Olen teini-iästä saakka toivonut löytäväni tyttöystävän. Jokunen kaveri on kuitenkin aina ollut. Olen kuitenkin aika hyvin myös itsekseni viihtyvä. Kuitenkin se seurustelukumppanin puuttuminen saa minut voimaan pahoin ja etenkin kesällä se ahdistaa enemmän. Silloin kaikkialla näkyy pareja rakkautta, alkavia romansseja ja myös orastavia eroja. Olen kuitenkin herkkä tuntemaan ja siksi kai se yksinäisyys saa voimaan niin pahoin. Menen puhumaan näistä peloista omalääkärini kanssa toukokuun lopulla. Tuskinpa sieltä mitään ihmeitä saa, ehkä voimakkaampia bentsoja luulisin.
Tarkoitus olisi osa-aikatyön lisäksi viettää paljon aikaa ulkona, pyöräillen, kävellen ja fiilistellen lammella yms. paikoissa, joissa muitakin käy. Haluan kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona, koska Kuopio on etenkin kesällä hyvin nätti kaupunki.
Hauskaa vappua ja kesän odotusta kaikille oikeasti yksinäisille! (parisuhteessa eläville yksinäisille toivotan "hauskaa" kesää) :D kjeh...
Tarkoitus olisi osa-aikatyön lisäksi viettää paljon aikaa ulkona, pyöräillen, kävellen ja fiilistellen lammella yms. paikoissa, joissa muitakin käy. Haluan kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona, koska Kuopio on etenkin kesällä hyvin nätti kaupunki.
Hauskaa vappua ja kesän odotusta kaikille oikeasti yksinäisille! (parisuhteessa eläville yksinäisille toivotan "hauskaa" kesää) :D kjeh...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiitos ja onnea rakkauden etsintään.
Kesällä pitää ehdottomasti olla paljon ulkona, jos vaan mahdollista. Itselläni kokopäivätyö rajoittaa tuota, mutta töitten jälkeen sitten ja toki viikonloppuisin ulkona oleilemista.
Mukavaa kesän odotusta sinulle :)
t. samaisen kaupungin asukas
Samansuuntaisia ajatuksia täälläkin kuin YV:llä. Mihinkään ei voi kesällä mennä ilman, että törmää näihin toisiaan imeviin ja toistensa käsipuolissa roikkuviin pariskuntiin.
Yritän tässä kuumeisesti löytää taas sellaisia lenkkeilyreittejä, että saisin kävellä rauhassa ilman näiden parien ivallista töljötystä. Katseesta saa lukea avoimesti pilkkaa siitä, että tuossa tuokin epäkelpo jauhaa samaa latua vuodesta toiseen yksin. Ei se kellekkään ole kelvannut. Tiedän sen muuten, ilman töljötystä.
Ahdistuksen olen kestänyt senkin yksin. Terapeutteja en ole raaskinut lähteä jutuillani rasittamaan.
Ilma oli kaunis niin ajattelin lähteä ihan vaan pikkukävelly, koska on niin hieno ilma. No samaa oli tietysti ajatelleet myös parit. Kyllä oikein vitutti kävellä suutelevien, sylikkäin istuvien, käsikädessä kävelevien, jäätelöä syövien jne onnellisten ihmisten ohitse. Tiedän oman pahan olon maksimointi muiden onnea katsomalla ei ole heiltä pois eikä minulle lisää. Mutta kyllä se vaan vituttaa yli kaiken, miksi juuri minä se saatanan yksinäinen, joka ei saa kokea samaa kuin muut.
Kesä lähenee päivä päivältä ja kelit paranee, mutta yksinäisen ei passaa lähteä "nauttimaan" hyvästä ilmasta, koska kuitenkin muut muistuttaa olemassa olollaan missä itse on epäonnistunut. Satas perkele vettä koko kesä huomisestä lähtien talven tuloon, niin ei olisi syytä lähteä ulos itselläkään huvikseen kauniiseen ilman. Riittäs että lähtis vaan töihin ja harrastuksiin. Että sitä ihminen voikin pahoittaa mielensä, mutta kun yksin olo täysin epänormaali olo tila ihmiselle, niin kai se on vaan luonnollista.
Ja kun tälläkin palstalla moni etsii seuraa ja jättää s-posti osoitettaan jne. Niin kysyn onko kukaan koskaan saanut vastausta tai vastannut kennellekkään ? Koettakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että yksinäisyyden poistaminen on joukkulaji, ei yksilö.
Vietän kesällä 22 tuntia vrk sisällä kuten viime kesäkin.
No vois sitä kalassa käydä välillä ajan kuluksi mut emmä usko et muuten kaupungilla vietän aikaa
No aika hyvin toisaalta jos 2 tuntiakin oot ulkona päivässä. Moni ei oo sitäkään.
Mä jo inholla ajattelen ensi kesän hikoiluja kerrostalossa
helteillä, kun ei viileää ole kämpässsäni
Rahattomuuuskin on iskenyt oikein kunnolla eikä ens kesänä sitten pääse
järvillekään uimaan