Vieläköhän päät kestää, jos jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin? En usko, että pelkällä olan kohautuksella sitä ainakaan voisi kuitata, sen verran hassusti "värisyttää" sen edellisen tapaamisenkin muistelu.
Epäilen
Riskillä
31578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
kyllähän päät kestää, mulla on kova pää
Kyllä pääni kestää. Mut kestäkkö sinä ; D Väristyksiä myös täällä
rikoo on riskillä ruma
Ihminen kestää paljon enemmän kuin kykenee ymmärtämään ja uskookaan.
Sen huomaa tilanteissa joissa meiltä otetaan rakkaita ja läheisiä ihmisiä pois elämästämme ja silti ajan myötä niistä selviää vaikka ensin olisikin ollut satavarma ettei ikinä voi selvitä.
Ja uskoisin että moni ihminen on myös huomattavasti anteeksi antavaisempi kun mitä monet ajattelevat. Yleensä ihmiset jotka ovat itse toimineet jotenkin kurjasti toista kohtaan aliarvioivat itse sen toisen anteeksi antamisen kapasiteetin juuri siksi etteivät tarvitsisi itse anteeksi pyytää.
Ei kannata aliarvioida toisia ihmisiä koskaan. Vaan hoitaa oma pulpetti moitteettomasti aina. Keskittyä vain sen tekemiseen. Eikä siihen ollenkaan mitä se toinen ehkä ? ehkä ? ajattelee kaikesta, kun ei voi tietää ellei selvitä.
Ja koska toisen ihmisen reaktio ei ole enää omissa käsissä sen jälkeen kun itse on kaikkensa sekä parhaansa tehnyt. Niin se vaan on. Se riittää.
Sun pelko on nyt vaan se joka puhuu ja estää sua toimimasta.
Ja täysin turhaan. Elämä on liian lyhyt jahkailuun jos kerran on tunteita.
Tuntui tilanteenne miten vaikealta tahansa keskustelemalla kaiken voi aina selvittää. Mutta mikään ei tule ilmaiseksi. Kulje juuri sitä pelkoasi kohden olisi mun neuvo sillä jos ei hyppää, ei voi lentää.
ja taas petteri...vääntää kääntää pyörittelee hyörittelee tappaa tylsyyteen,,haukoti,
olet se aliarvioija, kun tulet aina tänne pätemään asioita, jotka monille on itsestään selvyyksiä.
vanhemmalta naiselta nuoremmalle miehelle?
no, tietysti
Minun puolestani oli, joten mitäs sanot?:)
oikeat henkilöt, niin ehdottomasti! pahasti ja myös hyvästi on jäänyt tämä asia kummittelemaan, joten otetaan selvää :) Kuinka saan sinuun yhteyden?
Olemmeko siis olleet kokoajan ne oikeat henkilöt, siellä toisaalla? :D
kyllä, tunnethan sä mut, joka palstan tylyttäjä-täti
soita, laula, lähetä savurenkaita, keksit kyllä jos et keksi et ole hän
palstoja kierrellyt..
ja peukut pystyyn!
joko sä vastaat mulle jtk
hei eiks noi intiaanit lähettele tommosii savurenkaita?
mun housut menee märiksi kun ajattelen viime kertaa :D
tenaa
ap, mä haluan oikeasti tietää, mihin viimeeksi jäimme, jäitte ?
muuten jäätiinkään?
Ihan viimeisenä tietenkin erottiin tahoillemme, mutta sitä en nyt tarkoita.
"Kuin olisimme tunteneet jo kauan. Jännittämättä, luonnollisesti, niin se tapahtui"
mitä vänkäät, mikä tapahtu?
Kerroin jo. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin, jännittämättä, luonnollisesti, kuin olisimme aina tunteneet. Siitä on helppoa jatkaa, kun on turhat jännitteet karsittu pois, pääsee heti ytimeen.
äääh, unohda, pastaa jauhat
ollaan oltu viimeksi tekemisissä?
oletko se sinä...?
Olen. Hassua.
Kuvailemallasi tavalla sielujen sympatiaa..
Niin se tapahtuu sitten tulevaisuudessakin veikkaisimpa :)
ÄLÄ, ihanko totta :DDD
kyllähän sitä jää kaipaamaan.