käsi kädessä

Hmm.. Rehellisesti sanoen en muista. Halannut olen viimeeksi eilen ystävääni, kun näimme pitkästä aikaa. Enemmänkin on tullut käteltyä ja pahuksen miehet tuntuvat rusentavan käden kätellessään. Vähempikin riittäisi..

Viimeeksi luultavasti kävelin viime syksynä Tallinnassa käsi kädessä ystäväni tyttären kanssa. Mukana oli neljä lasta ja tämä nuorimmainen haki turvaa vieraassa kaupungissa, vieraalla maalla :).

Jaaha. Hiljaiseksi veti.

Noin yleisesti välttelen fyysistä kontaktia, ei luonnistu mulle tulla "iholle" ellei kyseessä ole rakas. Joskus kyllä huomaan että tarvetta olisi vaikken ihan heti myönnäkään :) Kerran oli henkisesti todella rankka jakso, ja jouduin varaamaan aikaa päähierontaan koska kaikki oli niin jumissa että seurasi migreeniä ja öisin hampaiden narskuntaa. Kun se nainen tarttui niskaani, tuli tippa linssiin. Se tuntui niin hyvälle että joki kosketti! Hänestä tuli mun enkelini.

Pidin tänään koiraa tassusta, lasketaanko se? :))

Usein mieheni pakkaa lähestymään ihan kättäkin käteen asettelemaan.
Tuntuu hyvältä, että on lähellä toinen ihminen, jolle myös läheisyys on tärkeää.
Pieni hipaisu ohikulkien on ihana. Silmät sen kertovat, sydämen syvimmät ajatukset.
Lämmön ja läheisyyden.
Rakkauden.

Tänään =)

Meillä on ukkokullan kans tapana autoillessa pitää toisiamme kädestä kiinni - ollaan sillee vähempi vaaraksi muulle liikeenteelle ;D))

Eilen tuli pidettyä oman poikani kättä omassani. Se oli vähän sellainen kannustusjuttu ja tuntui hyvältä huomata, että pojan koura on jo suurempi kuin omani. Pojasta polvi paranee jne.