Tylsää tekstiä yksinäisyyden keskeltä

Tunnen olevani ruma, sosiaalisesti kömpelö ja epämiellyttävää seuraa. Ihmiset välttelevät minua, ja heidän ilmeestään näen että minua pidetään idioottina kun kömpelösti yritän jotain selittää. Ihastuksiini en ikinä saa vastakaikua, munaan itseni täysin ja tunnen kuolevani sisältä kun kiinnostava ihminen alkaa jälleen vältellä seuraani ja käyttäytyy kuin halveksuen. Alan olla jo epätoivoinen, tätä kuviota on jatkunut nyt liian monta vuotta. Vapaa-ajalla minulla ei ole enää ketään kenen kanssa viettää aikaa ja kaikki unelmani ovat romuttuneet. Todellisuusdessa en kai ole ikinä omistanut tosiystäviä, keneenkään ei enää ole yhteyksiä. Olen vaipumassa syvään masennukseen, ja mieluiten kietoutuisin vain viltin sisään sohvalle enkä jaksaisi enää kohdata tätä päivä päivältä toistuvaa ja pahenevaa helvettiäni. Tunnen olevani niin erilainen kuin muut ympärilläni, jäykkä, jännittynyt, mutta kuitenkin syvällinen ja pohdiskeleva. Olen etsinyt eri syitä käyttäytymiselleni, ei osu kohdalleni asperger, ahdistuneisuushäiriö tai vastaava. Tulee syyksi vain mieleen lapsuuden 'viralliset' kotiolot, kotona ei keskenämme paljon puheltu saatikka vitsailtu. Itsetuntoni murskattiin noina vuosina täysin. Jäi siis oppimatta sosiaaliset taidot, kun niiden olisi pitänyt kehittyä.
Eli aikamoista noidankehää, kaipaan ystäviä, mutten osaa käyttäytyä niin että joku jaksaisi seurassani olla. Jotenkin arki vielä kulkee, mutta viime metreillä ollaan. Mistähän tällainen luonnonoikku löytäisi kaltaisensa kummajaisen jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan? Ehkei Suomi24:stä kuitenkaan..
6395
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Oletko itse valmis jakamaan ajatuksiasi ja kokemuksiasi vai onko tuo vaan jotain peliä, jolla haluat saada huomiota.?. Jos oikeasti haluat ja olet tosissasi, niin älä sitten leiki kenenkään tunteilla tai pelaa epärehellistä peliä vaan ole rehellinen ja oma itsesi, niin varmasti löydät sielunkumppanin.

Äänestä
  • Taisi mennä jormatarjalta vähän ohi tuo aloitus...

    Äänestä

-> ap

Jotenkin tekstistäsi saa sen kuvan että elät elämääsi peilaten sitä jatkuvasti muihin, elät muiden odotusten mukaisesti etkä niitä omasta mielestäsi täytä.

Aika rankkaa tuollainen jatkuva itsensä likoon pistäminen.

Hellitä hetkeksi ja ole itsellesi armollinen, et näin menetä mitään mutta voit löytää jotain.

Äänestä

Samanlaista elämää vietän. Kavereita ei ole eikä kukaan ihastu. Tosi kummalliseksi tuntee itsensä ja masentaa tällainen elämä. Asperger piirteitä tunnistan itsestäni mutta kaikki kuvaukset eivät täysin pidä paikkaansa.

Äänestä

Vaikutat mukavalta tyypiltä et ole ainoa... siis ainoa, joka on yksinäinen ja mukava :)
Olen itsekin usein yksinäinen joten tiedän jonkin verran miltä sinusta tuntuu...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jormaus kirjoitti:

Tunnen olevani ruma, sosiaalisesti kömpelö ja epämiellyttävää seuraa. Ihmiset välttelevät minua, ja heidän ilmeestään näen että minua pidetään idioottina kun kömpelösti yritän jotain selittää. Ihastuksiini en ikinä saa vastakaikua, munaan itseni täysin ja tunnen kuolevani sisältä kun kiinnostava ihminen alkaa jälleen vältellä seuraani ja käyttäytyy kuin halveksuen. Alan olla jo epätoivoinen, tätä kuviota on jatkunut nyt liian monta vuotta. Vapaa-ajalla minulla ei ole enää ketään kenen kanssa viettää aikaa ja kaikki unelmani ovat romuttuneet. Todellisuusdessa en kai ole ikinä omistanut tosiystäviä, keneenkään ei enää ole yhteyksiä. Olen vaipumassa syvään masennukseen, ja mieluiten kietoutuisin vain viltin sisään sohvalle enkä jaksaisi enää kohdata tätä päivä päivältä toistuvaa ja pahenevaa helvettiäni. Tunnen olevani niin erilainen kuin muut ympärilläni, jäykkä, jännittynyt, mutta kuitenkin syvällinen ja pohdiskeleva. Olen etsinyt eri syitä käyttäytymiselleni, ei osu kohdalleni asperger, ahdistuneisuushäiriö tai vastaava. Tulee syyksi vain mieleen lapsuuden 'viralliset' kotiolot, kotona ei keskenämme paljon puheltu saatikka vitsailtu. Itsetuntoni murskattiin noina vuosina täysin. Jäi siis oppimatta sosiaaliset taidot, kun niiden olisi pitänyt kehittyä.
Eli aikamoista noidankehää, kaipaan ystäviä, mutten osaa käyttäytyä niin että joku jaksaisi seurassani olla. Jotenkin arki vielä kulkee, mutta viime metreillä ollaan. Mistähän tällainen luonnonoikku löytäisi kaltaisensa kummajaisen jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan? Ehkei Suomi24:stä kuitenkaan..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu