Homous ongelmana

Mitä se Lesbo valehtelee ?

Typerä T







taas kerjäämässä sympatiaa.

Minusta ei Sinun kannattaisi vielä jokaiselle kertoa seksuaallisuudestasi. Voit joutua katumaan sitä myöhemmin. Vaikka suuntaus onkin ollut jonkun verran suvaitsevaisuuteen, niin ei se silti sitä todellisuudessa ole.

Ymmärrän kyllä "tuskasi" ja puhumisen tarpeesi. Ota yhteyttä Setan nuorisoryhmään tai soittele heidän päivystysnumeroon, josta saattaa olla apua.

moi !
onks sulla monta kaveria? tyttöjä,poikia ?
Kaikille ei mun mielestä oo järkevää kertoa,
koska meijän koulun homoa kiusataan tosi
paljon.. :( jollekkin on kuitenki hyvä kertoa,esim.
tosi luotettavalle kaverille jos sellasta löytyy .?
oo kuitenki omaittes :) tytöillä ei oo ainakaan useimmiten
mitään homoja vastaan,päinvastoin. jos sul on tyttökavereita
jotka on luotettavia niin kannattaa sellaselle kertoa,
joka ei siis juoruu muille.
ja jos sun pukeutumistyylissä näkyy homous, ja
jos joku sanoo esim et. " mitkä vitun hintti vaatteet
sul on ?? " nii älä sano sillon että eikä oo ! vaan mielummi
vaik sanoisit et aha.sillon sä et kerro totuutta,muttet
myöskään kiellä sitä :)
Mul ei oo mitään homoja vastaan,päinvastoin
oon aina halunnu et joku mun kavereist ois homo :))

tutustuu : [email protected]

sydämmel : 13 v tyttö

Monille, melkein kaikille ihmisille tulee jossai vaiheessa semmone et ei oo oikee varma seksuaalisuudestaa tai saattaa tuntee vetoa samaan sukupuoliseen henkilöön, vaikka onkin aina pitäny itteensä heterona. Olen myös sitä mieltä, koska siitä ei voi koskaa olla varma, että onko varmasti homo, koska seksuaalinen suuntautuminen saattaa muuttua elämässä paljonkin, että ei välttämättä tarvitse kertoa siitä kaikille koska se voi mahdollisesti muuttuakkin..Itsekkin olen pitänyt itseäni aina heterona, mutta selvisi, että olenkin Bi, ja olen kertonut siitä vain joillekkin kavereilleni, ja he ymmärtävät minua asian suhteen. Minun mielestäni on kyllä aika vanhanaikasta että jos aikuisen käsitys muuttuu lapsesta vaan sillä perusteella, että lapsi olisi homo...toki jokaisella on omat näkemyksensä, mutta en silti ymmärrä.

Huomasin olevani bi suunnilleen saman ikäisenä oot nyt eli 13-vuotiaana, silloin ihastukseni kohde oli kämppikseni koulussa, en kertonut asiasta hänelle. Minulla oli vaikkeuksia teininä itsetuntoni ja perheeseen liittyvien kysymysten kanssa, mutta en silloinkaan vielä puhunut asiasta kenellekään. Omalla tavallaan ryhmäpaine ja muitten haukkuminen/mielipiteet esti sen vielä teini-ikäisenä. Vasta samana vuonna kun olin täyttämässä 18 uskalsin kertoa perheelleni (lähinnä muutamalle siskolle) asiasta, vanhempani eivät tiedä asiasta vieläkään. Eikä mummini.
Mutta kavereilleni puhun asiasta samalla tavalla kuin säästä; saatan lipsauttaa kyseisen asian keskusteluun vaivatta, jos tulee puhetta sen kaltaisesta asiasta.

Haluun vaan sanoo omalla esimerkilläni että voi mennä aikaa kasvaa siksi ihmiseksi joka joskus tulevaisuudessa oot, eikä se kasvu lopu ihan vähään aikaan, kasvan itse koko ajan siis henkisesti.

Suosittelen että kasvat ajatukseen pojista ja heistä seurustekumppaneina, siis tarkotan sitä että oot sinut ajatuksen kanssa että kiihotut pojista, siinä ei ole mitään väärää olla oma itsensä ja ihminen:) sillä jokainen meistä on arvokas sellaisenaan kuin on ja häntä pitäisi arvostaa omana itsenään

Ei vielä 13 vuotiaina pojat useinkaan tiedä omaa seksuaalisuuttaan varmaksi.
Itse olin tuon ikäisenä aivan varma, että olen homo, kun ei tytöt kiinnostaneet ja pojat kiinnosti, mutta nyt 17-vuotiaana olen ihan täysi hetero.
Eli ei kannata vielä kertoa kenellekkään luulojasi homoudesta, kun et voi olla siitä edes varma.
Jos nyt kerrot kaikille olevasi homo, ja oletkin hetero parin vuoden päästä, niin kadut, että tulit kaapista ulos. Sitten kaikki pitäisivät sinua edelleen homona.

Pärjäile!

