Paljon kuulee puhuttavan soopaa jostain ihmisten samanhenkisyydestä, onko osasyy joidenkin yksinäisyyteen vaan liian suuret vaatimukset muista. Itse en perusta mihinkään samanhenkisyyteen, kaikessa on lopulta kyse suvaitsevaisuudesta. Luulisi että se vähäisempikin kaveruus (tai jopa parisuhde) olisi jollain tavalla parempi kuin ei mitään muutamaan vuoteen?. Ehkä toiset pelkäävät uusia pettymyksiä, tai on ennakkoluuloja, mutta ilman pettymyksiä ei tule onnistumisiakaan, eikä siinä mitään menetä. Kaikki tätäkin lukevat kaiketi ovat täällä jollain tapaa samassa veneessä?, vaikka elämätilanne olisi joskus ollut parempikin. Tuskin tätä palstaa syyttä lueskellaan, joten tuskin häpeämme toisiamme?
Mitä ihmiset täällä haluaa?
ax
4169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsekään sitä, miksi pitää aina lokeroida ja luokitella kaikki. Itse en ainakaan tule sopimaan mihinkään valmiiseen kategoriaan, enkä välitäkään sopia. Monet pettymykset ihmis-suhteissa ovat saaneet hieman varovaisemmaksi ja osittain myös luopumaan jo lähes kokonaan toivosta. On minulla kuitenkin muutama hyvä ystävä, mutta naispuolista elämänkumppania tuskin löytyy. En jaksa enää oikeasti edes enää yrittää. Parempi olla onnellinen yksin, kuin onneton parisuhteessa.
Olipa sekavaa tekstiä. Jos olisin lukion äidinkielen ope, laittaisin sut jälki-istuntoon puhtaaksikirjottamaan tämän aivoripuloinnin.
Uupuneena ajatuksiini; en halua yhtään mitään.
Toivo paremmasta, johon en halua uskoa, pitää minut elossa kaiken kärsimykseni keskellä.
Minä ainakin kaipaan samanhenkisyyttä, eli joku jonka kanssa "homma ei luista" small talkia enempää ei ole hyvää seuraa.
Luen palstaa siksi että tietäisin miten muilla menee. Harmi vaan että että harvalla on profiili, eli yksinäisyydestä ei ilmeisesti oikeasti haluta päästä eroon. Enemmän ehkä kaivataan myötätuntoa kuin toimia saatujen ohjeiden mukaisesti.