Onko muita jotka periaatteessa osaavat hoitaa itse asiansa esim. käydä kelassa, sossussa, soittaa huoltoyhtiöön tms.
Mutta ei yksinkertaisesti yksin uskalla hoitaa asioitaan menee paniikkiin, jos yksin pitäisi jotain tehdä niin asiat jää hoitamatta.
Itselläni on tämmöistä enkä edes lääkäriin pääse, koska oon niin pelkuri.
Olen jo 25.v ja vanhempiini turvaan tai harvoihin ystäviini, että he soittavat puolestani toimistoihin ja virastoihin sekä tulevat semmoisin paikkoihin mukaan missä mun täytyy olla kans mukana.
Mutta ei yksinkertaisesti yksin uskalla hoitaa asioitaan menee paniikkiin, jos yksin pitäisi jotain tehdä niin asiat jää hoitamatta.
Itselläni on tämmöistä enkä edes lääkäriin pääse, koska oon niin pelkuri.
Olen jo 25.v ja vanhempiini turvaan tai harvoihin ystäviini, että he soittavat puolestani toimistoihin ja virastoihin sekä tulevat semmoisin paikkoihin mukaan missä mun täytyy olla kans mukana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen hiukan vanhempi. Minulla tuo on vaan tod näk paljon pahempi. Minä en tule varmaan tämän takia koskaan itsenäistymäänkään...
Alkaa jo kyseinen vaiva koitteleen mielenrauhaa.
En tiedä mikä tämän sitten aiheuttaa.
Tosin minun vanhemmat tai oikeestaan äiti. On ollut aina semmoinen , että se haluaa aina tietää tarkasti kaiken esim minne menee tai missä on ollut yms olipa ikää miten paljon hyvänsä. Isä taas on tyyppiä ei missään ole mitään vikaa vaikka todellisuudessa asiat saattaa olla joskus todella huonosti. Esim pienenä minulla oli muutaman kerran paha korvatulehdus . Niin hänen mielestä kaikki oli kunnossa... Ja yleensäkin kun esim laskut on maksamatta tms niin hänen mielestä kaikki on kunnossa. Äiti taas reagoi melkeen aivan kaikkeen. Tiedä sitten onko tilanteeni tämän tulos. Tosin olen ollut aina luonteeltani hyvin arka ja ujokin. Todennäkösesti olisin tarvinnut pienempänä useita kertoja enemmän kannustusta yms...
Mutta juu...
Nytkin on ollut ajatuksena itselläni muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskeleen. Mutta todennäköisesti sekin jää toteutamatta. Vaikka joku sisälläni vaatii suorastaan huutaa lähtemään. Mutta taitaa jäädä lähtemättä.
Eli tulen olemaan todennäköisesti ikuinen luuseri...
Eli et ole varmasti ainut ihminen jolla on moisia ongelmia.
Täällä yks lisää. Alkaa ahdistaa jos jonneki pitää yksin lähteä. Mieluiten käpertyisin vaan kotona sänkyyn, enkä lähtis minnekään.
Mieheni joutuu hoitamaan asioita puolestani,kun en itse uskalla ja olemaan tukenani lääkärissä käydessäni yms.
mutta ei se tarkota että olisimme pelkureita tai jotai sinne päinkään...
jospa se on vaan hyväksyttävä itsensä heikkouksineen ja vahvuuksineen ja käveltävä sinne missä eniten tuntuu "pelon" aihetta olevan ja kohdata se pelko sinä itsenään,eikä antauduttava ja todeta olen pelkuri tai jotain,en itsekään ole vielä kävellyt pelkoa suoraan kohti mutta valmistaudun siihen pikku hiljaa tutkimalla itseäni ja maailmaa missä elän,ymmärsin sen että se pelko on osa meidän minuuttamme emmekä voi päästä eroon siitä mutta voimme oppia hyväksymään sen ja kohdata sen silmästä silmään :) tiedä en ymmärrättekö kukaan mitä tarkoitan mutta ehkä joku..