Olenko typerä jos jatkan taistelua?

Palaan aivan alkuun jotta jokainen lukija ymmärtäisi mistä on kyse.
Suurinpiirtein 4 vuotta sitten olin 17 ja tutustuin nais puolisen ystäväni kautta erääseen tyttöön joka asui vieraassa kaupungissa, olkoon ystäväni "M" ja tämä vieraassa kaupungissa asuva tyttö "N".

Noh kuitenkin tyttö vaikutti mukavalta ja juuri sellaiselta mistä olinkin aina haaveillut.
Asia ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertainen, mä seurustelin jo toista vuotta vaikken ollutkaan enään onnellinen tai ylipäätänsä halunnut pysyä koko suhteessa. Aina kun olin aikaisemmilla kerroilla yrittänyt jättää eksäni olkoot hän nyt vaikka "J", hän uhitteli itsemurhalla ja minusta oli äärettömän raskas taakka olla "vastuussa" toisen elämästä.

Juttelin kuitenkin "N" kanssa päivittäin ja ennen pitkää selvisi että hän oli aivan myyty mun suhteen ja häntä vitutti tietää että olen varattu. Lupasin kuitenkin "N":lle että jätän "J":n ja seuraavana viikonloppuna aioinkin jättää "J":n. No se ei mennýt aivan toivotusti koska alko sama virsi itsemurhasta ja "N" oli vihjaillut että pelkkää laittavansa hätäjarrut pohjaan koska häntä ahdisti jokin seurustelussa. No peräännyin ja kadun tuota yhä, tuntuu että petin itseni sekä "N"än tuona päivänä.

Aina välillä "N" saattoi tulla kertomaan kuinka pitää musta aivan hurjasti ja häntä ahdistaa kun en enään puhunut hänelle. Aloin taas hieman puhumaan hänelle.

Olin luvannut että tapaisimme kesällä eräässä tapahtumassa, mutta peruinkin menemiseni ja "N" oli soittanut siitä aivan itkuisena "M"lle.

Sovimme sitten porukalla tapaamisen heinäkuun alkuun ja se päivä tuli pian, näin "N":än ensimmäistä kertaa livenä ja olin aivan myyty! Hän oli luonteeltaan aivan kuin olin ymmärtänytkin ja hän oli uskomattoman kaunis.

"N" ja "M" yöpyivät luonai ja seuraavana päivänä kysyin "N"ltä onko hänellä yhä tunteita mua kohtaan ja hän vastasi myönteisesti.

Aloimme seurustelemaan, olin 18 ja hän 17. Ongelmana oli vain etäisyys, 118km about, junalla matka taittui tunnissa. Mutta vierailustani hänen luonaan teki hankalan se että hänen porukat eivät ilmeisesti oikein lämmenneet jutullemme ja tapaamiset jäivät vähäiseksi vaikka olimmekin kuin tehdyt toisillemme.

2 kk myöhemmin "N" jätti mut, kuitenkin 2 viikkoa myöhemmin taas kertoi tunteistaan ja sanoi että haluaa ensiksi tutustua muhun rauhassa. Nooh aikaa kulu ja hän kielsi tunteensa. Sittent aas kului tovi ja hän kertoi tunteistaan.

Eräänä syksyisenä päivänä hän ehdotti että hakisin opiskelemaan hänen kotikaupunkiinsa sillä mulla oli juuri välivuosi meneillään. No mä hain koska halusin todella että meistä tulisi pari.

Sama tunteiden vuoristorata jatkui talven tullen, sitten hän eräänä päivänä selitti minulle että hän pyysi minua siksi hakemaan hyvinkäälle että hän voisi nähdä tuleeko meistä koskaan mitään... Mutta sä tapailet sitä toista tyttöä ja kaikkea. Noh, syy miksi tapailin oli se että olin jo varma etten voi voittaa tätä taistelua. Oitis heitin tämän hetkellisen deittini pois ja oitis hain "N"än kotikaupunkiin opiskelemaan.

Tasan kaksi vuotta sitten oli kevät niinkuin nytkin, "N" oli mun luona viikon ja tehtiin kaikenlaista, hänellä oli kuulemma ollut hauskaa.

Muutama päivä kotipaikkakunnalleen paluustaan hän pyysi mua hyvinkäälle ja kysyinkin että käviskö seuraava vkl? Hän vastasi että ei koska pitää lukea kokeisiin.

Kuitenkin pari pv myöhemmin hän oli lupautunut meneen johonkin bileisiin, ja suutahdin asiasta koska mulle ei voitu olla rehellisiä.

No siellä tää neiti oli sit tavannut jonkun pojan ja oli oivaltanut että toisesta voi välittää ihan kauheasti ilman että ahdistaakin. Noh mä tietysti raivostuin koska mua oltiin kohdeltu naurettavasti. Katkaisin välit yms. "N" oli kuulemma jättänyt tän jätkän loppujen lopuksi aika pian ahdistuksen vuoksi.

Olin koko kesän puhumatta "N":lle, otin häneen yhteyttä vasta viikkoa ennen muuttoa hänen paikkakunnalleen.

Nooh syksy meni suht rauhallisis merkeis, ei puhuttu tunteistamme tai kuluneesta kevästä tai kesästä. Eräänä marraskuisena iltana "N" ja hänen kaverinsa sanotaanko nyt vaikka "Ö" tulivat viettämään iltaa luokseni, luonani oli myös "M" ja hänen tuoreeko miesystävänsä.

Mä olin tosi pahassa maistissa ja aloin jopa itkemään "N"lle siitä mitä se oli tehnyt mulle. "N" tuli rauhoittelemaan mua ja sanoi mua ihanaksi ja halusi lähteä kävelemään kanssani. Erään koulun pihassa neiti sitten pyysi anteeks sitä jos on huomenna erilainen.

"N" kertoi kuinka ei ollut löytänyt ketään mua parempaa ja kuinka todella halusi seurustella munkaa mutta häntä pelotti.

Halailtiin pitkään ja oltiin vain.

Totesin että mahtavaa, taas kaikki menee samoin kuin aikasemmillakin kerroilla, eli päin mäntyä. Olin todella epätoivoinen ja päätin vetää lääkkeitä ja alkoholia. "N" sai vihiä asiasta ja esti mua.

Teksti jatkuu...