Tykkäättekö juoruista?

Juoruilu on
elämän suola!

Juoruamistakin voi olla monenlaista,jotkut kertoilee toisten asioista ihan hyvässä hengessä,tarkoittamatta kuitenkaan mitään pahaa.

Sitten on taas pahansuopaista juoruilua,johon pikkusen lisäätään omaa jos asia on jotenkin negatiivinen,eli monesti asia muuttuu kulkiessaan ihmiseltä toiselle ja lopullinen totuus on mitättömämpi kuin alkuperäinen.

Juoruilu voi olla joskus kivaakin,riippuu asioista.

Enimmäkseen juoruilijat ovat pahansuopia, ilkeileviä, toisten epäonnella herkuttelijoita.
Siis, normaaleja ihmisiä ja koska ihmisluonto on ilkeä se nauttii, kun saa painaa toisen maan rakoon, vaikka valehtelemalla, jota myös voi kauniisti juoruiluksi kutsua.
Pahimpia juorupesiä ovat naisvaltaiset työpaikat=esim. hoitotyö ja ukkeleilla "esson baarit".

En tykkää ilkeistä juoruista, enkä niiden levittäjistä. Ovat aivan oma, erillinen ammattikuntansa, enkä kuulu heihin. Yleensä ovat vailla omaa elämää tai muuten vaan surkeita raukkoja, jotka haluavat, että muilla menisi vielä huonommin, kuin itsellä.

En myös minä harrasta juoruilua; puhun toisista takanapäin vain sellaista mitä voin sanoa henkilölle itselleen kasvokkain. Silloin ei tarvitse pelätä paljastuvansa eikä luimistella ihmisten edessä. En myöskään välitä eteenpäin muita kuin myönteisiä asioita mitä minulle kerrotaan. Muutenkin koen elämän olevan helppoa ja mukavaa, kun ei ole mitään salattavaa. Saattaa olla että joku ei usko, mutta totta puhun.

Tunnen toki muutaman ihmisen, joka ei kertakaikkiaan keskustele muista kuin ikävistä asioista. Kenestäkään heillä ei ole mitään myönteistä sanottavaa ja he ikäänkuin kytkevät kuulonsa päältä pois jos kerron heille esim. lapsenlapseni onnistumisesta opiskelussa. Kaikki myönteinen tulkitaan joko leuhkimiseksi tai perättömäksi.

Onneksi heidänlaisiaan ei ole kovin paljon mutta etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla riittää kaksikin tekemään muiden olosta hankalaa juuri juoruilemalla. Silti kokemuksesta tiedän että miesvaltaisilla työpaikoillakin puhutaan pahaa takanapäin, osaavat ne miehetkin juoruilla. Se nyt vaan on niin, että sellaisilla ihmisillä itsellä menee huonosti ja he haluavat että muilla menisi vielä huonommin. He eivät huomaa paljastavansa vain omat ilkeät tarkoitusperänsä juoruilemalla; vain toinen luuseri osallistuu siihen.

Eihän kukaan juoruilusta tykkää, vaikka harrastaakin sitä päivittäin. Usein tietämättään, kun se on elämäntapa, paskanpuhuminen.

Jos juoruilulla tarkoitetaan tuota, miten aloittaja sen määrittelee, niin en tykkää juoruilusta, enkä juoruile.
Sen sijaan harmiton ja hyväntahtoinen kiinnostus muista ja miksei myös heidän käytöksensä analysointi sopii minulle.

Minusta miehet juoruilevat ainakin yhtä paljon kuin naiset, mutta harvoin pahantahtoisesti.

Ihme, ettei tän palstan ykskään juorukello tule kertomaan juoruilun ihanuudesta. Vois valottaa asiaa meille tietämättömille.
Joku mainitsi harmittoman juoruilun, tarkoittiko sitten juoruilijalle harmiton. Se nyt vaan on niin, että hyväntahtoisuuttakin on niiiin montaa sorttia.

Emme tykkää.

Emme ole.

mää rakastan juoruilua nimenomaan hyväntahtosta en pahantahtosta tykkään kuunnella juoruja mutta ite kumminkin mietin mitä kerron eteenpäin yleensä juoruissa on jonkinlainen totuus mutta sitten on ihan näitä muunneltuja totuuksiakin jotka suusta suuhun kulkiessaan saattaa muuttaa muotoonsa niin paljon ettei niissä ole enää totuuden häivääkään sen takia olen varovainen ennen kun kerron asian eteenpäin.

