Avunhuuto helvetistä.

Kierrehän on se, että tuntee, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä riittävä, joten tätä huonouden tunnetta yrittää sitten parantaa edes syömistä säätelemällä. Sitä kuvittelee, että jos vaan on tarpeeksi laiha, niin sitten on hyvä ja kelpaa edes jollekin. Joka kerran kun syöminen pysyy kurissa ja omien sääntöjen mukaisena, tuntee onnistuneensa edes siinä ja edes vähän. Ja seuraavalla kerralla säännöt ovat taas vähän tiukemmat. Epäonnistumisista syömisten suhteen sitä rankaisee itseään syyllistämällä ja haukkumalla itseään huonoksi. Näin syöminen ja sen säätely muodostuu vähitellen pakkomielteeksi, josta lopulta tulee pysyvästi huono olotila. Niin kuin sinulla nyt.

Miten siitä pääseen eroon? On tietoisesti höllennettävä ja rikottava vähitellen näitä itselleen asettamia syömissääntöjä ja ruvettava kehumaan itseä siitä, että rikkoo jonkun säännön. Koska syömissääntöjen rikkominenhan on sitä onnistumista syömishäiriöstä pääsemiseksi. On katsottava itseään peiliin ja sanottava, että hyväksyy itsensä tuli mitä tuli. Avaintekijä on lakata haukkumasta itseään huonoksi.

Sinä olet nyt seitsemän vuotta uskotellut ja hokenut itsellesi, että et kelpaa sellaisena kuin olet vaan että olet syystä tai toisesta huono. Et sinä ole. Sinä olet hyvä ihminen sellaisena kuin olet, virheineen päivineen, hoikkana tai pyöreänä, omana itsenäsi. Sinä olet riittävän hyvä.

Nyt kelkka pitäisi kääntää tuossa hokemisessa toiseen suuntaan ja se kääntyy sillä, että vähintään kerran päivässä kehut jotain itsessäsi itsellesi. Ja se kääntyy sillä, että heti kun tunnet itsesi jostain asiasta tai kohdasta huonoksi, niin sanot itsellesi, että huononakin se on ihan okei ja riittävän hyvä ja hyväksyt sen. Jopa sen vyötärön. Se on sinun vyötärösi, se on ihan hyvä vyötärö ja saa olla juuri sellainen kuin on ja se kulkee sinun mukanasi kuin paras kaveri mihin ikinä menetkin eikä se ikinä hauku sinua huonoksi, niin kuin jotkut ilkeät ihmiset ehkä tekevät.

Sanomattakin lienee selvää, että jos on hokenut seitsemän vuotta jotain muuta, niin ei se kaikki yhdessä päivässä muutu. Mutta usko pois, että se muuttuu vähitellen. Joka kerran vähän.

Kyllä se kelkka vielä kääntyy. Tsemiä!