Moi. '
Minulla todettiin paniikkihäiriö joskus armeija-aikana n.12 vuotta sitten ja sain siihen lääkkeet Seronil 20mg ja tarvittaessa Xanor 0.5mg. Söin lääkettä vuoden verran ja oireet vähenivät ja lähes oireetonta elämää sain elää n.10 vuotta. Xanoreita söin silloin vain todella harvoin ja äärimmäisessä hädässä.
Hiljattain elämääni on tullut paljon kielteisiä asioita (työstressi, ero pitkästä 15v suhteesta yms...)
Niinhän siinä sitten kävi että eräässä kokouksessa paniikkioireet palasivat voimakkaampina kuin koskaan ja ovat jatkuneet päivittäin siitä asti. esim. parturissa käynti,kassajono, ruokailutilanteet,sosiaaliset tilanteet yms. ovat aivan kestämättömiä......pää tärisee, sydän hakkaa, hikoileminen, änkytys ja kaikki.........
Menin tietysti heti lääkäriin kun tiesin mistä on kyse, ja taas aloitettiin Seronil 20mg sekä xanor 0.5mg tarvittaessa.
Olen syönyt Seronilia nyt jo 4viikkoa ja juuri mitään vaikutusta ei ole niillä ollut. Paniikkituntemukset ovat jotenkin kokoajan mielessä ja ahdistaa todella paljon. xanoreita menee 2x 0.5mg päivässä, että pystyy edes perusasiat hoitamaan.
Soitin lääkärillekin uudestaan ja kerroin että oloni ei ole muuttunut ja hän käski ottamaan 2x20mg Seronilia tästä edespäin.
Tilanteeni on todella hankala koska työssäni on kokouksia esiintymistä viikottain, ja elän muutenkin todella sosiaalista elämää nykyään. Olen kertonut tilanteestani muutamalle hyvälle ystävälleni ja he eivät voineet uskoa minua, ja sanoivat että viimeiseksi he minusta olisivat tällaista arvanneet.
Olisiko kellään vastaavasta kokemuksia:
Onko kellään kokemusta paniikkihäiriön uusiutumisesta näinkin pitkän ajan jälkeen?Onko parantuminen jotenkin helpompaa/vaikeampaa näin toisella kerralla.
Voiko olla että lääke joka aiemmin paransi minut ei enää autakaan? Ja onko Seronil muutenkaan mikään hyväksi havaittu lääke. Millä aikavälillä lääkkeen vaikutukset pitäisi tuntea.
Kuinka huolissaan Xanoreiden ottamisesta täytyisi olla, kuinka äkkiä ne alkavat koukuttaa niin, ettei niistä pääse eroon?
Minulla todettiin paniikkihäiriö joskus armeija-aikana n.12 vuotta sitten ja sain siihen lääkkeet Seronil 20mg ja tarvittaessa Xanor 0.5mg. Söin lääkettä vuoden verran ja oireet vähenivät ja lähes oireetonta elämää sain elää n.10 vuotta. Xanoreita söin silloin vain todella harvoin ja äärimmäisessä hädässä.
Hiljattain elämääni on tullut paljon kielteisiä asioita (työstressi, ero pitkästä 15v suhteesta yms...)
Niinhän siinä sitten kävi että eräässä kokouksessa paniikkioireet palasivat voimakkaampina kuin koskaan ja ovat jatkuneet päivittäin siitä asti. esim. parturissa käynti,kassajono, ruokailutilanteet,sosiaaliset tilanteet yms. ovat aivan kestämättömiä......pää tärisee, sydän hakkaa, hikoileminen, änkytys ja kaikki.........
Menin tietysti heti lääkäriin kun tiesin mistä on kyse, ja taas aloitettiin Seronil 20mg sekä xanor 0.5mg tarvittaessa.
Olen syönyt Seronilia nyt jo 4viikkoa ja juuri mitään vaikutusta ei ole niillä ollut. Paniikkituntemukset ovat jotenkin kokoajan mielessä ja ahdistaa todella paljon. xanoreita menee 2x 0.5mg päivässä, että pystyy edes perusasiat hoitamaan.