Monet tuntuvat täällä vain selittävä siitä miten seksuaalinen suuntautuminen voi vielä muuttua. Kyllä niin joillekkin käykin, mutta menisittekö sanomaan jollekkin joka kertoo olevansa hetero, että "eihän sitä vielä tossa iässä voi tietää, luulet vaan olevas hetero mutta älä vaan osoita sitä mitenkään kun saatatkin olla oikeasti homo". Tuskin kovin moni ajattelisi, saatika sanoisi noin. On totta, että teini-iässä jokainen vielä etsii itseään. Pojat ovat suuntautumisensa osalta "valmiita" suunnilleen armeija ikäisinä, mutta kyllähän moni jo pikkulapsena selkeästi tietää, tykkääkö tytöistä, pojista vai molemmista.

Joka tapauksessa, kannattaa harkita kenelle kerrot. Jos se tuntuu kiusalliselta tai muuten huonolta idealta, niin ei sitten kannata kertoa, sillä ei sulla ole mitään velvollisuutta kertoa kenellekkään homoudestas. Mutta jos haluat kertoa ja koet sen tärkeäksi, niin siitä vaan. Jos ystävät sen vuoksi katkaisee välit, niin ei ne oikeasti olleet kovin hyviä ystäviä. Olet kuitenkin sama ihminen kuin ennen kaapista ulos tuloa, ehkä kuitenkin hieman onnellisempi kun ei tarvitse salailla tunteitaan.

Ja jos et ole itse ihan varma tunteistasi, kuten jotkut täällä jostain syystä olettaa, niin voit toki sanoa että tykkäät pojista. Ei sun tarvitse alkaa määritellä oletko homo-, bi- tai vaikka pan-seksuaali, ellet itse niin halua tehdä. Mä esimerkiksi ajattelen rakastuvani ihmiseen, en sukupuoleen, enkä siksi yleensä luokittele itseäni mihinkään kategoriaan. Toivottavasti tästä oli jotain iloa, ole ylpeä siitä kuka olet ja uskalla rakastua muiden mielipiteistä välittämättä :)

Tärkeintä on, että hyväksyt itsesi ja teet niin kuin haluat! Ei tarvitse kertoa kaikille, kunhan olet itsellesi rehellinen ja etsit juuri sellaista kumppania kuin haluat.

Itse ainakin koulussa olen huomannut että porukka supittaa jostakin että onpas toi homo tms. Kaappihomon aika monesti aavistaa. Siinä vaiheessa kun kertovat että ovat homoseksuaaleja supittaminen yleensä loppuu :D aika kummallista. Homoksi sanominenkin tuntuu olevan niin kauan OK kunhan haukuttava ei oikeasti ole homo.

En suosittele kiljumaan sitä koko koululle, mutta kavereille voit kertoa. Ovat paskoja kavereita jos selkänsä kääntävät.

Lukekaa kuullostaako asialliselta
http://www.neste.tv/index.php?option=com_content&view=section&id=41&Itemid=212&lang=fi

Oot vasta 13v. Sun seksuaalinen identiteetti ei ole välttämättä kehittynyt täysin vielä. Kyllä mäkin ton ikäsenä ajattelin olevani lesbo kun ihastuin tyttöihin, mutta näin kakskymppisenä olenkin ihan täys hetero. Ajatus lesboseksistä ei todellakaan kiinnosta. Varmaan lähinnä silloin 13v. harjoitteli ihastumista ja niitä tunteita. Oli helpompaa olla ihastunut kavereihin tjtn... Noh, vastaukseni siis: sinuna odottelisin rauhassa vaikka siihen asti että olen 15v. ennen kuin alan sen kummemmin puhua muille homoudesta. Kuulostele siihen saakka jos vaikka oletkin bi tai hetero. Ja jos sitten tuntuu edelleen ettei tytöt kiinnosta niin olet ainakin varma eikä harmita kun kaikki luulee että olet homo. Jos ja kun olet homo niin muista että se ei ole sairasta. Se on ihan yhtä normaalia kuin heterouskin. Kannattaa yrittää jutella vanhemmille asiasta. Voi olla heille shokki, mutta olet kuitenkin heidän poikansa. Ne kyllä rakastaa sinua :)

Moi!

Mä olen sun ikäinen tyttö, ja tossa puol vuotta sitten tajusin pitäväni poikien lisäksi tytöistä. Mun mielestä sun pitää hyväksyä ittes sellasena kun sä olet, ja sillon kun sä teet niin, useat muutkin alkaa hyväksyä sut. Ne jotka on eri mieltä ei ansaitse sun seuraa. Sun vanhemmat varmasti rakastaa sua vaikka kerrot niille, totta kai siinä on paljon sulateltavaa suvaitsevaisillekin vanhemmille, mut ennemmin tai myöhemmin ne hyväksyy sut ja rakastaa ihan samalla lailla kun ennenkin, oot niiden poika joka tapauksessa.

Ehdotan kumminkin, et odotat ainakin pari vuotta, koska sun seksuaalisuus saattaa hyvinkin mahdollisesti muuttua, ja et enää tunne niin, tai sitten sä oletkin bi. Sun pitää vaan muistaa että oot just hyvä sellasena kun sä oot, ja että maailmassa on NIIN paljon ihmisiä jotka ymmärtää sua ja/tai on samassa asemassa sun kanssa. Voimia!

kerro vaan. mun äitipuoli on melkein homofobikko. Mut kyllse ymmärsi!