Nyt on

eilinen masensi ainakin mut. Vaadin patenttia jos annan neuvon niille jotka joskus tunsi ikävää-> puhukaa exienne kanssa niin johan loppuu ikävät,,

Ei ole ikävä, mutta jotain kaipaan en vaan tiedä mitä :(

Minulla oli eilen harmaat fiilikset. Nyt auringon säteiden myötä eilinen apeus on tiessään ja ärsyyntynyt sinkkukin alkaa lämpenemään:) Laitan vähän valoa, hulluttelua ja lämpöä tänne biisirallatuksen myötä, vaikka tiedän, että väsyneenä ja alakuloisena ei mikään tunnu miltään. Itselläni ihmeellinen vaikutus tuolla arskalla mikä näyttäytyy taas tänään. Huima vaikutus mielialaan. Jaksamisia sinulle kuin meille kaikille. Synkissä tunnelmissa ja ahdistuksissa kierineenä välillä mennään, mutta sen jälkeen tuntuu taas elämä elämisen arvoiselta. http://www.youtube.com/watch?v=iCzz61uAPJ0&ob=av2e

Kiitos. Kurjaa, että mielialan täytyy olla jostain auringosta kiinni. Miksi ei aina voisi mielessä paistaa aurinko vaikka vähäinenkin.Tämä synkeys on perspuolesta ja tappaa. Alakulo kuolettaa, kun tulevaisuus on saman harmaan peitossa.

Mitäs kurjaa siinä on? Pitkältihän on se asenne miten tätä elämää elää. Ei, ei ole niin helppoa kuin tässä kirjoitan. Mutta, yhtään vertailematta kenenkään kokemuksia ja tuntemuksia, niin omalla kohdallani ainakin on niin, että perkele, jos sinne synkkyyteen vaipuu eikä edes haluja ole ja yhtään yritystä, et todellakaan näe mitään valoa elämässä. Ok, sitten tullaan tietysti siihen, että jokainen on yksilö. Se sitkeys ja periksiantamattomuus mikä itselläni on, sitä ei vain toiselta löydy. Ehkä masennus on mennyt niin pitkälle, että omin avuin sieltä ei jaksa nousta. Niin, ei ole helppoa tämä ihmiselo. Muuta en osaa sanoa, kuin että halu ja motivaatio pitää lähteä itsestä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ahdistuksien ja alakuloisuuksien jälkeen, jostain vain löytyy se valo tunnelin päähän ja taas jaksaa. Asennoitumalla. EI liikaa jämähtäen tunnehirviöihin kiinni. Tämä vain siis omakohtainen mielipide jolla olen tänne asti elämässä selvinnyt, en yleistä enkä arvostele sen kummemmin ketään.

Tiedän, että tämä on väliaikaista ja menee ohi mutta olen huomannut, että nykyisin ne asiat mistä ennen sain virtaa, kuten hyvä musiikki, leffa, ruoka...eivät enää toimi. On tullut sellainen kaikkeen väsymys, liikaa tätä samaa. Nyt tarvitsisi jotain muuta. En usko, että asenteessani on vikaa, vika on toisaalla.

Voi olla, että sinua ärsyttää jo, mutta laitan tämä ihan vain muistutuksena niin itselle, sinulle, meille kaikille. Ehkä jotkut asiat vähän karskahtaa tässä korvaan ja voisi vääntää asiasta syvällisemmänkin väittelyn, mutta minulla on nyt kiire. Hyvää jatkoa toivotan kuitenkin. Hullu, armoton, elliempaatikko, suora, ronski, ristiriitainen, hyvää tahtova kuitenkin, joskus eksyksissä itsekkin itsensä kanssa, kuitenkin aina löytäen sen kurssin ja kuunnellen sitä omaa sisintään. Jaksellaan kukin tahoillamme, eletään ja oikeasti toivon sitä valoa kaikille. Sydämeni pohjasta. Hulluahan tämä on näin tuntemattomille toivottaa, mutta teen sen silti. Sanon vielä, että kun olen kuolemaa käsitellyt viime aikoina sattuneesta syystä paljon, se on antanut vain entistä enemmän halua nähdä elämässä kaunista, hyvää ja positiivista. Sitä on muuten yllättävän paljon, kuitenkin. Tämä päivä, tämä hetki, olla tässä, läsnä. http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4