Tymppis haluaa sitä taas,
hän veuhtoo kammiossaan hurjasti
Veristä ihmislihaa on hänen saatava,
Eskolla on siis taas töitä
Tymppis jää kaltereiden taakse riehumaan,
kun Esko astelee ulos keväiseen huhtikuun yöhön
Aikansa Esko tallustelee öisiä katuja,
kunnes hän havaitsee Homo Sapiens Sapiens lajin edustajan
Esko hiippailee lähemmäs ja tervehtii miestä,
samassa hän tempaisee puukon taskusta ja survaisee sen miehen kurkkuun
Hurme pulppuaa korkeina roiskeina kakovan ja korisevan uhrin kurkusta,
Esko ottaa saavin esille ja kerää arvokkaan veren talteen
Veriroiskeet lyhenevät ja uhrin sydän lyö heikommin,
Esko katselee kuolinkamppailuaan käyvää miestä
Esko ei ole mikään sadisti eikä psykopaatti mutta hän on tottunut tappamiseen,
Tymppis tarvitsee ihmislihaa eikä sitä kukaan muukaan voi hänelle antaa
Vihdoin miekkonen valahtaa katuun,
uinahtava sydän puskee viimeiset purkaukset viileälle asfaltille
Esko kuljettaa ruumiin pusikkoon ja paloittelee sen kuljetusta varten,
pian hän kiirehtää suuren säkkinsä kanssa nälkäisen Tymppiksen katakombiin
Eskon saapuessa aloittaa Tymppis villin vehtailunsa,
Tymppis riemuitsee sydämensä kyllyydestä
Esko asettaa verisammion Tymppiksen viereen ja ateria voi alkaa,
se on verinen ja nautinnollinen
Luuydinneste on Tymppiksen herkkua,
sen hän aina säästää viimeiseksi kun lihat on kaluttu luiden päältä
Tymppis mussuttaa silmät sädehtien verivanan valuessa suupielistä,
Esko katselee näytelmää kasvoillaan rakastava hymy
hän veuhtoo kammiossaan hurjasti
Veristä ihmislihaa on hänen saatava,
Eskolla on siis taas töitä
Tymppis jää kaltereiden taakse riehumaan,
kun Esko astelee ulos keväiseen huhtikuun yöhön
Aikansa Esko tallustelee öisiä katuja,
kunnes hän havaitsee Homo Sapiens Sapiens lajin edustajan
Esko hiippailee lähemmäs ja tervehtii miestä,
samassa hän tempaisee puukon taskusta ja survaisee sen miehen kurkkuun
Hurme pulppuaa korkeina roiskeina kakovan ja korisevan uhrin kurkusta,
Esko ottaa saavin esille ja kerää arvokkaan veren talteen
Veriroiskeet lyhenevät ja uhrin sydän lyö heikommin,
Esko katselee kuolinkamppailuaan käyvää miestä
Esko ei ole mikään sadisti eikä psykopaatti mutta hän on tottunut tappamiseen,
Tymppis tarvitsee ihmislihaa eikä sitä kukaan muukaan voi hänelle antaa
Vihdoin miekkonen valahtaa katuun,
uinahtava sydän puskee viimeiset purkaukset viileälle asfaltille
Esko kuljettaa ruumiin pusikkoon ja paloittelee sen kuljetusta varten,
pian hän kiirehtää suuren säkkinsä kanssa nälkäisen Tymppiksen katakombiin
Eskon saapuessa aloittaa Tymppis villin vehtailunsa,
Tymppis riemuitsee sydämensä kyllyydestä
Esko asettaa verisammion Tymppiksen viereen ja ateria voi alkaa,
se on verinen ja nautinnollinen
Luuydinneste on Tymppiksen herkkua,
sen hän aina säästää viimeiseksi kun lihat on kaluttu luiden päältä
Tymppis mussuttaa silmät sädehtien verivanan valuessa suupielistä,
Esko katselee näytelmää kasvoillaan rakastava hymy
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tymppiksen ja Eskon välinen ystävyys on mielestäni hyvin koskettava. Viimeisellä rivillä näkyy Eskon hellyttävän isällinen suhtautuminen lapsenomaiseen Tymppikseen. Tymppis on toki julma ja hirmuinen mutta samalla jotenkin söötti luonnonlapsi. Hän vain on sellainen kuin on samalla tavalla kuin petoeläin, kuin savannin leijona. Ei hän ole paha, hän vain on... Tymppis.