Juoru-ukot ja - akat ovat alempiarvoisia ihmisyydeltään.
Kun oma elämä ei riitä, pitää elää muiden elämää.

Juoruilu = ilkeämielinen herkuttelu jonkun yhteisen "ystävän" pahoinvoinnilla.
Puhe, jonka perusperiaatteena on juoruilijoiden itsetunnon kohennus.
Naapurin rouva yritteli aikoinaan tulla juoruilemaan tämän tästä.
Eipä ole enää aikoihin pistätellyt.

Linkkiä ei uskalla avata koska se ei näytä vihreetä, mutta vastaan että jokainen meistä on juoruilija tahallaan taikka tahtomattaan. Sellaista ihmistä ei olekkaan joka ei jossain vaiheessa jostain juoruilisi.

Juorumises ei ol mittä kiva,se on kamala väänttö ko yrittä keksi jotta prohtamist toisest
Mä en koska prohta kenestäkkä en ainaka paljo enkä perättömi.

Pahansuopa ja ilkeä juoruilu on typerää.

Tarkemmin ajateltuna eiköhän jokainen itsekukin ja kaikkinensa sorru juoruiluun elämässään, jos nyt ei satu olemaan kuuro, mykkä tai sokea.

Se kun käyttää yhtälailla niin akoilta kuin ukoiltakin.

Jo lapsena opetettiin että jos ihmisestä ei ole mitään hyvää sanottavaa niin sitten pidetään suu kiinni. Luulen että suht hyvin olen ohjetta pystynyt noudattamaan, vaikka tuskin ihan täydellisesti... koska en ole muutenkaan täydellinen :-/

Miksi ei jostakusta ei-paikallaolevasta voisi sanoa jonkin hyvän sanan, onko sekin juoruilua? Ei minusta, pikemminkin ns. hyvän viestin edelleenlähetystä.

Juoruilu on aina enemmän tai vähemmän pahanilkistä, vaikk'ei siitä useimmiten "kohteelle" mitään haittaakaan ole. Aloittajan linkkiä en avannut.

kyllä tää palsta tuntuu olevan täynnä melkoisia pyhimyksiä ei pahaa sanaa kenestäkään selän takan voin rehellisesti myöntää olevani kuulumaton tähän sakkiin jos joskus ottaa joku päähän todella paljon ja mulle sanotaan ilkeesti niin vaikken takaisin annata niin kyllä mää siitä asiasta juoruilen jonkun kanssa olkoon se sit pahanilkistä tai mitä tahansa mutta se on hyvä jos joku voi puhtaalla omalla tunnolla sanoo ettei koskaan oo juoruillu niin uskottavahan se on mutta sitten on myös asioita joita kerrotaan ja sanotaan ettei tämä saa mennä kenenkään tietoon niin oon kyllä hiljaa ja myöskin toisten henkilökohtaiset asiat ei kuulu juoruamisen piiriin ja työasiat on tietysti oma juttunsa.

Minun juoruilutarpeeni tyydyttää hyvin kuvat joita kirjoittajat laittavat galleriaansa, niistä on kiva juoruilla.
Vai olikohan se, jaaritella?
Ja tota sit aina nimmarilla, ja vain tällä palstalla.
Joku aika sitten huomasin erään nimmarilla kirjoittavan galleriassa ihastuttavan kuvan. Siinä oli kaunistukkainen nainen.
Mutta suurempana näkyikin kuvasta että se oli otettu kauniin punaruskean taustan edessä, nainen kyllä oli edelleenkin kaunis.

Ihqu-juoruilu on inhaa, masentavaa ja lapsellista, ja todellakin epä-miehekästä. Jäämmeköhän me miehet jostain kivasta paitsi?
H.

Lueskelen julkkisjuorupalstoja, lehditä ja eripalstoilta. Huvikseni, enkä niistä kenenkään kanssa mielipiteitä vaihtele. Uutisiahan ne siinä kuin muutkin.

Tuon Parviaisen kirjoittelut on niin sairaanihmisen tuotosta ettei saisi edes kirjoitella. Miesraasu ei terveiden kirjoissa kulje.

Koen ns. juoruilun olevan melko samaa kuin arvosteleminen, ja jos tarve vaatii osallistun siihen. Pyhimyksiä ei ole olemassakaan, vaikka jotkut siksi tekeytyvät.

Juorut on parasta mitä tiedän, kerron mielelläni eteenpäin hieman jotain kivaa lisäten,,,