Soitin lääkärillekin uudestaan ja kerroin että oloni ei ole muuttunut ja hän käski ottamaan 2x20mg Seronilia tästä edespäin.
Tilanteeni on todella hankala koska työssäni on kokouksia esiintymistä viikottain, ja elän muutenkin todella sosiaalista elämää nykyään. Olen kertonut tilanteestani muutamalle hyvälle ystävälleni ja he eivät voineet uskoa minua, ja sanoivat että viimeiseksi he minusta olisivat tällaista arvanneet.
Olisiko kellään vastaavasta kokemuksia:
Onko kellään kokemusta paniikkihäiriön uusiutumisesta näinkin pitkän ajan jälkeen?Onko parantuminen jotenkin helpompaa/vaikeampaa näin toisella kerralla.
Voiko olla että lääke joka aiemmin paransi minut ei enää autakaan? Ja onko Seronil muutenkaan mikään hyväksi havaittu lääke. Millä aikavälillä lääkkeen vaikutukset pitäisi tuntea.
Kuinka huolissaan Xanoreiden ottamisesta täytyisi olla, kuinka äkkiä ne alkavat koukuttaa niin, ettei niistä pääse eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla paniikkihäiriö todettiin 2006 ja söin lääkkeitä pari vuotta kunnes pärjäsin ilman. Tänä vuonna sitten ilmeisimmin on taas kuppi täyttynyt kun oireita tuntuu tulevan, en käy enää työpaikan kahviossa, on niin sietämätöntä istua siinä kun ei vain voi. Kokouksia on minullakin ja vaativa projekti tällä hetkellä muutenkin päällä, eli toimintakuntoisena pitäisi pysyä. Lääkäriin en vieläkään ole mennyt ja tiedän, että se on virhe. Lääkitys pitäisi taas aloittaa ja mahdollisimman pian, ennenkun tilanne kehittyy pahaksi. Itse söin Cipralexiä, kaiketi auttoi kun ohi meni, vaan saattoihan tuo olla muutenkin elämäntilanteen rauhoituttua meni paniikkikin ohi. Nyt on taas ollut stressiä niin paljon, että paniikki nostaa päätään. Inhottava vaiva on tämä ja rajoittaa asioita paljon :(
PS. Jos mitään merkitystä niin olen nelikymppinen nainen
Yhtä helvettiähän tämä elämä on, nyt jo kolmas kerta vajaan 15 vuoden sisällä, kun se kaikki paska uusiutuu ja kyllä on menny mielenkiinto enää edes lähteä taistelemaan tätä paskaa vastaan.
Ja niistä Xanoreista, mulla itellä koukuttanut lähinnä psyykkisesti ja oon eroon kyllä myös aina päässyt! Ehkä hieman liikaa sillä pelotellaan!
Alttius paniikkikoht.säilyy läpi elämän.
Tuo 20 mg on ollut todella matala annos fluoxetinia. Ja jos se ei toimi niin kokeile jotain muuta SSRI-tai SNRI-lääkettä, trisyklistä tms.
Tuttu tunne täälläkin. .Paniikkihäirö todettiin 1992 kun aloitin opiskelun. silloinen lääkitys Seromex 1 x 20 mg7pvä , sitä nostettiin myöhemmin 2 x 20 mg /pvä sekä Xanor siihen aikaan 1 mg 2 x päivässä terapia. Voitin sittemmin tämän inhottavan sairauden suht normaalia elämää viettänyt siitä saakka. Tammikuussa 2012 päättyi n. 10-vuotinen parisuhde ja olin suht oireeton, vasta nyt 2013 alkuvuonna paniikki nostaa hieman kynsiään eli Seromex ollut käytössä vuodesta 1993 ja Xanor enää 0.25 mg päivässä, jota olen itse vähentänyt vuosien mittaan. Nyt mietin, että varmasti pitäisi sitä hieman nostaa ja käydä jutustelemassa psykologilla. en usko, että paniikki loppuu koskaan Kokonaan vaan seuraa jossain muodossa koko elämän. Pääasia, että hallitsee tilanteita, koska ikää tulee ja paniikkikin saatta tulla esiin erilaisessa muodossa esim. naisilla kun hormonaaliset seikat yms.