heikommin,
Esko katselee kuolinkamppailuaan käyvää miestä
Esko ei ole mikään sadisti eikä psykopaatti mutta hän on tottunut tappamiseen,
Tymppis tarvitsee ihmislihaa eikä sitä kukaan muukaan voi hänelle antaa

Vihdoin miekkonen valahtaa katuun,
uinahtava sydän puskee viimeiset purkaukset viileälle asfaltille
Esko kuljettaa ruumiin pusikkoon ja paloittelee sen kuljetusta varten,
pian hän kiirehtää suuren säkkinsä kanssa nälkäisen Tymppiksen katakombiin

Eskon saapuessa aloittaa Tymppis villin vehtailunsa,
Tymppis riemuitsee sydämensä kyllyydestä
Esko asettaa verisammion Tymppiksen viereen ja ateria voi alkaa,
se on verinen ja nautinnollinen

Luuydinneste on Tymppiksen herkkua,
sen hän aina säästää viimeiseksi kun lihat on kaluttu luiden päältä
Tymppis mussuttaa silmät sädehtien verivanan valuessa suupielistä,
Esko katselee näytelmää kasvoillaan rakastava hymy