Mitä minun tulisi tehdä? Olen uupunut.

toivoton kirjoitti:

Olen kasilla oleva tyttö ja pidän opiskelusta ja aineista ja saan ihan hyviä arvosanoja kokeista (jtn. 8. luokkaa), mutta ongelma on siinä että en aina vaan pysty/jaksa menennä kouluun. Meidän perheessä on ollu hirveesti kaikkee ongelmaa kuten pikkusisko synty ja sairastaa salmonellaa ja kaks muuta pikkuveljee on vielä kahden ja neljän ja aivan villejä. Isä sairastaa diabetesta ja on välilevyn pullistuma tai joku ja hänellä on jalassaan tulehduksia (hänen jalka saatetaan amputoida) joten hän ei voi auttaa lasten hoidossa juuri ollenkaan. Joten minä, minun isoveli ja äiti joudumme hoitamaan pikkusia. Meillä on pieni koti, mutta onneksi minulla ja isoveljellä on omat huoneet mutta muut nukkuvat yhteisessä huoneessa (isä, äiti, pikkuveljet ja pikkusisko). Joudun vahtimaan heitä paljon, enkä tunnu saavan hirveästi aikaa opiskeluun tai ainakaan riittävästi ja samoin rauhaa. Minulla itsellänikin on reuma ja oudun olemaan sen takia poissa koulusta aina välillä. TUntuu sille että olisin aina joskus liian uupunut menemään kouluun, mutta haluaisin sinne, mutta en aina vaan jaksa. mulla on aina joku yks päivä viikossa poissaoloja vielä lääkärikäyntien lisäksi. Mä tarviisin jonkin laista lomaa varmaan, mutta en usko että se auttaa. Aina kun en oo lähteny kouluun, mulle on hirveän surkea mieli, koska tiedän että se on mun velvollisuus, mutta en vaan jaksa mennä, ja vielä osatekiänä on se, että en asu ihan hirveän lähellä koulua. Täältä on jtn. 3 kilsaa kouluun eikä mulla ole edes pyörä kunnossa. Aina jos jään koulusta pois niin mua itkettää. Äiti ja isä eivät painosta mua että mulla pitäis tulla huippu korkeet arvosanat ym. mut silti mua stressaa joka päivä. vähän kaikki asiat. Mä oon aina välillä saanu hujattua, että oon kipee tai jotain, mutta mä haluaisin kertoa että oon poikki, enkä jaksa tulea kouluun. Mun valehtelukeinot kin on jo loppumassa opettajille.. Mun serkku on saanut lomaa koulusta ku teveyentarkastaja on sitä antanut. Meillä kävi myös tukihenkilöt isoveljeni takia, koska hän ei jaksanut käydä koulua, (hän ei käynyt siellä melkein koskaan ja toi nelosia kokeista) niin ne sano et ei mun isoveljen tarvii aina mennä jos hän ei halua, mutta minut on unohdettu täysin. En tiiä onko tää outoo jos sanon että olen loppuunpalanut? :D mutta antakaa neuvoja, mitä voisin tehdä asialle? Ps. lempiaineeni koulussa ovat: historia, matiikka, fysikka, kemia, maantieto, äidinkieli.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä